(s.5.3.2008)
Ensimmäisenä sain pissat sandaalille ja sen jälkeen riemukkaasti pököttelevän jässikän oikeaan jalkaani...
Tervetuloa!
Sunnuntaina 27.7. ajeltiin Laukaaseen tsekkaamaan miten pojan-/veljenpoika Miki (Nuorri, Nutukas Ukri x Nutukas Nippanappa) kehittyy. Kovasti oli viime kerrasta kasvanut, painoa sillä on jo enemmän kuin Ursalla (16kg) ja säkäkorkeudessakaan ei taida tytöille hävitä. Kiloistaan huolimatta Miki ei ole missään tapauksessa lihava, vaan käteeni oikein sopivassa kunnossa, kylkiluut ja selkäranka tuntuvat vaivatta käteen, mutta mikään ei törrötä antaen luisevaa vaikutelmaa. Turkki kiilsi, häntään oli ilmestynyt hapsuja ja herralla oli jo tyylikkäät pussihousunalut - Miki vaikuttaa oikein hyvinvoivalta koirapojalta.
Hauska se on edelleen. Korvat lörpöttävät, joskin oikea korva nousee välillä pystyynkin, jolloin näyttäisi persoonallisesti könöttävän enempi sisäänpäin, kuten saksanpaimenkoiranpennuilla...
Saapa nähdä millainen jättiläisuros Mikistä tuleekaan isona, valtavat tassut ainakin kertovat siitä, ettei ihan heti ole lopettamassa kasvuaan.
Pihalla Mikillä ja perheen ihmispojalla Eerolla oli taas yhteiset ja ihan samanlaiset jutut. Sen verran "samanikäisiä" ovat (5kk & 5v), että molemmilla oli lähtenyt ensimmäinen hammas samana päivänä (joskin Miki on tähän päivään mennessä kerinnyt jo kiireellä tiputtaa suurimman osan naskaleistaan, lukuunottamatta vain paria säälittävän pienen näköistä poskihammasta) ja painoakin kummallakin on näinä päivinä aivan saman verran.
Ursa ja Lunakin osallistuivat maltillisesti poikien leikkeihin, tosin enemmän houkuttimena taisivat olla Eeron kädessä olevat luut ja herkut, joita ihmispoika oli päättänyt kaivaa hiekkaan - aarteenetsintää.
Enempi tytöt keskittyivät tärkeämpiin tehtäviin, ruoan hakuun ja siitä eroon pääsemiseen. Mikin herkut saivat tuta isojen tyttöjen hampaissa.
Mikille oli rakennettu liiterin päätyyn tarha ja koppi oli tehty fiksusti liiterin puolelle. Luna osoitti, että tarha voisi olla ihan rouvan juttu. Miki tosin ei kuulemma ole samaa mieltä, hetken se malttaa siellä olla rauhassa, vaan aika pian kaipaa muun lauman joukkoon. Opetusprosessi on vielä kesken - kaikkiaanhan Miki on kuitenkin seura- ja sisäkoira, joten kiire prosessin edistymisellä ei ole.
Pihalla on kivempi temmeltää, Miki hauskuutti saalistamalla frisbeetä ja painelemalla pihanurmella - korvat liehuen.
Sen verran Miki oli jo taas viime kerrasta aikuistunut ja reipastunut, ettei Lunan ja Ursan näkeminen ja niiden tekemä "ruumiintarkastus" aiheuttanut mitään hätävikinöitä. Toki Miki kävi asiaankuuluvasti kummallekin selällään, mutta kaikkiaan oli hyvin reipas ja erityisesti palautumiskykyinen koirapoika. Jonkun verran jopa juoksivat Ursa-tädin kanssa pihalla, joskin kunnon leikkiriekut antavat vielä odottaa itseään.
Miki tietää mitä "Istu." tarkoittaa, seisomiskuvia saadakseen piti olla nopeampi ja ovelampi.
Pakostikin vie jalat alta edelleen...
Miten niin sillon isot korvat??!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti