Telepatiaa.

Äänekosken pohjoispuolella tavattiin 20.7. sunnuntaina märkä orava, suuri ja vaaleanpunakorvainen esikoispimu Okra.

Olivat tulossa Tampereelta ja suuntaamassa kohti Oulua. Jyväskylätapaaminen ei passannut, koska itse olin samalla päivämäärällä Ursan kanssa tokokoettamassa Pihtiputaalla - sovittiin, että nähdään jossain välillä. Annettiin itse kukin tuntomerkkejä siitä minkälaisella autolla ja rekkarilla ollaan liikenteessä ja pähkäiltiin, että todennäköisesti ollaan samoihin aikoihin noin 10km Äänekosken pohjoispuolella. Sovittiin myös, että kumpainenkin reissua tekevä joukkio katselee jo hyvissä ajoin esimerkiksi potentiaalisia metsäautoteitä tms. paikkoja, jossa voisi päästää koiria kirmaamaan vapaudessa, ei olisi niin väliksi vaikka jompikumpi joutuisi odottamaankin, kunhan passeli paikka löytyisi.

Lähestyin itse Äänekoskea ja katselin toisella silmällä vihreää Toyotaa vastaantulevista ja toisella silmällä pälyilin tienreunustoja, josko erkaisi sopivannäköistä pikkutietä (kyllähän sitä sentään "siinä sivussa" tuli keskityttyä toki myös olennaiseen liikennettä vaarantamatta... ;) ). Vihreää ei tullut vastaan, mutta sopiva pikkutie kyllä. Päätin, että tsekkaan sen ja jos se olisi sopiva ajelisin takaisin päätielle ja pirauttaisin etelän suunnalta lähestyvälle Okran laumalle.

Sopivahan se olikin kohtaamispaikaksi - melkein jopa liian nappivalinta... Niin nappivalinta, että Okran ihmisetkin olivat päätyneet tsekkaamaan täysin saman pikkutien, täsmälleen samaan aikaan. Eipä siis kenenkään tarvinnut odotella, eikä edes tarvinnut enää erikseen soitellakaan. Yllättävää ja jännää sattumaa sekä telepatiaa hienosti samassa paketissa.

Toyotasta purkautui tervehtimään kiemuraisen iloisesti mönkivä pikkuotus. Joka kylläkin oli hyvin pian myös hyvin märkä pikkuotus, sillä saimme niskaamme kesäsateen, joka onnistui kyllä kastelemaan koko porukan melkein läpiasti.

Mamma ja isosysteri laittoivat Okraa heti kuosiin, vaan sen verran optimistisesta koiraeläimestä puhutaan, ettei Oo ollut moisesta moksiskaan. Toki asiaankuuluvasti kumarteli ylempiarvoisille, mutta millään tavalla ei jättänyt tilnnetta päälle, vaan oli pian positiivisesti pöheltämässä ympäriinsä.

Kuuliainenkin se oli, tavattoman kuuliainen ja tottelevainen. Kun laumatyhmyydestä seonneet "ylempiarvoiset" kävivät tsekkaamassa epäilyttävän punaisella pakettiautolla liikuskelevan kanssakulkijan, jonka jälkeen kävivät vielä juoksuttamassa todennäköisesti viatonta jänisparkaa, niin Okra jäi pikkukehoituksesta ihmisten tykö seuraamaan sivusta pösilöiden shownumeroa.

On se vaan ihana blondikoira! :)

Okra oli valveutuneesti pukeutunut kesän kuumimman bikinimuodin mukaan.

"Oli mukava nähdä pikaiseltaan eilen ja ei voi kyllä vieläkään kuin ihmetellä "telepatiaa" :)"

- Näinpä kyllä!

Tampereella olivat yöpyneet mökillä, jonka pihapiirissä huomattavasti edellisiä kuivempi Okra oli saanut osakseen rapsutuksia ja ihailua.