Kisoissa Hippa koki mitä on sade, autoon kuuluvat kuulutukset, sylistä katsottu agikisahyörinä ym. asiaan kuuluva. Hippa sai uusia koiranuuhkailukokemuksia ja konkreettisempaakin kokemusta puolivuotiaasta australianpaimenkoiranartusta Naavaasta, jonka kanssa käytiin kisakentästä vähän etäämmällä tutustelemassa. Naava suhtautui pieneen rääpäleeseen todella hyvin, rauhallisesti ja uteliaasti maastoutuen hyvin hyvin pieneksi makuulla. Mitään leikkejä tyttöjen välille ei syntynyt, mutta muuten Hippa suhtautui Naavaan varsin reippaasti, ihmetellen lähinnä sitä, miten joku noinkin iso, aikuisen kokoinen, on kiinnostunut siitä ja kulkee perässä, kun meideän lauman kesken marssijärjestys on ihan eri, isot edellä, pienet perässä. Rapsuttajia ja sylittelijöitä sekä Hipan tarinasta kiinnostuneita kuulijoita Hippa sai myös samaisella reissulla, kovasti paljon oli väsynyt matkustaja kotimatkalla autossa.
Kotosalla sikeästi nukuttujen pitkien päikkäreiden ja ruokailun sekä ihan lyhyen hihnakävelyharjoittelun jälkeen lähdettiin vielä treffaamaan Noitaa "pikaisesti", joka pikainen visiitti tietysti venähti... Päätin ottaa mukaan vain Hipan, sillä tiedossa oli, että oltaisiin ihan vain sisällä eikä lähdettäisi esimerksiksi lenkille, sisällä tilan ahtaus ei aina mahdollista useamman koiran voimin järjestettyä härdelliä parhaalla mahdollisella tavalla.
Pikkutytötkin saivat pidettyä yllä ihan sopivaa härdelliä...
Antti järjesti Hipalle pähkinän - jonka Hippa ratkaisi hienosti ja sai taas riepoteltavansa takasin.
Samassa kaupungissa vaikuttavat siskokset painivat, repivät leluja, juoksivat toisiaan takaa, söivät luita, kiistelivät samasta luusta ja läträsivät vesikupissa sekä aikansa voimisteltuaan uuvahtivat unille. Vähän meinasi välillä mennä rellestäminen överiksi ja pentujen väsyessä syntyi pientä riitaa. Traumoitta kuitenkin selvittiin puolin toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti