Liitävä liehukorva.

Umbra oli käynyt kameran kanssa agikentällä.


Kuvista tulee hyvä mieli, niistä välittyy se, että Umppiksella aivan todella on kivaa, kun se saa tehdä agilityä.

BH TK1 Nutukas Ursula.

"Tittelirivi" kasvaa. :) Ursan kanssa läksittiin aivan extempore Tampereelle tokokoettamaan, kotiin tuomisina kolmas ykköstulos alokkaasta ja sitä myöten ansaittu pronssinen koulutustunnus TK1.

Nyt vain innolla ja yrityksellä avoimen luokan liikkeitä takomaan.

Käymme yhdessä ain', käymme aina rinnakkain.

Kuvat Mäntän tokokokeesta 4.7.2008, josta haimme toisen alokasluokan ykköstuloksemme.

Ursa 3v.

Suurensuuret onnittelut tänään 3-vuotiaalle Nutukas U2-pesueelle (Ursula, Unnimus, Unnanunnanen, Umur ja Ukri), sekä tottakai hienoja pentuja maailmaan edesauttaneelle kasvattajalle!

Ursasta on kasvanut kolmessa vuodessa itselleni mitä omimman tuntuinen koira. Se on ollut ja on koira, jonka kanssa on kiva tehdä, se on keskittymiskykyinen, fyysisestä suorittamisesta nauttiva ja kuulolla oleva koira, joka tekee kaiken aina niin hyvin kuin osaa.

Toivottavasti neljäntenä vuonnaan täpäkästä sporttimimmistä kasvaa seesteinen emokoira ja hemaiseva leidi, joka suostuu muitta mutkitta vieteltäväksi.

Isopoika.

NUORRI 5kk
(s.5.3.2008)

Ensimmäisenä sain pissat sandaalille ja sen jälkeen riemukkaasti pököttelevän jässikän oikeaan jalkaani...

Tervetuloa!

Sunnuntaina 27.7. ajeltiin Laukaaseen tsekkaamaan miten pojan-/veljenpoika Miki (Nuorri, Nutukas Ukri x Nutukas Nippanappa) kehittyy. Kovasti oli viime kerrasta kasvanut, painoa sillä on jo enemmän kuin Ursalla (16kg) ja säkäkorkeudessakaan ei taida tytöille hävitä. Kiloistaan huolimatta Miki ei ole missään tapauksessa lihava, vaan käteeni oikein sopivassa kunnossa, kylkiluut ja selkäranka tuntuvat vaivatta käteen, mutta mikään ei törrötä antaen luisevaa vaikutelmaa. Turkki kiilsi, häntään oli ilmestynyt hapsuja ja herralla oli jo tyylikkäät pussihousunalut - Miki vaikuttaa oikein hyvinvoivalta koirapojalta.

Hauska se on edelleen. Korvat lörpöttävät, joskin oikea korva nousee välillä pystyynkin, jolloin näyttäisi persoonallisesti könöttävän enempi sisäänpäin, kuten saksanpaimenkoiranpennuilla...

Saapa nähdä millainen jättiläisuros Mikistä tuleekaan isona, valtavat tassut ainakin kertovat siitä, ettei ihan heti ole lopettamassa kasvuaan.

Pihalla Mikillä ja perheen ihmispojalla Eerolla oli taas yhteiset ja ihan samanlaiset jutut. Sen verran "samanikäisiä" ovat (5kk & 5v), että molemmilla oli lähtenyt ensimmäinen hammas samana päivänä (joskin Miki on tähän päivään mennessä kerinnyt jo kiireellä tiputtaa suurimman osan naskaleistaan, lukuunottamatta vain paria säälittävän pienen näköistä poskihammasta) ja painoakin kummallakin on näinä päivinä aivan saman verran.

Ursa ja Lunakin osallistuivat maltillisesti poikien leikkeihin, tosin enemmän houkuttimena taisivat olla Eeron kädessä olevat luut ja herkut, joita ihmispoika oli päättänyt kaivaa hiekkaan - aarteenetsintää.

Enempi tytöt keskittyivät tärkeämpiin tehtäviin, ruoan hakuun ja siitä eroon pääsemiseen. Mikin herkut saivat tuta isojen tyttöjen hampaissa.

Mikille oli rakennettu liiterin päätyyn tarha ja koppi oli tehty fiksusti liiterin puolelle. Luna osoitti, että tarha voisi olla ihan rouvan juttu. Miki tosin ei kuulemma ole samaa mieltä, hetken se malttaa siellä olla rauhassa, vaan aika pian kaipaa muun lauman joukkoon. Opetusprosessi on vielä kesken - kaikkiaanhan Miki on kuitenkin seura- ja sisäkoira, joten kiire prosessin edistymisellä ei ole.

Pihalla on kivempi temmeltää, Miki hauskuutti saalistamalla frisbeetä ja painelemalla pihanurmella - korvat liehuen.

Sen verran Miki oli jo taas viime kerrasta aikuistunut ja reipastunut, ettei Lunan ja Ursan näkeminen ja niiden tekemä "ruumiintarkastus" aiheuttanut mitään hätävikinöitä. Toki Miki kävi asiaankuuluvasti kummallekin selällään, mutta kaikkiaan oli hyvin reipas ja erityisesti palautumiskykyinen koirapoika. Jonkun verran jopa juoksivat Ursa-tädin kanssa pihalla, joskin kunnon leikkiriekut antavat vielä odottaa itseään.


Miki tietää mitä "Istu." tarkoittaa, seisomiskuvia saadakseen piti olla nopeampi ja ovelampi.

Pakostikin vie jalat alta edelleen...

Miten niin sillon isot korvat??!

Telepatiaa.

Äänekosken pohjoispuolella tavattiin 20.7. sunnuntaina märkä orava, suuri ja vaaleanpunakorvainen esikoispimu Okra.

Olivat tulossa Tampereelta ja suuntaamassa kohti Oulua. Jyväskylätapaaminen ei passannut, koska itse olin samalla päivämäärällä Ursan kanssa tokokoettamassa Pihtiputaalla - sovittiin, että nähdään jossain välillä. Annettiin itse kukin tuntomerkkejä siitä minkälaisella autolla ja rekkarilla ollaan liikenteessä ja pähkäiltiin, että todennäköisesti ollaan samoihin aikoihin noin 10km Äänekosken pohjoispuolella. Sovittiin myös, että kumpainenkin reissua tekevä joukkio katselee jo hyvissä ajoin esimerkiksi potentiaalisia metsäautoteitä tms. paikkoja, jossa voisi päästää koiria kirmaamaan vapaudessa, ei olisi niin väliksi vaikka jompikumpi joutuisi odottamaankin, kunhan passeli paikka löytyisi.

Lähestyin itse Äänekoskea ja katselin toisella silmällä vihreää Toyotaa vastaantulevista ja toisella silmällä pälyilin tienreunustoja, josko erkaisi sopivannäköistä pikkutietä (kyllähän sitä sentään "siinä sivussa" tuli keskityttyä toki myös olennaiseen liikennettä vaarantamatta... ;) ). Vihreää ei tullut vastaan, mutta sopiva pikkutie kyllä. Päätin, että tsekkaan sen ja jos se olisi sopiva ajelisin takaisin päätielle ja pirauttaisin etelän suunnalta lähestyvälle Okran laumalle.

Sopivahan se olikin kohtaamispaikaksi - melkein jopa liian nappivalinta... Niin nappivalinta, että Okran ihmisetkin olivat päätyneet tsekkaamaan täysin saman pikkutien, täsmälleen samaan aikaan. Eipä siis kenenkään tarvinnut odotella, eikä edes tarvinnut enää erikseen soitellakaan. Yllättävää ja jännää sattumaa sekä telepatiaa hienosti samassa paketissa.

Toyotasta purkautui tervehtimään kiemuraisen iloisesti mönkivä pikkuotus. Joka kylläkin oli hyvin pian myös hyvin märkä pikkuotus, sillä saimme niskaamme kesäsateen, joka onnistui kyllä kastelemaan koko porukan melkein läpiasti.

Mamma ja isosysteri laittoivat Okraa heti kuosiin, vaan sen verran optimistisesta koiraeläimestä puhutaan, ettei Oo ollut moisesta moksiskaan. Toki asiaankuuluvasti kumarteli ylempiarvoisille, mutta millään tavalla ei jättänyt tilnnetta päälle, vaan oli pian positiivisesti pöheltämässä ympäriinsä.

Kuuliainenkin se oli, tavattoman kuuliainen ja tottelevainen. Kun laumatyhmyydestä seonneet "ylempiarvoiset" kävivät tsekkaamassa epäilyttävän punaisella pakettiautolla liikuskelevan kanssakulkijan, jonka jälkeen kävivät vielä juoksuttamassa todennäköisesti viatonta jänisparkaa, niin Okra jäi pikkukehoituksesta ihmisten tykö seuraamaan sivusta pösilöiden shownumeroa.

On se vaan ihana blondikoira! :)

Okra oli valveutuneesti pukeutunut kesän kuumimman bikinimuodin mukaan.

"Oli mukava nähdä pikaiseltaan eilen ja ei voi kyllä vieläkään kuin ihmetellä "telepatiaa" :)"

- Näinpä kyllä!

Tampereella olivat yöpyneet mökillä, jonka pihapiirissä huomattavasti edellisiä kuivempi Okra oli saanut osakseen rapsutuksia ja ihailua.

Okra.

14.7.2008

"Kesäterveisiä täältä pohjoisesta! :)

Pitipä alkaa vaihteeksi kirjoittelemaan, kun löytyi pieni rakonen töiden välistä! :) Tässä olis pieni lasti kuvia bikinikaudesta! ;)

Okra on saanut lomailla nyt kesällä! Me nimittäin käytiin Mikon kans 1,5 viikon reissu Lontoossa ja Irlannissa ja Okra oli koko sen ajan Mikon isän tykönä "maalla" hoidossa. Laukkasi päivät pitkät vapaana Mikon porukoiden kesämökillä, kun Mikon isä on koko kesän vuorotteluvapaalla. Nautti kuulemma täysin rinnoin ja pääsi käymään melkein päivittäin 5-10 km hölkkälenkeillä! Kunto kasvoi ihan mukavasti! :) Ainut huono puoli lomailussa oli, että Okra pääsi siellä säikähtämään salamaa. Okra ja Ilkka olivat nimittäin juuri nousemassa autosta, kun takapihalle löi salama hirmuisen paukkeen ja rätinän kera. Okra oli sitten pinkaissut heti takapihalle pensaaseen pakoon ja oli ollut kuulemma peloissaan koko ukkosen ajan. Toivottavasti siitä ei jäänyt mitään traumoja. Tosin n. viikko sitten Oulussa jyrähteli pari kertaa ja siitä Okra ei välittänyt mitään. Jospa se tuosta. :)

Viime viikonloppuna käytiin vähän veneilemässä ja tuossa olisi pari kuvaa siltä reissulta.

Sunnuntaina, kun palailtiin siellä, niin poikettiin minun kummitytön tykönä synttäreillä. Ne olivat hankkineet n. kuukausi sitten dreeverin pennun ja Okra pääsi kisailemaan sen kanssa. Ensin piti näyttää kaapin paikka, mutta loppupeleistä se pentu pyöritti Okraa kyllä 10-0! Hirmuiset naskalihampaat ja virtaa riitti vaikka muille jakaa! Okralla tais kunto loppua kesken sen kanssa! ;)

Mikko on ollut nyt lomalla, kun meikä on paiskinut töitä ja ne ryökäleet ovat taas nukkuneet aamuisin pitkään. Okrastakin on tullut aamu-uninen, huonoja tapoja tuo Mikko sille opettaa! ;) Tottis harkoissa (epävirallisissa) ollaan käyty nyt taas reissun jälkeen ja ne näyttäis jatkuvan kerran viikossa. "

Umbra.

21.7.2008

"Moikka!

Ajattelin kirjoitella hiukan kuulumisia, kun olen nyt taas palannut kotiin. (Tosin rinkkaa en ole vielä saanut purettua, vaikka palasinkotiin jo lauantaina. Pientä väsymystä ilmassa...)

Umbralle kuuluu hyvää, mitä tässä on vähän kerinnyt treenaamaan, niin hyvin on mennyt ja hauskaa on ollut. Jyri kertoi, että Umbra oli totellut sitäkin tosi hyvin metsässä sillä aikaa, kun miä olin leirillä; se tulee kutsuttaessa reippaasti ja iloisesti luokse, olipa kerran tullut "pimeästä kulmasta" koira vastaan, välimatkaa oli ollut n. 10 m ja Umbra oli tullut luokse. Myös linnun jahtaamisen se oli jättänyt kutsun kuullessaan. Kyllä sen jo ensi talvena uskaltaa ilmoittaa poropaimennuskokeeseen. (Toivottavasti se ei pelkää niitä poroja...:) ).

Jalat sillä on aina vaan kierteiset (pitää myöntää itselleen, mitä sitä itseään huijaamaan...:) ), mutta eipä ne tuon menoa haittaa. Muutenhan se on täydellinen! :) Jyrin kaveri muutti muutaman kilometrin päähän meistä omakotitaloon, jossa on kivan kokoinen piha. Niillä on 8 v sekarotuinen koira, Laku. Jyri on nyt kerran vienyt Umbran sinne leikkimään ja hauskaa oli kuulemma ollut ja vauhtia riittänyt.

Turkki siltä onlähtenyt pikkuhiljaa pois, nyt Umbra on aikalailla pohjavillaton. Aika pieni "rääpäle" ja soppaluu se on, mutta ihanan iloinen ja hellyydenkipeä. Kotiin oli kiva tulla, niin riemukkaita olivat jälleennäkemiset."

Terra.

14.6.2008

"Terran korvat on nyt selvästi paremmat.

Pitkästä aikaa aamulla Terra leikki 9 koiran laumassa. Kiva, ettei eristys ole vaikuttanut haitallisesti sosiaalisiin taitoihin. Olen vaan huomannut et lapinkoiran tapa leikkiä, juosta paljon ja painia, katoaa muilta koirilta kun tulevat hiukka yli vuoden. Siksi Terra leikkii mieluiten alle 1 vuotiaiden kanssa.

Sillä on kodissa useassa paikassa jemmattuja luuherkkuja vanhin ollut jo samassa paikassa lattialla nurkassa jo yli puoli vuotta. Ne mitkä se jemmaa, niin niitä se ei syö lainkaan, vaan käy tsekkaa ne päivittäin.

Terra ei ole ollut merellä korvien takia, samoin en ole ollut Rajasaaressa koska kumminkin plutais vedessä.

Tokoa ollaan treenattu silloin tällöin epäsäännöllisesti. Olen aloittanut ruudun treenaamisen. Noudosta Terra tykkää, täytyy vain olla tarkkana, ettei pudota mun käteen liian aikaisin. No, kaikki johtuu siitä et innostun uusista jutuista ja kun se alkaa sujua unohdan treenata sitä. Noutoakaan en ole muistanut treenata moneen viikkoon - täytyykin kokeilla sitä huomenna.

Luoksetulossa osaa upeasti mennä maahan tai seisoa. Pallon kanssa sain sen tosi nopeaksi. Erottaa molemmat pysähdykset koska olen ihan vuoronperääkin peräkkäin tehnyt sen. Jotenkin olen laiska treenaa seuraamista. Kyllä Terra senkin osaa, mutta treenien pitäisi olla säänöllisempiä. Häirinnässä muutaman minuutin paikkamakuu on helppo Terralle. Kun Terra oli niin kummallinen aloittaessaan sen kilparyhmäs treenamisen kaikki johtui korvista. Sehän silloin ei olisi millään mennyt maahan. Nyt juostessa ja riehuessa ja leikkiessä kun sanon maahan menee kuin raketti. Lihapullillakin on osuutensa. Olen treenannut niin et olen joskus laittanut palkan kippoon parin metrin päähän sen selän taakse. Kutsun luokse ja seiso komennon jälkeen saa hakea palkan. Aluks ihmetteli sitä. Täytyis varmaan hankkia joku kirja missä olis uusia vinkkejä treenata. Olen niin satunnaistreenaaja niin vois saada aina uutta kimmoketta. Nytkin mennyt paljon aikaa purjehdusjutuissa. Toisaalta se tekee Terralle tosi hyvää kun ei ole koko ajan mun kaa.

Nykyään ei ole mitään ongelmia yksinollessa. Laitoin kerran moneksi tunniksi videon. Näkyi lähinnä nukkuvan jalat levällään."

7.7.2008

"Hei, tänään oltiin Terran kanssa vihdoinkin melomassa. Tulin jotenkin ylivarovaiseksi antibiottikuurin aikana. Toivottavasti välikorvatulehdus on takana.

Tehtiin pieni lenkki Seurasaaren ja Rajasaaren välille, Terra taisi tuntea mereltä Rajasaaren, kun piippasi sen kohdalla, kun näki koiria. Halusi juoksemaan. Tosi tyyni ilma ja melkein liian lämmin. Retki meni hienosti.

Retken jälkeen Terra sai elämänsä ensimmäisen jäätelön, mansikkaa hylana. Ei kokonaan, mutta mun loppujäätelön. Näkyi maistuvan.

Terra on edelleen leikkisä ja sosiaalinen koira. Leikkii mieluiten samankokoisten taikka hiukka pienempien. Tosi mukava pienille pennuille. Makaa selällään ja antaa pentujen loikkia mahan päällä ja ähistä.

Laiskoteltu kaikesta koulutuksesta. Taidetaan alkaa taas vasta elokuussa treenata. Muutenkin välillä ollut laiskempaa ulkoilua lämmön takia.

Turkki alkanut karvanlähdön jälkeen taas kasvaa ja mahaankin ilmestynyt uudet karvat. Valkosipulihoidolla tosi vähän punkkeja nykyään. Heti kun unohdan syöttää niin punkit ilmestyvät. Sekoitan kermaviiliin aamuin illoin kokonaisen kynnen murskattuna ja sekaan lohiöljyä. Näin syö koko annoksen kaikkineen päivineen."

28.7.2008

"Kesällä ollaan retkeilty paljon luonnossa joko yksinään Terran kanssa tai ollut muutamat koirat mukana tai omat lapset. Se on sitä parasta Terran kanssa.

Silloin kesäkuun alussa tokoiltiin, mutta nyt kesällä en ole yhtä liikettä Terran kanssa suorittanut. Kyllästyin jotenkin ja koska Terralla oli 35 pv antibiottikuuri korvien takia pidettiin senkin takia täyslomaa. Siis jonkun verran käyty melomassa ja enempi vaellettu metsässä.

Viimeisin lenkki oli et käveltiin kotoa Paloheinään. Se oli aika tylsää, mutta kun jotain päätän, niin pitihän se kulkea. Matkalla Terra söi mustikoita suoraan pensaasta. Lakat on sen ykkösherkkua retkillä.

Nähty retkillä käärmeitä ja muuta pikkuriistaa. Merellä on usein niin kova tuuli et silloin lähden mielummin yksin. Jos olisi järvi saaristoa tai jokea olisi leppoisampaa. Mutta Seurasaaren selällä on herkästi heti lounaasta jo kunnon aallokkoa.

Elokuussa aloitetaan taas tokoilu jossa kiva nähdä onko kaikki unohtunut vai miten neiti suoriutuu.

Nyt syksyllä ollaan lähdössä teltalla Nuuksioon. Nyt on liian kuuma rämpiä kantamusten kanssa. Olen löytänyt tosi hienoja vaellusreittejä joissa en ole koko päivänä tavannut yhtään ihmistä ja koiraa. Sinne on kiva sitten lähteä telttailemaan.

Nyt hellekaudella olen ollut päivittäin keskuspuiston koirapuistossa, koska se on tosi hyvin varjossa. Selvästi sen jälkeen Terra haluaa mennä omalle takapihalla loikoilee. Heti kun lämpötila laskee alle 20 niin painutaan taas metsään Nuuksioon."