Kalamiehen kaveri.

Sain Annalta kertovan kuvareportaasin Noidan sunnuntain sateisesta kalareissusta. Tyyppi pääsi ekaa kertaa soutuveneeseen, jo aikaisemmin on hommattu pelastusliivit, joita Noita on nöyrtynyt kokeilemaan, näyttämättä sovitusoperaatioissa kuitenkaan lavaa hallitsevalta huippumallilta.

Onkimadot, jotka oli noussu sateen tieltä kaduille haukkomaan happea, joutu armotta purkkiin varttumaan pääsyä ongenkoukkuun. Laivakoira tutustui vene-elämään ensin tovin meikäläisen kainalossa, mutta alkoi aika pian rentoutumaan. Loppuretkestä se touhuili veneessä jo aika päätä huimaavan oloisesti. Vedessä kelluva koho tahtoi kiinnostaa jortsusta nousevia ahvenia ja särkiä enemmän.. Kätevä pieni puuhkahäntä osoitti, että veneily ei ole juttu eikä mikään kun välineet on kunnossa ja asenne kohdallaan! ;)





Saalis huimasi päätä, minimaalinen ahven ja kolme särkeä, sekä valtaisan molskahduksen saattelemana hauki, joka ilkkui kalastajille kantaman ulkopuolella.


Erityisesti ihailen Noidan tapaa sopeutua muuttuviin olosuhteisiin: Kätevää kun ei tarvitse ressata sitä, miten koira mihinkin ja mihinkin suhtautuu - ottaa mukaan vaan! :) Sanoinkin Annalle, että Noita on sellainen pirtsakkaampi ja aktiivisempi versio Luna-mammasta. (Se aktiivisuus oli sitten purkautunut tänään vajaassa parissa tunnissa, kun pikkuneiti protestoi hävyttömän hovimestarin sekä muun palvelusväen töihin lähtöä nakertamalla makkarin seinään yhteensä noin kämmenen kokoisen maalittoman läntin... Tähän asti on säästytty remonttihommilta ja Noitakin on osannut olla varsin maltillisesti yksinkin kotosalla, vaan pitihän sitä päästä osoittamaan mieltä siitä, kun ypöyksinäisyys oli päässyt unohtumaan väliin.)

Kiitos Anna kuvien kertomasta! :D

Noita apuna hakemassa mansikkeja iltalypsylle.

Noita, Omituinen Källeröinen, on tämän viikon alkupuoliskolla kunnostautunut lehmipaimenena ja varsin pätevänoloiselta paimenen alulta se vaikutti kaiken sen kertoman mukaan, mitä viime tiistaina innokkaasti Annalta kuulostelin. Seuraavan Annan kirjallisen kertoman löysin lappalaiskoirien keskustelufoorumilta, Lapikkaasta. Hurjan pätevä Noita!

"Olisi tosi kiva tietää, kuinka paljon lappalaisia toimii tätä nykyä karjapaimenina. Isovanhemmillani oli pari vuosikymmentä sitten slk karjatilalla paimenena. Se auttoi lehmien noutamisessa laitumelta navettaan ja ajoi ne laitumelle lypsyn jälkeen takaisin. Seppu oli kuulemma innokas apuri, jota koskaan ei oltu sen kummemmin koulutettu paimenkoiran tehtäviin. Se osasi tietyt jutut ja pystyi liikuttamaan paria sarvipäätä sinne suuntaan minne pitikin, mutta koko laumaa (käsittää n. 30 sarviparia) se ei kuulemma yksin saanut liikkumaan. Oiva apu se silti maatilan töissä oli.

Kotikotona edelleen pidetään maitotilaa, tätä nykyä vanhempieni toimesta. Olin lomani kunniaksi parina päivänä apuna ottamassa lehmiä navettaan; laidunkauden avajaisissa tissiliiga sinkoilee minne sattuu, kun rutiinit eivät ole vielä ihan hioutuneet kohdilleen joten apujoukkoja tarvitaan :D Pari laiskaa juntturaa jäi laitumen perälle nauttimaan nurmen antimista, joten keksin ottaa Noidan mukaan noutamaan mansikit iltalypsylle. Aikaisemmin se on jo lehmiä haukkunut aidan takaa ja tottunut niiden olemassa oloon. Noita oli koko ajan irrallaan. Olin todella yllättynyt miten topakasti haukku raikasi ja tyyppi pyrki siirtämään kantturoita eteenpäin. Yhdessä ajettiin lehmiä laitumen perältä navettaa kohti ja Noita kiersi puolelta toiselle palauttaen ihmettelevät mansikit takaisin oikeaan menosuuntaan. Fiksusti se piti välimatkan mulkoileviin sarvipäihin ja haukkui entistä kovempaa, jos joku otti askeleen sitä kohti. Aivan selvästi tilanne oli Noidalle jännä ja se katseella haki minun mielipidettä/hyväksyntää toimintaansa. Kovasti kehuin Noitaa haukkumaan.

Vaikea sanoa, kuinka paljon hommassa oli oikeaa paimentamista ja kuinka paljon jotakin muuta siltä näyttävää. Luulenpa kuitenkin, että jos Noita pääsisi samanlaista touhua harrastamaan joka päivä ja saisi lisää itseluottamusta + lehmien silmissä uskottavuutta, siitä saattaisi kasvaa oikein mainio pikkuapuri tällaiseen muutaman sarvipään liikuttamiseen/palauttamiseen letkaan. Ilahduttavaa, miten luontevasti se joka tapauksessa haki kontaktia minuun "paimennuksen" aikana eikä alkanut hosumaan ja jahtaamaan lehmiä minne sattuu. Onko porukalla kokemusta siitä, miten perinteinen poropaimen taipuu karjan liikuttamiseen? Noidalla oli ainakin oikein fiksun oloista yritystä jossei muuta..."

Näin reilu parikuinen Noita tutustui lehmiin viime vuoden elokuussa:
Lehmityttö.

Rohtolle Oulaisista JUN EH2!

Rohto oli eilen 22.5. pyörähtelemässä Oulaisten ryhmänäyttelyssä, saamisina juuri se mitä lähtivät hakemaankin, perusteellinen arvostelu, jonka oheen myös varsin hienoa menestystä, paimensukuiselle harvinainen palkintosijoitus. Kuudesta junioriuroksesta neljä sai H:n ja kaksi EH:n, Rohto oli toinen niistä. Mahtavat onnittelut jälleen Marika ja Rohto hienosta menestyksestä! :D

OMITUINEN OHTONEN ER41312/09
Oulainen 22.5.2010, Leni Finne

Oikeat mittasuhteet. Luusto voisi olla hieman voimakkaampi. Hieman pitkä kuono-osa, jossa erinomainen vahvuus. Kirsupigmentti voisi olla mustempi, hyvät silmät ja korvat. Oikea ylälinja. Ikäisekseen erinomainen eturinta. Melko pysty olkavarsi. Vielä melko kevyt rintakehä. Ok takakulmaukset. Hyvä karva. Häntä saisi nousta paremmin selälle. Erinomainen askelpituus. Hieman ahdas edestä ja takaa.

JUN EH2



kuvat Minna Suihkonen

Kisamaratoni.

Viimeisen viikon aikana ollaan läpikäyty Ursan kanssa kolmet kisat, yhteensä seitsemän kisastarttia tuloksin 2x HYL, 2x 5, ja 3x 0. Settiin mahtui sekä loistavia kontaktisuorituksia, kuin myös kontaktien roiskimista. Vauhdikasta menoa ja napakkaa ohjausta kunnon etenemisnopeuksin sekä ohjaajan ihmetolloilua.

9.5. sunnuntaina oli äitienpäiväkisat kotona. Aamupäivän olin kisoissa töissä Mujusen Salmen ratamestarina ja iltapäivällä kisattiin Ursan kanssa Pulkkisen Siskon radoilla. A-kisasta kieltovitonen, kun ärsyttävän helpossa ja selkeässä paikassa ohjasin Ursan putken pään ohi, korjausliikkeiden myötä aavistus yliaikaa. B-kisa samana päivänä meni hyllyksi, kun tumpelo ohjaaja valssasi suoraan kolmannen esteen päälle ja rämäytti riman ja siivekkeen kumolleen.

A-kisa, tulos 5,66/0,66, sij. 10./27
B-kisa, tulos HYL

13.5. helatorstaina käytiin Ursan kanssa Kokkolassa kisaamassa. Mika Moilasen radat olivat todella kivoja, sujuvia ja virtaavia, mutta sisälsivät myös sopivia teknisempiä ohjauskohtia sekä ansapaikkoja. Päivän ensimmäiseltä radalta oikein oikein reipas ja iloinen, onnistunut HYL. Jonka hylkäys johtui 100% ohjaajasta, joka ohjasi koiran puomin sijaan suoraan keinulle. Otin Ursan haltuun putkesta ja käskytin ottamaan kontaktin, vasta, kun Ursan etutassut olivat jo kontaktilla tajusin: "Ei piru, ei tämä este olekaan puomi!". Vauhdikkaasti ja asenteella kuitenkin loppuun. Toiselta radalta sitten onnistunut nolla sijoituksella neljä. Kesäkauden ensimmäiset hellekisat ja Ursa jaksoi varsin hyvin ja pystyi pitämään vauhdin yllä molemmilla radoilla.

A-kisa, tulos HYL
B-kisa, tulos 0/-3,37, sij.4./24

Hellekisat olivat myös "maratonin" viimeiset kisat 15.5. lauantaina niinikään kotona, tuomarina uusi tuttavuus Sari Mikkilä. Paahtavassa kuumuudessa juostiin Ursan kanssa kolme varsin sujuvaa ja nopeaa rataa. A-kisasta vitonen Aan alastulolta, B-kisasta hieno nolla ja palkintopallipaikka numero kolme ja viimeisestä C-kisasta, joka oli hyppyrata, myöskin hyvin lennokas nolla. Mika Moilasen Kokkolan ratojen tapaan myös Sari Mikkilän radat olivat virtaavia, radoilla piti pystyä tiukkaan ohjaukseen niin, että koira oli hallussa, mutta radoilla sai myös juosta niin, ettei agilityn riemu päässyt karisemaan (joillain tuomareilla radat ovat menneet jo vähän turhankin tekniseksi pyörityshässäkäksi).

A-kisa, tulos 5/-3,7, sij. 6./26
B-kisa, tulos 0/-3,14, sij.3./28
C-kisa, HR, tulos 0/-5,28, sij.7./26

Olen hyvin tyytyväinen Ursaan, joka kesti hyvin paahtavan kuumuuden ja piti yllä agilityintoaan. Kontakteihin pitää keskittyä kisoissa vielä ennemmän, että ne tulee suoritettua halutulla tavalla, mutta muuten saan taputtaa itseäni selkään siitä, että ainakin tälle hetkelle sopiva ohjaustapa Ursaa varten on hallussa niin, että saan sen vauhdin pysymään radalla tasaisena niin, että kokoajan edetään sujuvasti.

Sunnuntaina 16.5. Ursa sai lepuuttaa kotona, kun itse kävin suorittamassa JATin kisatyövelvoitetta olemalla koko päivän töissä, ilmoittautumisessa ja paikkojen loppujärkkäämisessä sekä siistimisessä. Hauskaa oli sunnuntainakin, kerrankin voi jutellakin seurakavereiden kanssa, silloin kun itse kisaa, menee aika melkolailla siihen, että pyrkii keskittymään omaan suoritukseen ja sosiaaliset toiminnat jaa lapsipuolen asemaan.

Rohto raunioilee.

Rohto on jäljestys- ja hakutouhujen lisäksi päässyt kokeilemaan raunioillakin, kun Marika oli kiikuttanut poijjaan tiistai-iltana 4.5. Muhokselle.

"Eilisiltana peko-reenailtiin kokeiluluontoisesti "takametsien raunioilla" eli Muhoksen Romu -firman rakennuspurkujätteen käsittelyalueella.

Ohtonen liikkui alueella suhtkoht reippaasti, vaikka selvästi varoikin joitakin hankalakulkuisia kohtia - ihan tervepäistä olla syöksymättä suinpäin jokapaikkaan. Penskoille otettiin 1-2 maalia helppoihin paikkoihin eikä tavoitteena ollut isommasti kiipeillä kasoilla, pääasia että pääsivät vähän tutustumaan "erilaiseen hakumaastoon"."

Sain myös vinkin kuviin, jossa Rohto "tosihommissa".
Kuvat Mitra Korpela.




Samalla reissulla Rohto oli päässyt myös leikkiriekkumaan samaikäisessä samojediseurassa sekä saanut reeniä starttipistoolin äänestä, ensin vähän kauempaa (n. 50m) ja sitten vähän lähmpää (n. 20-30m): Rohto oli häkissä autossa (ikkunat auki) eikä ollut moksiskaan, häntä vaan heilui, kun keskittyi kerjäämään nameja multa noitten lähempää ammuttujen paukahusten aikana. Reipas otus!

On aina kiva kuulla näiden harrastavien kasvattien edesottamuksia, sitä miten kehittyvät ja etenevät valitulla polulla. Rohto on aika pätevä pelastuskoiraoppilas! :)

SM-nollat kasassa!!! :D

Kisattiin eilen Ursan kanssa Varkaudessa. A-radalta napattiin viimeinen SM-0, jota myöten meillä on vaadittavat tulokset kasassa sekä osallistumisoikeus kesäkuun SM-kisoihin Vantaalla. Loistavaa!!! :D

Ursan kanssa A-radalla.
kuva Tuija Kortelainen
A-rata oli helpompi, puomin jälkeinen takaakierto ja putken pimeä pää mietitytti, joskin lähinnä vain sen takia, etten juuri ole treenannut putken pimeää päätä niin, että itse jään ulkokaarteeseen ja mun pitäisi työntää Ursa putkeen vastaisella. Myös B-radalla oli hyvin samantyyppinen pimeä putkeen meno ja tätä jännitin myöskin ihan pikkuisen, tässä kohti leikkasin takaa - en ole takaaleikkauksiakaan reenaillut tuollaiseen kohtaan, ainakaan muistaakseni. Noo, hyvinhän Ursa hoiti homman, kuinkas muutenkaan. :)

B-rata meni sitten hyllyttäen. Radan alkusuoralla Ursa loikkasi keinun ylösmenon, josta saatiin vitonen. Se oli sen myötä menoa sitten itselle, kun ei voi millään välttää sitä "aivan sama" -asennetta sen jälkeen, kun virhe on tapahtunut. Radan ehdottomasti kinkkisin kohta oli puomin jälkeen - ja siihen se meilläkin kosahti. Otin Ursan puomin jälkeen puolivalssilla haltuun ja vippasin hypylle, hoksasin - liian myöhään - olevani ihan liian lähellä hyppyä ja ihan liian ajoissa, joten vippaukseni näytti Ursan silmiin taaksekiertokäskyltä. Hyppy siis väärästä suunnasta ja sitä myöten tuomarisedän (Sami Topra) kädet heilahti ristiin. Muuten rata soljui kivasti, mitä nyt Aan alastulokontakti ei ollut ihan sitä mitä halusin, Ursa otti kyllä kontaktin, mutta ei pysähtynyt.

Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin nimenomaan päivän kontakteihin. Speciaaliplussat Ursa saa aivan UPEISTA puomin ylösmenokontakteista. Näppärä pieni pysähdys ylösmenolla ja matka jatkuu käskyn mukaan, aivan mahtavaa edistymistä!!! :D Toki se kierroksillä kävi - niinkuin minäkin - mutta malttoi silti tosi hienosti. On se mahtava agihurtta!

A-kisa, tulos 0/-0,16, sij. 9./35
B-kisa, tulos HYL