Noita apuna hakemassa mansikkeja iltalypsylle.

Noita, Omituinen Källeröinen, on tämän viikon alkupuoliskolla kunnostautunut lehmipaimenena ja varsin pätevänoloiselta paimenen alulta se vaikutti kaiken sen kertoman mukaan, mitä viime tiistaina innokkaasti Annalta kuulostelin. Seuraavan Annan kirjallisen kertoman löysin lappalaiskoirien keskustelufoorumilta, Lapikkaasta. Hurjan pätevä Noita!

"Olisi tosi kiva tietää, kuinka paljon lappalaisia toimii tätä nykyä karjapaimenina. Isovanhemmillani oli pari vuosikymmentä sitten slk karjatilalla paimenena. Se auttoi lehmien noutamisessa laitumelta navettaan ja ajoi ne laitumelle lypsyn jälkeen takaisin. Seppu oli kuulemma innokas apuri, jota koskaan ei oltu sen kummemmin koulutettu paimenkoiran tehtäviin. Se osasi tietyt jutut ja pystyi liikuttamaan paria sarvipäätä sinne suuntaan minne pitikin, mutta koko laumaa (käsittää n. 30 sarviparia) se ei kuulemma yksin saanut liikkumaan. Oiva apu se silti maatilan töissä oli.

Kotikotona edelleen pidetään maitotilaa, tätä nykyä vanhempieni toimesta. Olin lomani kunniaksi parina päivänä apuna ottamassa lehmiä navettaan; laidunkauden avajaisissa tissiliiga sinkoilee minne sattuu, kun rutiinit eivät ole vielä ihan hioutuneet kohdilleen joten apujoukkoja tarvitaan :D Pari laiskaa juntturaa jäi laitumen perälle nauttimaan nurmen antimista, joten keksin ottaa Noidan mukaan noutamaan mansikit iltalypsylle. Aikaisemmin se on jo lehmiä haukkunut aidan takaa ja tottunut niiden olemassa oloon. Noita oli koko ajan irrallaan. Olin todella yllättynyt miten topakasti haukku raikasi ja tyyppi pyrki siirtämään kantturoita eteenpäin. Yhdessä ajettiin lehmiä laitumen perältä navettaa kohti ja Noita kiersi puolelta toiselle palauttaen ihmettelevät mansikit takaisin oikeaan menosuuntaan. Fiksusti se piti välimatkan mulkoileviin sarvipäihin ja haukkui entistä kovempaa, jos joku otti askeleen sitä kohti. Aivan selvästi tilanne oli Noidalle jännä ja se katseella haki minun mielipidettä/hyväksyntää toimintaansa. Kovasti kehuin Noitaa haukkumaan.

Vaikea sanoa, kuinka paljon hommassa oli oikeaa paimentamista ja kuinka paljon jotakin muuta siltä näyttävää. Luulenpa kuitenkin, että jos Noita pääsisi samanlaista touhua harrastamaan joka päivä ja saisi lisää itseluottamusta + lehmien silmissä uskottavuutta, siitä saattaisi kasvaa oikein mainio pikkuapuri tällaiseen muutaman sarvipään liikuttamiseen/palauttamiseen letkaan. Ilahduttavaa, miten luontevasti se joka tapauksessa haki kontaktia minuun "paimennuksen" aikana eikä alkanut hosumaan ja jahtaamaan lehmiä minne sattuu. Onko porukalla kokemusta siitä, miten perinteinen poropaimen taipuu karjan liikuttamiseen? Noidalla oli ainakin oikein fiksun oloista yritystä jossei muuta..."

Näin reilu parikuinen Noita tutustui lehmiin viime vuoden elokuussa:
Lehmityttö.