Sunnuntain yksilökilpailun finaaliradan loppusuoralla.
Viikonloppuna oli agilityvuoden huipentuma, SM-kisat, jotka tänä vuonna juostiin vain vajaan viidentoista kilometrin päässä kotoa, Tikkakoskella. Luksusta, pääsi välillä kotia nukkumaan. Perjataina kävin fiilistelemässä kisa-alueella ihan muuten vain, lauantaina kisattiin Ursan kanssa JATin maksijoukkueessa ja sunnuntaina oltiin ratkomassa vuoden 2012 yksilömestaruuksia.
JOUKKUE-SM 16.6.2012
Savikon Seppo tuomaroi maksien joukkueradat lauantaina ja oli suunnitellut varsin simppelin oloisen agilityradan. Rata oli kaikin puolin suoritettavissa, pari ulkokulmaa houkutteli riman tiputtelijoita rymistelemään, mutta kaikkiaan varsin mukavan jouheva rata. Ursan kanssa aloitimme ensimmäisessä kilpailuerässä JATin maksijoukkueen suoritukset ja meitä seurasivat auspai Kitsi & Virpi, borcol Lux & Elina sekä ankkurit borcol Exce & Kaisa. Aloittavana koirakkona onnistuimme sössimään joukkuellemme heti kättelyssä typerän tuloksen HYL, kun en keppien jälkeen taistellut riittävästi välistävetoon ja Ursa hyppäsi hypyn väärältä puolelta. Aikaisemmin radalla ollut riman tiputus vei varmasti jo vähän taisteluasennetta. Harmi juttu. Kun seuraavakin koirakko HYLlyti radan, tippui ressi kahdelta viimeiseltä pois, tulosta ei joukkuelleemme saatu.
YKSILÖ-SM 17.6.2012
Sunnuntaina näytettiin närhen munat.
Tienhaaran Jarin karsintahypäri oli rytmiltään hauska, heti alkuun haastava ja useamman ohajusmahdollisuuden tarjoava kohta, jonka jälkeen pätkä vauhdikasta luukutusta, taas koiraa haltuun ja muutama peräkkäinen välistäveto, kunnes taas saimme juosta. Ursan kanssa starttasimme radalle kilpailunumerolla 248, 28. koirakkona kaikista 195:stä maksikoirakosta. Teimme tarkkaa, ehkä kohtuu reippaasti välistävedoissa varmisteltua suoritusta ja saimme kuin saimmekin aikaiseksi nollaradan henkäyksellä yliaikaa. Maaliin tullessamme tuloksellamme menimme suoraan sijalle 2. :D
Jos olisimme menneet vain viisi sadasosasekuntia nopeammin olisi jännitys ollut poissa ja 100% varma finaalipaikka tiedossa. Sen sijaan kisakutkutus pysyi yllä. Pitkällä jäähdyttelylenkillä tajusin kuitenkin, että olemme edelleen vahvasti pelissä mukana, toisin kuin ne, jotka ovat tehneet ratavirheitä, saati hyllyttäneet. Varsinainen jännitys finaaliradalle pääsystä rupesi hellittämään, kun puolet maksikoirakoista oli suorittaneet radan ja olimme edelleen viidentoista parhaan joukossa. Ehkä tästä vielä mennään finaaliin... Lopulta starttasimme finaaliradalle sijalta 31. eli käänteisessä järjestyksessä 20. koirakkona.
kuva Kaisa Heikkinen
Finaaliradan tuomarina maksikoirakoille toimi Anne Viitanen. Viitasen rata oli omasta näkökulmastani maksikoirakoiden haastavin tänä viikonloppuna, joskin mietinnän jälkeen varsin ratkaistavissa. Jännitys näkyi itsessäni finaaliradalla varmisteluna, varsinkin puomin suoritus on aivan karmeaa katseltavaa. Puomi on tällä hetkellä aivan ehdoton inhokkiesteeni. Ylösmeno on aivan surkea ja epävarma, alasmeno onnistuu jos olen tarkkana, mutta ei sekään mikään superhyvä ole - ainakaan kisoissa. Ylösmenolla jarrutin jo liikaakin, Ursa otti kontaktin siististi. Tästä pieni helpotuksen huokaus ja niiiin ärsyttävää hätiköintiä alastulolla. Ennakoin jo kaiketi ajatuksissani kepeille ja vedin Ursan liian aikaisin kontaktilta. Ursa tuli sivusta, ei koskettanut kontaktialuetta ja tästä vitonen. Virhe sekoitti myös kepeille menoa, joka oli hyvin kökkö ja hidas pakkovalsseineen, joskin muuten täpärästi virheetön. Puhtaasti loppuun, virheinä kontakti ja puolisentoista sekuntia yliaikaa. Harmittaa, harmittaa, harmittaa. Olisi ollut reilu kolme sekuntia aikaa varmistella kontakti kunnolla sen sijaan, että otettiin radalta ihan turha vitonen.
kuvat Pirkko Riekki
Loppusijoitukseen pitää olla silti tyytyväinen. Sija 15. maksien melkein 200 koirakon luokassa ei ole pikku juttu. Päin vastoin! :D Varsinainen tavoite päästä finaaliradalle täyttyi, samoin varovainen toive nousta 20 parhaan joukkoon - vaikka yksi tavoite jäi vielä auki: ratavirheetön finaalirata.
Jossittelusta ei ole yhtään mitään iloa,
mutta ilman kontaktivirhettä, jos Ursa olisi tullut edes muutaman sentin alemmas puomilla, olisi sijoituksemme ollut huikeasti viides... Vaan koska tätä jossittelua harjoittaa tällä hetkellä todennäköisesti niin moni muukin, hinkuen 5. pallille,
emme jossittele, vaan tyydymme olemaan SM-15. :)
Ensi vuonna taas uusi mahdollisuus! Ursa on hieno koira ja SM-15 on hieno sijoitus!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti