Lauantaina 8.8.2009 ratkottiin lappalaiskoirien rotumestaruudet Vaasassa Anne Saviojan tuomaroimissa kisoissa kahdella radalla, A-kisa oli agilityrata ja B-kisa hyppyrata. Ursan kanssa ajeltiin tietysti Vaasaan osallistumaan 3-luokkien rotumestareidenratkomiskilpaan. Jotta on mestaruuksissa mukana, molemmilta radoilta tulee saada tulos.
Agilityrata päättyi meidän osalta hylkäykseen putkella, kohdassa jonka toki olin tajunnut kinkkiseksi, putken houkuttavaksi, kun tavoitteena oli saavuttaa keppien alku. Sen myötä karisi mahdollisuudet rotumestaruusmittelöihinkin.
Hyppyradalle lähdettiin huomattavasti rennommalla asenteella, suorituspaineetta. Tuloskin oli sitten sen mukainen, tiukan ihanneajan puitteissa puhdas nolla ja sijoitus 6. Ursa kulki hyvin helteisestä kelistä huolimatta ja saatiin kartutettua SM-nollatiliä ensi vuotta varten yhdellä nollalla. Kyseinen suoritus tuli myös videolle, kun Parviaisen Maiju huseerasi videokameran kanssa ja meidänkin B-kisan agilitaamiset olivat tallentuneet muistikortille. Kiitos!
A-kisa, tulos HYL
B-kisa, hr, tulos 0/-0,23, sij. 6./27
Suunnitelmat vuodelle 2021
3 vuotta sitten
7 kommenttia:
Hienon ja energisen näköstä menoa taasen! Meille te olette aina idoleita numero yx! ;) Olet saanut jo sen verran tota agi-poltetta tarttumaan minuukin, että voi olla että Noita löytää vielä jonain harmaana iltana itsensä agilityn alkeiskurssilta.. :D Noh, kassellaan.
Oijjoi, sepäs olisikin kivaa! :) Varo vain mitä "suustasi" päästelet, näin kun julkisesti myönnät agipoltekipinää olevan ilmassa... ;)
Joskus voidaan suunnitella Omituista agipäivää, kun porukassa on useampikin liitäjä, ainakin Ursa ja Umbra sekä vähän Luna, ja erittäin todennäköisesti jossain vaiheessa Rohto. Jos te vielä Noidan kanssa ja eipä tiedä mitä Sirene Pihkan pään menoksi keksiikään. Hippakin lähtee varmaan mukaan, kun ei tiedä mihin tuo yksisilmäinen pippuri vielä pystyykään, ainakin esteitä tulen sille esittelemään takuulla.
Joo ei kun liitopäiviä suunnittelemaan... Hauskaahan tuota olis kokeilla, vaan Ursan ja sinun tasoista liitäjää en lupaa että meistä tulee.
Katsoin Maijun videon Taikahallan Hankien-Hurmastakin ja se oli kyllä hupaisaa kun koiralla oli ihan oma näkemys siitä miten päin esteillä edetään. No meno näytti joka tapauksessa hauskalta. Sai naureskella itsekin.
Pihkan päättäväisyydestä kuulleena voisin kuvitella että meillä meno olis saman tyyppistä. Minä juoksen radalla hiki hatussa ja yritän esittää "toivomuksia" siitä mikä este tulis ylittää mistäkin suunnasta ja Pihka sitten toteuttaa niitä omalla omituisella tavallaan :) vaikka ei niin, omituinen tapa voi olla hyväkin :)
Kyllähän se agilityssa on niin, että ihan omalle, ohjaajan, kontolleen saa virheet ottaa. Siitä ekaradan Ursan putkeenpainelustakin saa ottaa syyt ihan itselleen, olin pari estettä ennen aavistuksen hukassa, otin yhden askeleen liikaa, enkä oikeassa kohdassa sitten kerinnytkään linjata Ursaa oikein kepeille. Yksi kehittymisen avain on hoksata mitä teki itse väärin, kun koira mennytkään sinne minne ohjaaja olisi halunnut. Yleisin syy on varmaan myöhästynyt ohjaus, kenties se ettei ottanut ratkaisevaa askelta oikeaan suuntaan tai otti sen pari estettä aikaisemmin väärään suuntaan tai se, että oletti koiran toimivan jollain tavalla, oletti koiran ymmärtävän eikä itse ohjannut. Ihan saa kyllä katsoa peiliin (onneksi), kun mokia sattuu. ;)
Ei sitä uskalla sanoa, millaisia liitäjiä teistä tulee, enpä itsekään olisi missään vaiheessa uskonut, että meistä Ursankaan kanssa olisi mitenkään erityisen korkealle...
On se Ursa vaan nopea menijä! Kivannäköistä menoa teillä ääniefekteillä varustettuna. :)
Juu, ohjaajan ominaisuuksia ajatellen juuri näkisinkin meidät painelemassa puolipäättömästi esteeltä toiselle :) vaan eipä sitä tiedä. Katsotaan miten käy.
T..pihkassa...
Harmillinen tuo hylky, mutta hieno rata tuo hypäri. Ensi vuonna uusiksi.
Lähetä kommentti