Ketunhäntä kainalossa.

7.-13.8.2009

Noitaa kuvina ensimmäinen viikon varrelta omassa kotona.


Noita on ollut hirmureipas, ensimmäisenä yönä oli muutaman otteeseen vähän heräillyt piipittämään ja vähän etsinyt oleentumispaikkaa, pari yötä nukuttuaan oli ottanut tilan haltuun kunnolla. Sen lempipaikaksi on muodostunut parveke ja siellä se viihtyy aarteidensa ympäröimänä. Olivatpa törmänneet parvekkeella Janne-oravaankin, joskin Noita ei ollut tainnut korkeammalla puuhastelevaa puuhkahäntää huomata, orava lähti kuitenkin hurjaa koirapetoa vikkelästi karkuun, hypäten parvekkeelta huiman kamikaze-hypyn, joka päättyi onneksi onnellisesti kuusenoksille.

Ruoka on maistunut Noidalle hyvin, joskin pientä valikointia oli tapahtunut, kun ympäriltä oli nuoltu piimät, raejuustot, jauhelihat sun muut ja nirsoiltu nappuloiden kanssa, seuraavalle kerralle jätettiin lisukkeet pois ja jo meni pääruokakin Noidan massuun - juuri näin!


Noita on tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut osakseen tietysti paljon ihailua suloisuudestaan, ottanut kontaktia vähän muihin koiriin ja kaverustunut australianterrieri Hevin kanssa. Ensireaktiona pihalla oli paluu kotiovelle tiirailemaan kauempaa, josko olisi turvallista lähestyä, vaan pian Hevi oli todettu vaarattomaksi ja leikkikin oli laitettu käyntiin. Hevi parka saa tuta vielä, kun Noita kasvaa äkkiä sen ohi koossa.


Kuvaaminen on Noidan ollessa kysymyksessä haaste, vaihtoehtona on saada kuvaan joko vauhdikkaita harmaita suhahduksia tai sikeästi nukkuva varsin kiltin, suloisen ja rauhallisen näköinen koiranpentu.


Vähän huolissaan kuitenkin olen...eihän siellä laiteta pientä koiraa pitämään tolppaa pystyssä, neljä kiloa vastaan tonni...ja ahdetaanko viaton luontokappale koloihin verkkojen ympäröimänä. Voi maailman julmuutta. ;)






MUSTIKASSA.
Eilen olivat käyneet mustikkametsäretkellä ja harjoitelleet ensimmäistä kertaa hihnassakävelyä. Kaikki mustikat olivat kuulemma lähteneet metsästä toisten keräilijöien mukaan, mutta pienimmän metsäläisen suu oli sentään saatu siniseksi.


"Metsään marssittiin suurimmaksi osaksi jalkaisin ja Noita pääsi kokeilemaan mitä on hihnassa käveleminen. Aina siihen asti homma sujui hienosti, kun Noita unohti että sen kaulassa roikkuu vihuliainen letku, mutta kun se sen taas huomasi, alkoi hervoton hihnan jallitus. Mutta ei Noita toivoton tapaus ole, ei ollenkaan ;) reippaasti se tähänkin uuteen juttuun suhtautui, niinkun likimain kaikkeen :) Eikä noista Duracelleista virta tahdo loppua ollenkaan, jos kysymyksessä on metsän tai Keltinmäen katujen valloitus..."






Kovasti jo odotellaan, kun Elimäellä odottaa suuri Noita-fanilauma sekä siperianhusky Tuhka sekä lehmiä, joita Noita pääsee jo varmasti vähän ainakin sylistä haistelemaan ja ihmettelemään. Ainakin itse kovasti odottelen kiinnostuneena sitä, miten Noita suhtautuu suurelikoihin. Lisäksi Noidan pään menoksi kaavaillaan, mietitään pentukurssiosallistumista, tokorinkiin liittymistä, odottaen, että tyyppi kasvaa syksyyn tai talven mittaan.

Tällä hetkellä Noita kuitenkin harrastaa pentumaista maailman ihmettelyä, riekkuhepuleita, juoksemista, leikkimistä, vaanimista ja varpaiden jahtaamista, ihmistensä kiireisenä pitämistä, onnellisen tietämättömänä niistä saappaista, joita sen varalle hypistellään.