Nopeaa toimintaa.

Tänään postisedän kannossa tuli Karhupentujen rekkarit ym. tilpehööri. Samantien pentue on myös löydettävissä KoiraNetistä uudenuutukaisine rekkarinumeroineen kera aikaisempien Omituisten.

ER41310/09 narttu OMITUINEN KÄLLERÖINEN sininen
ER41311/09 narttu OMITUINEN METSÄHIPPA riistanvärinen
ER41312/09 uros OMITUINEN OHTONEN domino
ER41313/09 narttu OMITUINEN PIHKAKINTTU sininen vaalein merkein

Aavistuksen vajaa kuukausi kerkesi kulua aikaa siitä, kun lähetin pentueilmoituksen ja Sarrin osalta kaikki ulkomaista urosta koskevat lisäasiakirjat.

Rekkariodotusta.

Kennelliitosta tuli tänään lasku pentuerekisteröinneistä, jonka pistin samantien maksuun, että saadaan rekkarit Karhupennuille mahdollisimman pian. Pikkuisen reilu kolme viikkoa on siitä, kun pentueilmoituksen lähetin, jännä nähdä koska tulee rekkarit ja missä vaiheessa tyypit ilmestyvät julki KoiraNettiin.

Okkeri.

Okra (Omituinen Okra) on lomaillut melkein koko kesän mökillä ja nauttinut vapaanaolosta. Jälkeäkin ovat vähän ottaneet, jotta sentään aivan laiskana ei olla loikoiltu - joskin grilliruoan mussuttelu on sitten toiminut treenien päälle vastaliikkeenä eli Lomailusta on kuitenkin voinut puhua isolla ällällä.

Kiitos Katja kuvista!

Lehmityttö.

Sain Annalta ilahduttavan kuvapaketin kertomuksiineen siitä, miten Noita oli viettänyt loma-aikaa landella.

Valtaisa KIITOS!!


Vietettiin pitkä viikonloppu Elimäellä. Noita pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin, uusiin koirakavereihin, uusiin maisemiin ja tietysti lehmiin, sarvellisiin riippatissisiin kummatuksiin. ;) Tänään Jyväskylään matkusti sitten lopen uupunut sakki karvaisia ja vähemmän karvaisia kaveruksia...

Perjantaina meitä otti vastaan kotona Elimäellä meikäläisen vanhemmat ja Tuhka. Taisivat heti ihastua kiemurtelevaan karvanappulaan kaikki kolme. Turhaa huolehdin ison ja kärttyisän husky-papan ja pikkuneidin kohtaamista; Tuhka oli aluksi pienestä niin hämillään ettei tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Noita otti lähestymistaktiikaksi mahdollisimman pienen ja viattoman koiranpennun esittämisen ja se toimi! :D Hassua oli se, ettei Noita hätkähtänyt ja haukkunut Tuhkaa juuri lainkaan, niin kuin se tähän mennessä on aluksi uusille koiratuttavuuksilleen tehnyt. Harmaat kaverukset laittoivat homman nopeasti leikiksi, tosin Tuhka oli mulla koko ajan hihnassa ja näin hallinnassa siltä varalta että leikki olisi käynyt liian rajuksi, kokoero koirilla on kuitenkin vielä aikamoinen. Noita oli kumossa yhdellä tassun läppäisyllä, mutta se ei pientä sinnikästä yrittäjää lannistanut.



Ensi kohtaamisen jälkeen Noita syöksyi aina heti ulos päästyään Tuhkan tarhalle tervehtimään kiemurrellen ja korvat luimussa uutta idoliaan. Tuhka taisi olla (ja on muuten vieläkin) ainut koira, jonka nokalle ei Noita ole kehdannut liian röyhkeästi hyppiä, hyvä niin. Röyhkeyttä tällä murisevalla leidillä muuten kyllä riittää!


Viikonlopun aikana Noita kävi tutustumassa vielä Antin siskon parson russeli -Acuun sekä Antin veljen jack russeli -Arekseen ja dopperi-Almaan. Ainakin tuli todistetuksi, että kyllä aina yksi sisukas lapinkoira parin turbo-boostilla varustetun terrierin perässä pysyy. Alman kanssa (ikää pari viikkoa enemmän kun Noidalla) leikit meinasi pariin otteseen yltyä kiroiluksi asti, mutta naarmuitta näistäkin mutinoista vielä selvittiin. Alma on metka jolkottelija, hassu Hessu Hopo :) harmi ettei tullut kamera noille reissulle mukaan.


Lauantaiksi värvättiin Noidalle hoitaja pikkuveljen tyttöystävästä meidän Ikea-reissun ajaksi. Taisi Suvikin tykätä Noidasta, mutta meikäläisen silmään näytti myös siltä, että helpottunut oli tyttö, kun kakarasta päivän päätteksi pääsi ;) Noidasta on tullut melkoinen riiviö räpeltäjä ja lahkeessa roikkuja viimeisen viikon aikana. Muuten kaikki kyläilyreissut vanhemmilla,sisrauksilla ja isovanhemmilla taisivat sujua melko nätisti ja siististi, paitsi yksi... Antin mummon makuuhuoneen matolle sattui ruskea, haiseva ja hyvin levinnyt vahinko, mummo kyllä väitti että pesuun oli tuo muka likainen matto muutenkin menossa :D

Tämä kakat matolleen saanut koiramummo kysyi heti alku töikseen, joko olimme muuttaneet pennun nimeä. No eihän me oltu, Noita se on. Liekö hieman taikauskoinen mummo, kun ei kehdannut koko vierailuaikanamme kutsua Noitaa nimeltä :D kutsui sitä Neiti Kaunoiseksi, Neidoksi ym ym... (ihan oikein teki Noita, kun pomminsa mummon matolle viritti :D...hehee)


Anna kertoi myös isovanhempiensa, mamman ja papan, Noidan innoittamana tarinoineen omasta tannoisesta lapinkoirastaan: "...kuulemma kovasti tuli Noidasta mieleen vanha Sepe (Peski Seppu tai pelkkä Seppu?) josta riitti tarinoita kerrottavaksi :) Ei ollut Sepekään sylikoira, mutta viisas kyllä. Osasi kulkea ovista. Söi ruokansa suoraan säkistä ja toi tyhjän säkin keittiöön näytille. Herätti ja ilmoitti jo ajoissa, että ukonilma oli tulossa ja papan piti mennä ottamaan viljasiilon johdot irti virtalähteestä, etteivät menisi isot ja kalliit laitteet ukonilmalla rikki. Fiksu, omilla mailla pysyvä koira, jota hitotti sunnattomasti kun se narttujen juoksuaikana piti kytkeä kiinni. Kovia odotuksia rauhallisesti mamman ja papan olohuoneen nurkassa nukkuvalle Noidallekin siis viriteltiin... :D"

Lehmiä käytiin katsomassa useampaan otteseen laitumen reunalta...


...ja pieniä vasikoita navetassa asti.


Isoja ja pelottavia sarvipäät varmasti pienen koiran silmään olivat. Niille haukuttiin ja niitä haisteltiin välistä kauempaa ja välistä vähän lähempää. Reipas tyttö Noita oli taas. Tutustuminen jatkuu seuraavalla kerralla, kun Elimäelle taas suunnataan.





Laitumen reunalta Noita bongasi mukavaan vauhtiin maatumisensa kanssa päässeen myyrävainaan ja piti sitä tietysti suurena aarteenaan. Myyrästä Noita luopui vasta kun nappasin koiran syliini ja vartuin, että leuoissa loppuisi purutehot.

Ensimmäinen punkkikin saatiin kiskoa tänään illalla Noidan päälaelta irti. Meillä ei vielä virallisia punkkipihtejä ole ja pinseteillä kiskottiin vihulaista irti. Tietysti homma kosahti sen verran, että pää katkesi pikku-perkeleeltä ja jäi jonnekin Noidan nahkan sisälle, toivottavasti ei tulehdu pahasti vaan tulee kiltisti sieltä ulos ajan kanssa.

Käytiin sunnuntaina sienessä, jotta pääsi jo Noita hieman kanttarellien ja suppilovahvaroiden hajuun! Toisin sanoen pieni koira pyöri onnessaan sienien päällä kun kumarruimme niitä poimimaan, siinä uskossa varmaan että ihan leikin takia huvikseen me jotain retkuja maasta revimme ;) hassu koira..



Voi Noita, kun olet tomera maailmaa valloittava pieni koira! Kiitokset vielä toistamiseen omille ihmisilleen kerronnasta. :)

Kentän laidalla.

Yhdeksän viikkoa.

Hippa (ja maailmalla elelevät sisaruksensa) täytti tänään 9vk, sen tiimoilta oli taas paljon uutta nähtävää.

HIPPA, Omituinen Metsähippa

4,0kg
(8vk 3,3kg, 7vk 2,7kg, 6vk 1950g, 5vk 1470g, 4vk 1090g,
3vk 800g, 2vk 520g, 1vk 370g, syntymäpaino 204g)

Hippa on tavattoman tomera koiranalku ja on päässyt jyvälle monesta varsin tärkeästä asiasta. Yhtenä olennaisena esimerkiksi sisäsiisteyskasvatuksen alkeet, joiden osalta Hipalla on selvästi mennyt jotain jakeluun, joka kerta kun ulos on menty tavoitteena nurmikkopissat, on asiat tehty hienosti tavoitteen mukaisesti, aamulla ensimmäiseksi, syömisen jälkeen, päikkäreiltä herättyä, kun olen tullut töistä jne.

Hihnakävelyn alkeita on treenattu pienessä mittakaavassa, eikä Hippa ole saanut minkäännäköisiä sätkyjä siitä. Tällä hetkellä tosin roikkuu hihnassaan melkoisella otteella, joten tähän tartutaan kyllä. Hippa on taistelutahtoinen pentu, joka roikkuu lelussa, hännässä tai lahkeessa tiukasti ja hanakasti. Mikään helppo ja kaikkeen oleentuva aina kiltti pentu ei meidän ärripurri-pippuri ole, joskin suhtautuu kaikkeen reippaasti häntä pystyssä ja osaa hyvin pysyä ja kulkea lauman mukana. Varsin sympaattinen ja persoonallinen pikkuotus siis edelleen.


"Synttäri"-pirskeisiin osallistuivat myös Luna-mamma ja isosiskopuoli Ursa, joiden leikki on välillä kuin kahden luonnonvoiman yhteentörmäys.


Keskiviikko on tämän syyskauden treenipäivä, jolloin on sekä Lunan, että Ursan agitreenit. Tänäiltana otin Hipan ensimmäistä kertaa mukaan kentän laidalle ja varmasti jatkossakin se tulee pääsemään osalliseksi treeni-illoissa. Hippa tuli mukaan osalle lämmitely-/jäähdyttelykävelyistä seuraten reippaasti mukana ja aiheuttaen seurakavereissa ihastusta. Isot tytöt saivat odotella autossa silloin, kun keskityin vain Hippaan ja sen olemiseen.

Ihmisiä, rapsuttajia ja nakinantajia oli moneen lähtöön. Lisäksi Hippa tapasi useita koiria, joista osan se vain näki kauempaa tai lähempää ja osaa se pääsi moikkaamaan. Hippa suhtautui niin ihailtavan tomerasti kaikkeen - eipä pienen koiran päähän mahtunut pelko tai arastelu. Tärkeitä oppitunteja pienen yhdeksänviikkoisen koiran elämässä.

Kokemispäivä.

Tapahtumarikas päivä, jonka aamupäivä-päivä osuus meni Kuopiossa agikisoissa vei iltasella Noita-syserin tykö Keltinmäkeen.

Kisoissa Hippa koki mitä on sade, autoon kuuluvat kuulutukset, sylistä katsottu agikisahyörinä ym. asiaan kuuluva. Hippa sai uusia koiranuuhkailukokemuksia ja konkreettisempaakin kokemusta puolivuotiaasta australianpaimenkoiranartusta Naavaasta, jonka kanssa käytiin kisakentästä vähän etäämmällä tutustelemassa. Naava suhtautui pieneen rääpäleeseen todella hyvin, rauhallisesti ja uteliaasti maastoutuen hyvin hyvin pieneksi makuulla. Mitään leikkejä tyttöjen välille ei syntynyt, mutta muuten Hippa suhtautui Naavaan varsin reippaasti, ihmetellen lähinnä sitä, miten joku noinkin iso, aikuisen kokoinen, on kiinnostunut siitä ja kulkee perässä, kun meideän lauman kesken marssijärjestys on ihan eri, isot edellä, pienet perässä. Rapsuttajia ja sylittelijöitä sekä Hipan tarinasta kiinnostuneita kuulijoita Hippa sai myös samaisella reissulla, kovasti paljon oli väsynyt matkustaja kotimatkalla autossa.

Kotosalla sikeästi nukuttujen pitkien päikkäreiden ja ruokailun sekä ihan lyhyen hihnakävelyharjoittelun jälkeen lähdettiin vielä treffaamaan Noitaa "pikaisesti", joka pikainen visiitti tietysti venähti... Päätin ottaa mukaan vain Hipan, sillä tiedossa oli, että oltaisiin ihan vain sisällä eikä lähdettäisi esimerksiksi lenkille, sisällä tilan ahtaus ei aina mahdollista useamman koiran voimin järjestettyä härdelliä parhaalla mahdollisella tavalla.

Pikkutytötkin saivat pidettyä yllä ihan sopivaa härdelliä...


Antti järjesti Hipalle pähkinän - jonka Hippa ratkaisi hienosti ja sai taas riepoteltavansa takasin.



Samassa kaupungissa vaikuttavat siskokset painivat, repivät leluja, juoksivat toisiaan takaa, söivät luita, kiistelivät samasta luusta ja läträsivät vesikupissa sekä aikansa voimisteltuaan uuvahtivat unille. Vähän meinasi välillä mennä rellestäminen överiksi ja pentujen väsyessä syntyi pientä riitaa. Traumoitta kuitenkin selvittiin puolin toisin.

Kuopion agit.

Käytiin agilitaamassa Hu-Pun kisoissa Kuopion Sorsasalossa. Risse Koponen tuomaroi pari rataa, E-kisa oli hyppyrata ja D-kisa agilityrata.

Hyppyradalta hieno nolla, itse pelkäsin kepeillemenoa enemmän kuin oikeasti olisi ollut tarvis, pelkäsin, että Ursa lukitsisi keppejä ennen olevan takaahypyn jälkeen väärän esteen. Tähän kohtaan tuli aivan turha pitkä haltuunotto. Jokatapauksessa ihanneaika - jonka luokittelin melkoisen tiukaksi, etenemisnopeus ihanneaikaan 3,9m/s - alittui reippaasti. Taas on yksi hypärinolla ensi vuoden SM-kisoja ajatellen... Kolmas nolla hyppyradalta, kun seitsemän nollan joukkoon päästetään vain kaksi hypärinollaa. Etenemisnopeutemme radalla oli huima, 4,29m/s, joten ei voi kuitenkaan olla kuin tyytyväinen.

Agilityrata onnistui myöskin, mutta... pirun Aan alastulokontakti, jonka Ursa loikkasi korkealta, vaikka tiedostin sen ja oletin keskittyväni siihen Ursaa napakasti käskyttäen. Huokaus, vitonen napsahti radalta, joskin kyllä onneksi ihanneajan puitteissa, vaikka otin puomin alastulon varmasti ja siinä meni varmaan ainakin pari sekuntia ylimääräistä aikaa. Harmitti kyllä se Aan kontakti. :(

Ratojen yhteistuloksen perusteella oltiin maxi3-koirakoiden toiseksi parhaita tänään ja sijoituimme hopeapallille Friskies Cup-osakilpailussa, joka vedettiin näiden kahden kisan ohessa.

E-kisa, hr, tulos 0/-2,92, sij. 4./22
D-kisa, tulos 5/-0,49, sij.8/22

Noituuksia.

Noita on kuulemma kasvanut hurjasti, se on aktiivinen ja syö hyvin, eikä enää edes juuri valikoi suuhunpantavia, vaikka nappuloiden oheen laittaa muutakin kuin vain nappularunkoa.

Koirakokemukset ovat lisääntyneet, kun Noita on päässyt moikkailemaan myös Hemmoa, parivuotiasta rottweiler-snautseri-sekoitusta.
"Tutustuminen sujui likimain samalla lailla kun viimeksi Hevin kanssa: ensin haukuttiin ja kipiteltiin ovelle takaisin arvioimaan kaveria sopivalta etäisyydeltä, mutta kun minäkin kerran uskaltauduin moista Hemmoa rapsuttelemaan niin kehtasi Noitakin lopulta tulla kiemurrellen tutustelemaan. Hemmo oli sen verran isompi jätkä jo, etteivät sitä pennun leikkiinkutsuyritykset juuri napanneet. Jos Noita liian sitkeästi roikkui sen naamakarvoissa, se urahti ja tuuppasi kakaran paksulla kuonollaan kauemmaksi :D Siispä Noita joutui tyytymään aikuisten juttuihin ja tohkeana tepsutteli isomman perässä haistelemassa pusikoita ja kantoja."

Noidan puuhia kotosalla:

Varpaiden saalistaminen ja järsiminen kuuluu edelleen Noidan ykkösharrastuksiin.
Sukuunsa tullut ainakin nukkuma-asennon suhteen ;)
Chili-harrastus on aloitettava nuoresta.
Mun oma pieni apulainen - laitettiin yhdessä kirpparille meneviä vaatteita säkkiin.

"Joka päivä tuosta tulee vain enemmän oman tuntuinen! Ihana, rakas Noita :) ."

Kinttupoluille.

Pihkan (Omituinen Pihkakinttu) vuoro lähteä kohti uusia seikkailuja, Sirene ja Matias tulivat Helsingistä riistämään sinisen koipeliinin synnyinkodistaan.


Pihka kera siskojen ja emon saivat järsimis-syötävää, joista Pihkan keskeneräinen lähti mukaan matkatekemiseksi. Pikkutytöt ottivat yhteiset unet viimeistä kertaa ennen suurta maailmaa, vaikka takuulla viimeisiksi yhteisuniksi eivät kylläkään tule jäämään. Hyvillä mielin voi päästää pikkaraisen maailmalle, tietäen, että jatkossakin tulee nähtyä ja kuultua Pihkan kasvua ja eloa.



Käytiin pihalla riekkumassa ennen Pihkan lauman autoon pakkautumista ja kytkimen nostoa. Pikkuriiviöillä oli ainakin asiaankuuluvaa energiaa riittämiin, niin paljon, että meinasi lähtö venähtää huomattavasti aiottua pidemmälle, kun tyypit vain rellestivät pitkin pientareita. Asiaankuuluva potkiaissaattue saattoi Pihkaa, kun porukalla käytiin toivottelemassa Pihka maailmalle.


Luna ja Ursa sekä nyt myös Hippa laumaan kuuluvana ovat hyvin taitavia tekemään itseään tykö. Yhteishärdellillä, kyynärpäätaktiikalla ja minä-minä-asenteella saa takuulla tungettua päätään sen verran kainaloon rapsuttavan käden alle, että saa osakseen haluttua. Kyseisessä hetkessä himotuin oli kylläkin Sirenen hallussa oleva Pihkalle tarkoitettu matkajärsittävä, joka aiheutti yleisössä nälkää.


HIPAN TUKKAHURMIO

Ursan kauniin kontaktin salaisuus...


Pihka ja ikiomat uudet ihmisensä Matias ja Sirene. Pitäkää Pihkasta hyvää huolta ja tavatkaa manuaalia - kyllä se pentu toimii, vaikkei aina tuntuisikaan siltä.... ;)


Maailma kutsuu violettiin vivahtavaa possunokkaa. Nähdään!

Kaksi vielä.

Kahdeksan viikkoa tuli täyteen toissapäivänä keskiviikkona 12.8. Synnyinkodin lattioita pissoittaa enää kaksi kulkijaa. Koska oikea synttäripäivä oli kaatosateinen, eikä voinut kuvitellakaan ulkoiluttavansa kameraa, on kuvat otettu jälkikäteen, Hipan, jonka korvat ovat nousseet aivan kärkiä lukuunottamatta pystyyn, kuva on tältä päivältä ikää 8vk 2pv ja Pihkan kuva on eiliseltä ikää 8vk 1pv.


HIPPA, Omituinen Metsähippa

3,3kg
(7vk 2,7kg, 6vk 1950g, 5vk 1470g, 4vk 1090g,
3vk 800g, 2vk 520g, 1vk 370g, syntymäpaino 204g)


PIHKA, Omituinen Pihkakinttu

4,0kg
(7vk 3,6kg, 6vk2,8kg, 5vk 2340g, 4vk 1860g, 3vk 1410g,
2vk 1080g, 1vk 710g, syntymäpaino 366g)

Pihka lähtee jatkamaan taivaltaan tulevana lauantaina, huomenna, jonka jälkeen Karhupentujen synnyinkotikertomus on lopussa ja kaikki maailmalle aikovat ovat aloittaneet omat polkunsa. Haikeus.

Karhunsammalikkokroolausta.

13.8.2009



Eilinen oli vienyt niinikään metsään, Rohto "treenasi agilitya" ja harjoitti kiipeilyä ja tasapainoilua sekä pehmeään sammalikkoon muksahtelua.





Ilta oli vietetty naapurissa hoidossa.
"Mutta ihanan ilonen oli kyllä sitte iltasella jälleennäkeminen kun tulin reissusta, pikku-pusumaakari oli vastassa :)"

Ketunhäntä kainalossa.

7.-13.8.2009

Noitaa kuvina ensimmäinen viikon varrelta omassa kotona.


Noita on ollut hirmureipas, ensimmäisenä yönä oli muutaman otteeseen vähän heräillyt piipittämään ja vähän etsinyt oleentumispaikkaa, pari yötä nukuttuaan oli ottanut tilan haltuun kunnolla. Sen lempipaikaksi on muodostunut parveke ja siellä se viihtyy aarteidensa ympäröimänä. Olivatpa törmänneet parvekkeella Janne-oravaankin, joskin Noita ei ollut tainnut korkeammalla puuhastelevaa puuhkahäntää huomata, orava lähti kuitenkin hurjaa koirapetoa vikkelästi karkuun, hypäten parvekkeelta huiman kamikaze-hypyn, joka päättyi onneksi onnellisesti kuusenoksille.

Ruoka on maistunut Noidalle hyvin, joskin pientä valikointia oli tapahtunut, kun ympäriltä oli nuoltu piimät, raejuustot, jauhelihat sun muut ja nirsoiltu nappuloiden kanssa, seuraavalle kerralle jätettiin lisukkeet pois ja jo meni pääruokakin Noidan massuun - juuri näin!


Noita on tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut osakseen tietysti paljon ihailua suloisuudestaan, ottanut kontaktia vähän muihin koiriin ja kaverustunut australianterrieri Hevin kanssa. Ensireaktiona pihalla oli paluu kotiovelle tiirailemaan kauempaa, josko olisi turvallista lähestyä, vaan pian Hevi oli todettu vaarattomaksi ja leikkikin oli laitettu käyntiin. Hevi parka saa tuta vielä, kun Noita kasvaa äkkiä sen ohi koossa.


Kuvaaminen on Noidan ollessa kysymyksessä haaste, vaihtoehtona on saada kuvaan joko vauhdikkaita harmaita suhahduksia tai sikeästi nukkuva varsin kiltin, suloisen ja rauhallisen näköinen koiranpentu.


Vähän huolissaan kuitenkin olen...eihän siellä laiteta pientä koiraa pitämään tolppaa pystyssä, neljä kiloa vastaan tonni...ja ahdetaanko viaton luontokappale koloihin verkkojen ympäröimänä. Voi maailman julmuutta. ;)






MUSTIKASSA.
Eilen olivat käyneet mustikkametsäretkellä ja harjoitelleet ensimmäistä kertaa hihnassakävelyä. Kaikki mustikat olivat kuulemma lähteneet metsästä toisten keräilijöien mukaan, mutta pienimmän metsäläisen suu oli sentään saatu siniseksi.


"Metsään marssittiin suurimmaksi osaksi jalkaisin ja Noita pääsi kokeilemaan mitä on hihnassa käveleminen. Aina siihen asti homma sujui hienosti, kun Noita unohti että sen kaulassa roikkuu vihuliainen letku, mutta kun se sen taas huomasi, alkoi hervoton hihnan jallitus. Mutta ei Noita toivoton tapaus ole, ei ollenkaan ;) reippaasti se tähänkin uuteen juttuun suhtautui, niinkun likimain kaikkeen :) Eikä noista Duracelleista virta tahdo loppua ollenkaan, jos kysymyksessä on metsän tai Keltinmäen katujen valloitus..."






Kovasti jo odotellaan, kun Elimäellä odottaa suuri Noita-fanilauma sekä siperianhusky Tuhka sekä lehmiä, joita Noita pääsee jo varmasti vähän ainakin sylistä haistelemaan ja ihmettelemään. Ainakin itse kovasti odottelen kiinnostuneena sitä, miten Noita suhtautuu suurelikoihin. Lisäksi Noidan pään menoksi kaavaillaan, mietitään pentukurssiosallistumista, tokorinkiin liittymistä, odottaen, että tyyppi kasvaa syksyyn tai talven mittaan.

Tällä hetkellä Noita kuitenkin harrastaa pentumaista maailman ihmettelyä, riekkuhepuleita, juoksemista, leikkimistä, vaanimista ja varpaiden jahtaamista, ihmistensä kiireisenä pitämistä, onnellisen tietämättömänä niistä saappaista, joita sen varalle hypistellään.