Lehmityttö.

Sain Annalta ilahduttavan kuvapaketin kertomuksiineen siitä, miten Noita oli viettänyt loma-aikaa landella.

Valtaisa KIITOS!!


Vietettiin pitkä viikonloppu Elimäellä. Noita pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin, uusiin koirakavereihin, uusiin maisemiin ja tietysti lehmiin, sarvellisiin riippatissisiin kummatuksiin. ;) Tänään Jyväskylään matkusti sitten lopen uupunut sakki karvaisia ja vähemmän karvaisia kaveruksia...

Perjantaina meitä otti vastaan kotona Elimäellä meikäläisen vanhemmat ja Tuhka. Taisivat heti ihastua kiemurtelevaan karvanappulaan kaikki kolme. Turhaa huolehdin ison ja kärttyisän husky-papan ja pikkuneidin kohtaamista; Tuhka oli aluksi pienestä niin hämillään ettei tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Noita otti lähestymistaktiikaksi mahdollisimman pienen ja viattoman koiranpennun esittämisen ja se toimi! :D Hassua oli se, ettei Noita hätkähtänyt ja haukkunut Tuhkaa juuri lainkaan, niin kuin se tähän mennessä on aluksi uusille koiratuttavuuksilleen tehnyt. Harmaat kaverukset laittoivat homman nopeasti leikiksi, tosin Tuhka oli mulla koko ajan hihnassa ja näin hallinnassa siltä varalta että leikki olisi käynyt liian rajuksi, kokoero koirilla on kuitenkin vielä aikamoinen. Noita oli kumossa yhdellä tassun läppäisyllä, mutta se ei pientä sinnikästä yrittäjää lannistanut.



Ensi kohtaamisen jälkeen Noita syöksyi aina heti ulos päästyään Tuhkan tarhalle tervehtimään kiemurrellen ja korvat luimussa uutta idoliaan. Tuhka taisi olla (ja on muuten vieläkin) ainut koira, jonka nokalle ei Noita ole kehdannut liian röyhkeästi hyppiä, hyvä niin. Röyhkeyttä tällä murisevalla leidillä muuten kyllä riittää!


Viikonlopun aikana Noita kävi tutustumassa vielä Antin siskon parson russeli -Acuun sekä Antin veljen jack russeli -Arekseen ja dopperi-Almaan. Ainakin tuli todistetuksi, että kyllä aina yksi sisukas lapinkoira parin turbo-boostilla varustetun terrierin perässä pysyy. Alman kanssa (ikää pari viikkoa enemmän kun Noidalla) leikit meinasi pariin otteseen yltyä kiroiluksi asti, mutta naarmuitta näistäkin mutinoista vielä selvittiin. Alma on metka jolkottelija, hassu Hessu Hopo :) harmi ettei tullut kamera noille reissulle mukaan.


Lauantaiksi värvättiin Noidalle hoitaja pikkuveljen tyttöystävästä meidän Ikea-reissun ajaksi. Taisi Suvikin tykätä Noidasta, mutta meikäläisen silmään näytti myös siltä, että helpottunut oli tyttö, kun kakarasta päivän päätteksi pääsi ;) Noidasta on tullut melkoinen riiviö räpeltäjä ja lahkeessa roikkuja viimeisen viikon aikana. Muuten kaikki kyläilyreissut vanhemmilla,sisrauksilla ja isovanhemmilla taisivat sujua melko nätisti ja siististi, paitsi yksi... Antin mummon makuuhuoneen matolle sattui ruskea, haiseva ja hyvin levinnyt vahinko, mummo kyllä väitti että pesuun oli tuo muka likainen matto muutenkin menossa :D

Tämä kakat matolleen saanut koiramummo kysyi heti alku töikseen, joko olimme muuttaneet pennun nimeä. No eihän me oltu, Noita se on. Liekö hieman taikauskoinen mummo, kun ei kehdannut koko vierailuaikanamme kutsua Noitaa nimeltä :D kutsui sitä Neiti Kaunoiseksi, Neidoksi ym ym... (ihan oikein teki Noita, kun pomminsa mummon matolle viritti :D...hehee)


Anna kertoi myös isovanhempiensa, mamman ja papan, Noidan innoittamana tarinoineen omasta tannoisesta lapinkoirastaan: "...kuulemma kovasti tuli Noidasta mieleen vanha Sepe (Peski Seppu tai pelkkä Seppu?) josta riitti tarinoita kerrottavaksi :) Ei ollut Sepekään sylikoira, mutta viisas kyllä. Osasi kulkea ovista. Söi ruokansa suoraan säkistä ja toi tyhjän säkin keittiöön näytille. Herätti ja ilmoitti jo ajoissa, että ukonilma oli tulossa ja papan piti mennä ottamaan viljasiilon johdot irti virtalähteestä, etteivät menisi isot ja kalliit laitteet ukonilmalla rikki. Fiksu, omilla mailla pysyvä koira, jota hitotti sunnattomasti kun se narttujen juoksuaikana piti kytkeä kiinni. Kovia odotuksia rauhallisesti mamman ja papan olohuoneen nurkassa nukkuvalle Noidallekin siis viriteltiin... :D"

Lehmiä käytiin katsomassa useampaan otteseen laitumen reunalta...


...ja pieniä vasikoita navetassa asti.


Isoja ja pelottavia sarvipäät varmasti pienen koiran silmään olivat. Niille haukuttiin ja niitä haisteltiin välistä kauempaa ja välistä vähän lähempää. Reipas tyttö Noita oli taas. Tutustuminen jatkuu seuraavalla kerralla, kun Elimäelle taas suunnataan.





Laitumen reunalta Noita bongasi mukavaan vauhtiin maatumisensa kanssa päässeen myyrävainaan ja piti sitä tietysti suurena aarteenaan. Myyrästä Noita luopui vasta kun nappasin koiran syliini ja vartuin, että leuoissa loppuisi purutehot.

Ensimmäinen punkkikin saatiin kiskoa tänään illalla Noidan päälaelta irti. Meillä ei vielä virallisia punkkipihtejä ole ja pinseteillä kiskottiin vihulaista irti. Tietysti homma kosahti sen verran, että pää katkesi pikku-perkeleeltä ja jäi jonnekin Noidan nahkan sisälle, toivottavasti ei tulehdu pahasti vaan tulee kiltisti sieltä ulos ajan kanssa.

Käytiin sunnuntaina sienessä, jotta pääsi jo Noita hieman kanttarellien ja suppilovahvaroiden hajuun! Toisin sanoen pieni koira pyöri onnessaan sienien päällä kun kumarruimme niitä poimimaan, siinä uskossa varmaan että ihan leikin takia huvikseen me jotain retkuja maasta revimme ;) hassu koira..



Voi Noita, kun olet tomera maailmaa valloittava pieni koira! Kiitokset vielä toistamiseen omille ihmisilleen kerronnasta. :)