Ursan ja Nallen sienisaalis.

En ole kerinnyt pitkään aikaan päivittää kuulumisia tähän päivään. Senkin aika lienee vielä edessä.

Tällä hetkellä päällimmäisin päivityksen aihe lienee Ursan pennutus, joka vihdoinkin näyttää käyvän toteen - miten uskomattomalta se kuulostaakaan. :) Ursan pentujen isäksi valikoitui Kukkipuun Guorvil eli Nalle ja pariskunnan pentuja odotetaan syntyväksi joulukuun alussa, jolloin pentujen luovutus osunee jonnekin tammikuun lopun tienoille.

Ursan ja Nallen tekeilläoleville pennuille on perustettu oma blogi, jossa niiden kuulumisia voi seurata:
http://omituinen-sienisaalis.blogspot.fi/
Tulen siis päivittämään pentukuulumisia ensisijaisesti edelläolevaan osoitteeseen, joskin täälläkin tullaan seuraamaan pentujen olemista.

Ursa kävi viime torstaina 1.11. tiineysultrassa, joka näytti neljä maailmaan pyrkivää uutta Omituista. Määrä ei ole aivan tarkka eli heittoa voi tulla suuntaan tai toiseen, pentuja on tulossa useampi, mutta ei kuitenkaan mitään valtavaa pentuetta. Jokatapauksessa monitori näytti elävää kuvaa Ursan mahassa sätkivistä pienistä elämistä vinhaan tahtiin sykkivine sydämineen ja sen elävän kuvan myötä tohdin varovasti jo luottaa, että Ursan toivottuja pentuja ihan oikeasti olisi vihdoin tulossa maailmaan.

Olen yrittänyt päivittää myös kotisivuni ajan tasalle, mutta tällä hetkellä systeemien kanssa on odottamattomia ongelmia, joten kärsivällisyyttä niille, jotka odottavat silläkin puolella jotain tapahtuvaksi.

Miniloma.

Meille kävi ihan hillitön tuuri. Kerrankin oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten läsnäollessa tulin avanneeksi suuni. Nyt sitten vietetään ihanaa viikonloppua Pohjois-Karjalassa!! Hulppea mökki ja pihamaa, sauna, hyvät löylyt sekä laiturilta vilpoisaan järveen uimaan. :D

Täällä ollaan ja nautiskellaan.

Elokuun ilta.

Ilta-aurinko luo ehkä jopa jo vähän syksyisiä värejä.

Hipalle tyypillinen keppi-iloitteluilme.

Ursakin yhtyy leikin pyörteisiin.

Luna.

Noinoi.

Kattokaapa ketä saamme hyyvästä tänä viikonloppuna, kun ihmisensä lähtivät häähumuun humputtelemaan. <3

Paikalliset "julkkikset".

Meidän nimet olivat tänään Keskisuomalaisessa. Hauskaa! :)

"TULOKSET
Agilityn yksilö-SM
Tikkakoski 17.6.2012
...
Maxit
...
15. suomenlapinkoira Ursa ja Susanna Kangasvuo Jyväskylä tulos 6,60 aika 88,60."

Tuohon oli siis koostettu kaikkien luokkien mitalistit sekä kaikki sijoittuneet Keski-Suomalaiset koirakot.

Ursa vuoden 2012 Agilityn SM-15!

Sunnuntain yksilökilpailun finaaliradan loppusuoralla.

Viikonloppuna oli agilityvuoden huipentuma, SM-kisat, jotka tänä vuonna juostiin vain vajaan viidentoista kilometrin päässä kotoa, Tikkakoskella. Luksusta, pääsi välillä kotia nukkumaan. Perjataina kävin fiilistelemässä kisa-alueella ihan muuten vain, lauantaina kisattiin Ursan kanssa JATin maksijoukkueessa ja sunnuntaina oltiin ratkomassa vuoden 2012 yksilömestaruuksia.

JOUKKUE-SM 16.6.2012

Savikon Seppo tuomaroi maksien joukkueradat lauantaina ja oli suunnitellut varsin simppelin oloisen agilityradan. Rata oli kaikin puolin suoritettavissa, pari ulkokulmaa houkutteli riman tiputtelijoita rymistelemään, mutta kaikkiaan varsin mukavan jouheva rata. Ursan kanssa aloitimme ensimmäisessä kilpailuerässä JATin maksijoukkueen suoritukset ja meitä seurasivat auspai Kitsi & Virpi, borcol Lux & Elina sekä ankkurit borcol Exce & Kaisa. Aloittavana koirakkona onnistuimme sössimään joukkuellemme heti kättelyssä typerän tuloksen HYL, kun en keppien jälkeen taistellut riittävästi välistävetoon ja Ursa hyppäsi hypyn väärältä puolelta. Aikaisemmin radalla ollut riman tiputus vei varmasti jo vähän taisteluasennetta. Harmi juttu. Kun seuraavakin koirakko HYLlyti radan, tippui ressi kahdelta viimeiseltä pois, tulosta ei joukkuelleemme saatu.

YKSILÖ-SM 17.6.2012

Sunnuntaina näytettiin närhen munat.

Tienhaaran Jarin karsintahypäri oli rytmiltään hauska, heti alkuun haastava ja useamman ohajusmahdollisuuden tarjoava kohta, jonka jälkeen pätkä vauhdikasta luukutusta, taas koiraa haltuun ja muutama peräkkäinen välistäveto, kunnes taas saimme juosta. Ursan kanssa starttasimme radalle kilpailunumerolla 248, 28. koirakkona kaikista 195:stä maksikoirakosta. Teimme tarkkaa, ehkä kohtuu reippaasti välistävedoissa varmisteltua suoritusta ja saimme kuin saimmekin aikaiseksi nollaradan henkäyksellä yliaikaa. Maaliin tullessamme tuloksellamme menimme suoraan sijalle 2. :D

Jos olisimme menneet vain viisi sadasosasekuntia nopeammin olisi jännitys ollut poissa ja 100% varma finaalipaikka tiedossa. Sen sijaan kisakutkutus pysyi yllä. Pitkällä jäähdyttelylenkillä tajusin kuitenkin, että olemme edelleen vahvasti pelissä mukana, toisin kuin ne, jotka ovat tehneet ratavirheitä, saati hyllyttäneet. Varsinainen jännitys finaaliradalle pääsystä rupesi hellittämään, kun puolet maksikoirakoista oli suorittaneet radan ja olimme edelleen viidentoista parhaan joukossa. Ehkä tästä vielä mennään finaaliin... Lopulta starttasimme finaaliradalle sijalta 31. eli käänteisessä järjestyksessä 20. koirakkona.

Ursa karsintaradalla.

kuva Kaisa Heikkinen

Finaaliradan tuomarina maksikoirakoille toimi Anne Viitanen. Viitasen rata oli omasta näkökulmastani maksikoirakoiden haastavin tänä viikonloppuna, joskin mietinnän jälkeen varsin ratkaistavissa. Jännitys näkyi itsessäni finaaliradalla varmisteluna, varsinkin puomin suoritus on aivan karmeaa katseltavaa. Puomi on tällä hetkellä aivan ehdoton inhokkiesteeni. Ylösmeno on aivan surkea ja epävarma, alasmeno onnistuu jos olen tarkkana, mutta ei sekään mikään superhyvä ole - ainakaan kisoissa. Ylösmenolla jarrutin jo liikaakin, Ursa otti kontaktin siististi. Tästä pieni helpotuksen huokaus ja niiiin ärsyttävää hätiköintiä alastulolla. Ennakoin jo kaiketi ajatuksissani kepeille ja vedin Ursan liian aikaisin kontaktilta. Ursa tuli sivusta, ei koskettanut kontaktialuetta ja tästä vitonen. Virhe sekoitti myös kepeille menoa, joka oli hyvin kökkö ja hidas pakkovalsseineen, joskin muuten täpärästi virheetön. Puhtaasti loppuun, virheinä kontakti ja puolisentoista sekuntia yliaikaa. Harmittaa, harmittaa, harmittaa. Olisi ollut reilu kolme sekuntia aikaa varmistella kontakti kunnolla sen sijaan, että otettiin radalta ihan turha vitonen.

Video finaaliradalta.

Ursa finaaliradalla.



kuvat Pirkko Riekki

SM-viikonlopun viimeinen aita meidän osaltamme.

Loppusijoitukseen pitää olla silti tyytyväinen. Sija 15. maksien melkein 200 koirakon luokassa ei ole pikku juttu. Päin vastoin! :D Varsinainen tavoite päästä finaaliradalle täyttyi, samoin varovainen toive nousta 20 parhaan joukkoon - vaikka yksi tavoite jäi vielä auki: ratavirheetön finaalirata.

Jossittelusta ei ole yhtään mitään iloa,
mutta ilman kontaktivirhettä, jos Ursa olisi tullut edes muutaman sentin alemmas puomilla, olisi sijoituksemme ollut huikeasti viides... Vaan koska tätä jossittelua harjoittaa tällä hetkellä todennäköisesti niin moni muukin, hinkuen 5. pallille,
emme jossittele, vaan tyydymme olemaan SM-15. :)

Ensi vuonna taas uusi mahdollisuus! Ursa on hieno koira ja SM-15 on hieno sijoitus!!!

3-vuotta iloa, leikkiä ja raivostuttavan hyvää tuulta.

Hippa tekee ärsyttäviä asioita. Hippa on kuin iso pentu.

Jos se saisi ihan itse päättää, sillä olisi hihna aina suussa ja se riepoisi sitä aina aika ajoin. Ärsyttävää.

Metsässä se etsii suuhunsa sen kaikkein suurimman ja tietenkin haaroittuvimman kepin, jonka vain voi löytää, jotta sillä saisi ohijuoksuilla joko mahdollisimman suuret mustelmat ihmisensä pohkeisiin tai vaihtoehtoisesti mahdollisimman vikkelän väistöliikkeen ihmisensä suunnalta. Ärsyttävää.

Kun ärsyttävät asiat pukee heiluvaan häntään, linttakorviin ja leikkisään olemukseen, ei niistä vain voi olla vihainen. Kun ärsyttävät asiat tekee täydellä sydämellä ja ilolla, täytyy vain nauraa mukana.

Hippa ei ole terävin kynä penaalissa. Se ei ole kovin fiksu, se ei osaa keskittyä eikä se päättele asioita niinkuin olen tottunut lapinkoirien päättelevän. Mutta hauska se on.

Eikä se kaikesta päätellen ole ihan heti kasvamassa aikuiseksi...