Umbra (ja Katja) hyppäsi kyytiin eilen Mikkelistä ja tuli yökylään Luna-emosen, Ursa-isosikopuolen ja pikkusisaruspuolien tykö. Piiparaiset purijat olivat epäilyttäviä, joskin myös kiinnostavia - kuitenkin. Ihailtavan rauhallisesti Umppis niiden kanssa oli, ihmetteli lähinnä, haisteli, mutta ainakaan näin lyhyen visiitin aikana ei lähtenyt leikkimään pentujen kanssa.
Omituinen ex-kuopus oli taas hurmaava oma itsensä. Hyväntuulinen ja hauska se on, ottaa aina yhtä iloisesti vastaan. Oltiin Katjan ja agiliero Keksin kanssa samoissa kisoissa Mikkelissä, josta ajeltiin saman kaupungin sisällä evästämään Katjan vanhempien tykö sekä vaihtamaan Keksi Umbraan ja jatkettiin sitten matkaa kohti Jyväskylää. Melkoisen liikkuvainen riemupallo oli vastassa, joskin Umbra sitten jotenkin myös "kainostelee", haluaisi ottaa kontaktia ja tulla tykö, mutta toisaalta sitten mennä pöydän alle altakulmain katselemaan, ihailemaan.
Ihmeen rauhallisissa merkeissä meni koirakohtaamisetkin. Ursa ja Umbra treffasivat jo Mikkelissä pihalla, Umbra heitti heti selälleen nuuskittavaksi, eikä Ursallakaan ollut tarvetta juuri isotella. Umbra hyväksyi isosiskon auktoriteetin jo kättelyssä, tyypit matkustivat samassa auton takatilassakin tyytyväisen sopuisasti. Jyväskylässä haettiin Luna pihalle, jotta pahimmat höytyt saataisiin ulos, eikä tarvitsisi purkaa ahtaissa sisätiloissa. Tässä vaiheessa kaikki koirien välinen oli vain pelkkää hännänheilutusta ja suupielien nuolemista. Luna ei ollut moksiskaan, vaikka Umbra tuli sisälle ja tutkiskeli pentuja, eipä mamma enää juuri viisi ja puoliviikkoisista piraijoista kovin huolissaan ole.
Ilta ja iltayö meni jutellessa ja pentuja lääppiessä. Sunnuntaina käytiin yhteislenkillä isojen tyttöjen kanssa, Umbra, kun oli meillä 2008 tammikuussa viikon hoidossa, on jo aikaisemmin päässyt tutuksi meidän vaikiolenkkimaastoihin, mutta Katjalle ronjaryövärintytärmetsä ja keski-suomalaiset kalliokiipeilyt olivat "ennen-näkemättömiä".
Onnistuttiin pitkästä aikaa saamaan Umbrasta hyviä seisomakuvia. Aikaisempi onnistunut otos on lähes puolentoista vuoden takaa. Umbralla on yksi kauneimmista naamatauluista korvineen, mitä tiedän, joskin muuten rakenteessa on, myönnettävä on, virheitä ja puutteita. Silmiinpistävimpänä varmasti Umbran ulkokierteiset takaraajat. Selvästi ovat kyllä parempaan suuntaan menneet, varmasti lihaksiston kehittyminen, aikuistuminen ja sitämyöten tasapainottuminen ovat tehneet osaansa tässäkin. Luonnetta taas ei voi moittia ja se on tietenkin pääasia.
Umbra on metsässä lähelläpysyvä, utelias tutkiskelija, mutta kuuntelee ja tottelee hienosti. Siitä olen iloinen, että Umbrassa on ainesta ja energiaa harrastuskoiraksikin, tulevaisuus näyttää minne asti, pohjatyötä on ainakin tehty hyvin sekä agilityn, että tokon saralla. Pieni jäärä se kuitenkin on, toiset asiat sujuu kuin luonnostaan, mutta mm. hihnakävely on vaatinut tahkoamista ja pitkää pinnaa, periksiantamattomuutta. Lopputulos ja palkinto on saapusalla, Umbra kulkee hienosti ja on ottanut hihnakävelyssään iiiison harppauksen sitten viimenäkemän, jotain Umbran pääsä on sen suhteen loksahtanut paikoilleen.
Kiitos Katja ja Umbra kun visiteerasitte, oli kivaa! :)
3 kommenttia:
Hienoja kuvia Umbrasta, varsinkin tuo seisomiskuva on hyvä. Ja mitä rakenteellisiin virheisiin tulee, ei kai niitä muita ole kuin takakoivet? Ja ehkäpä hiukan pehmeä turkki. Meille kuitenkin Umbra on virheetön ja täydellinen. :) Sitä se olisi vaikka jalat olisivat solmussa.
Joo ei, ei muita virheitä ja puutteita, ehkä vähän pöljästi muotoiltu tuo oma kerrontani. Joku ehkä sanonut hennoksi, mutta tiedäpä siitä. Vinttasääriä lähinnä meinasin siis, sorgen. ;) Umppis on ihan täydellinen juuri omana itsenään!
Ai niin, juu, onhan se ylipäätään kevyt. :)
Umbran seuranhakuilmoitus:
" Haetaan skrodea, timmin takapään ja karhean turkin omaavaa urosta. Kuva olis kiva lisä." ;)
Lähetä kommentti