Syys.

Värejä syyskuun puolenvälin tienoilta.

Okra on lähdössä vuoden vaihteen tienoilla Oulussa järjestettävälle lappalaiskoirien agilityn alkeiskurssille. Hauska nähdä miten Okra lähtee liitoon, nämähän ovat hyvästikin kolmannen polven agilitaajia... :)

Hämärtäessä.

SIENNA 1v 5kk
28.9.2008

Käytiin toiminnantäyteisen Agilityn MM-kisaviikonlopun päätteeksi toiminnallisella lenkillä Haltialassa, Vantaalla, lenkille osallistui harvinaisempi vieras - susihukka Sienna. Erittäin paimensukuisen näköinen, pitkärunkoinen, kevyellä ja pitkällä askeleella liikkuva kaunis ravurieläin.

Viimeksi olin nähnyt Siennaa aivan 2007 vuoden lopulla Jyväskylässä, kun ihmisensä olivat maisemissa uudenvuodenvietossa. Sienna oli ilokseni 8kk ikäistä itseään selvästi avoimempi, reippaampi ja kontaktihaluisempi, jollain tapaa iloisemman oloinen, huomattavasti enemmän ihmisistä kiinnostunut, sekä vieraista että omistaan.

Siskoksilla Sienna ja Umbra toimi leikit aivan loistavasti yksiin. Ensin juostiin kilpaa, sitten painittiin hurjasti, taas juostiin ja painia nujuttiin. Ilahduttavaa, että näistä Maaväri-siskoksista on kasvanut kaikista erittäin sosiaalisia, hyvin toisia koiria ja niiden tarkoittamaa lukevia, sekä leikkisiä koiria.

Luna-mammalla oli juoksun parhaat päivät menossa, joten se oli hyvinkin ahkerasti tyrkyttämässä pieniä insestihetkiä Siennalle. Mukana varmasti myös ripaus alistamista, vaikkakin ihan hyväntahtoisella mielellä.

Umbra, Luna ja Sienna.

Samalla niin suloinen ja kiltti, mutta toisaalta myös niin ovela ja villi-ilmeinen koiraeläin.

Agility MM-08 - turistireissu

Huikea viikonloppu Helsingissä, 26.-28.9.2008, kolme päivää maailman parasta agilitya ja agilitytunnelmaa, joka huipentui sunnuntaina Jouni Oreniuksen ja borcol Yokon maxiluokan MM-pronssiin. Hyvä Suomi!

MAANVAIVANA MOTELLISSA.

Viikonlopun majoituin Vantaalla eräässä hyvin palvelevassa motellissa - bed&breakfast. Oheisohjelmana sirkushuveja.

Umppis treenaa miten pidetään kapulaa.

"Give me five!" - eikä tämän tempun opettaja ole suinkaan allekirjoittanut...

(Luna sai oppia, kun se oli hoidossa reilun viikon Ursan astutusreissun aikana.)

Värejä.

Käytiin tyttöjen kanssa kauniilla iltalenkillä ja otettiin kuvia järven rannassa.

Värikästä syksyä!

Eriparikorva.

Sain kokoelman kuvia Umbrasta, tämänpäiväisistä seikkailuista syksyisessä metsässä ja vielä kovin kesäisellä pellolla.

UMBRA JA LUNA-MAMMA.

Mamma oli vajaa viikko sitten reilun viikon pitämässä kuria kuopuksensa kotona. Kuulemasta ja näkemästä päätellen Lunasta tykättiin niin, että sen olisi voinut vaikka pitää: "Saa sitä tulla katsomaan...."

Mammaa oli salaa kuvattukin kera tyttärensä Umbran (Omituinen Umbra & Nutukas Illusia).

Toisesta korvasta meno on heittänyt jo vaaleat pentumaiset korvahahtuvat lähes kokonaan pois, toinen kuuloelin lepattaa mukana karvaisena tumppuna.

Aamuherätys.

Siennalle kuuluu hyvää. Kesän liikakilot ovat hyvää vauhtia karisemassa kera kesäturkin, joka jättää karvatuppoja ihan kaikkialle - ainakin hetken, sillä ainakin ajallisesti tästä karvanvaihdosta kuulemma näyttää pääsevän nopeasti eroon.



Typy on aamuvirkku (mistähän tällaisia karvaisia herätyskelloja saa, sopisi allekirjoittaneen unikeonkin pirtaan ainakin arkiaamuisin...): "Sienna on ottanut tavakseen herätä joka aamu 5.30. Se saa aamuisin älyttömän reuhukohtauksen ja paiskoo leluja pitkin kämppää. Ihan viime päivinä se on myös hoksannut, että kun se hyppää sänkyyn (tätä se on toki harrastanut pienestä asti herättääkseen meitä) se ei enää käperykkään viereen nukkumaan hetkeksi, vaan kiipeää päälle, laittaa etutassut rinnalle ja tuijottaa. Tehokas tapa saada meikäläisen ylös. :) Sitten kun se on hetken saanut leikkiä tai on käyty ulkona se käpertyy taas mielellään unten maille."

Iloinen olen siitä, että Sienna tuntuu aikuistuessaan kasvavan myös seurallisemmaksi, sekä omia ihmisiään kohtaan, mutta kuulemma myös vieraisiin se suhtautuu nykyään jo avoimemmin. Mitään syliinpyrkivää tyyppiä Sienna ei ole ollut, vieraita ihmisiä kohtaan se on käyttäytynyt lähinnä välinpitämättömän viileästi.


Sähköposti saavutti noin viikko sitten 19.9. ja ohessa olleet kuvat ovat saman päivän aamulta.

Kiusanhenki.

Okran Katja toivotteli jo kutakuinkin elokuun puolessa välissä kärsivällisyyttä Ursan juoksujen odotteluun ja samalla kertoi, että Okra aloitti toiset juoksunsa 14.8. Riivasi sillä, jotta pikkusisko olisi voinut lähettää juoksunsa isosisko-Ursalle, jotta piinaantuneet ihmiset pääsisivät kärsimyksestään. Onneksi tässä kirjaamishetkellä ollaan jo onnellisemmassa asemassa ja Ursan juoksujen odottelu on päättynyt (elokuussa vain on ollut kaikennäköistä jännää, ettei ole kerinnyt kasvattien kuulumisista yleisesti informoida).

Domino neitonen oli viettänyt heinä-elokuun vaihteessa lomaa "mummolassa" ja aiheuttanut vakavanoloisen kidnappaustarpeen. Okra oli laitettu nauttimaan elämästä, pihasta ja merikoirana olemisesta.

Tarina kuitenkin päättyi onnellisesti ja Okra pääsi takaisin ikiomien ihmistensä tykö - laihikselle. Okra oli lihotettu 15 kiloiseksi (Katja, paljonko muuten nyt pikkasen aikuistunut Okra painaa noin normiolosuhteissa?).


Koska kuvasaalista viimeisimmistä kesän lomailusta ei ole tärkeimpien alta vielä tullut, ilahdutan Okran viimesyksyisellä kuvalla, josta tulee sanomattoman hyvä mieli - todennäköisesti neidilla on aivan yhtä kivaa "mummolassa" edelleen. :)

...ja koska tuli puhuttua siitä merikoiruudestakin...