Reippat pennut kävivät tänään eläinlääkärintarkastuksessa ja tunnistusmerkittävänä. Kenessäkään ei ollut mitään epäilyttävän merkillepantavaa, napatyrän merkkejä ei ole kenelläkään ja kaikkien sydänäänet ovat normaalit.
Kolmelle "terveelle", Ohtonen, Pihkainttu ja Källeröinen, tuli normaalit merkinnät:
Iho ja karvapeite: norm.
Silmät ja korvat: norm.
Hampaat ja suu: norm. saksipurenta
Hengitys- ja verenkiertoelimistö: ei sivuääniä kuultavissa
Tuki- ja liikuntaelimistö: norm.
Virtsa- ja sukupuolielimet: norm.
Navanseutu: ei napatyrää tunnettavissa
Rohtolla tuntuu vasen kives, oikea on vielä laskeutumatta kenties, ainakin eläinlääkärin sormen alla ujosteli. Toivotaan, että ainokainen suomalainen Sarrin paimensukuisen isälinjan jatkaja olisi ehtaa kamaa ja molemmat kivekset laskeutuvat normaalisti.
Poikkeuksen normaalin jatkumossa muodosti Hippa-Hippalainen, joka on tiedetysti oma erityinen itsensä. Kroppa muuten normaali samoin huomioin kuin sisaruksillaan, mutta hampaat yläpurennalla ja 'muuta' riville merkattiin tiedetysti: vasen silmä puuttuu, kirsuhalkio ja lievästi ylähuulihalkio sekä vesipää.
Jokaisella tuli viukaus siinä vaiheessa kun niskaan vasemmalle puolelle tuikattiin mikrosiru tunnistusmerkintänä, joku vikisi enempi kuin joku toinen. Hippa oli ärhäkkäällä tuulella ja meinasi näyttää, että yläpurentaiset hampaat porautuvat hyvin lekurin suojaamattomaan käteen, melkeinpä paremmin ja voimakkaammin kuin leikkaavalla saksipurennalla varustettujen sisarusten purukalusto. Jokatapauksessa kiakki olivat erityisen reippaita. Odoteltiin sekä tarkastukeen pääsyä, että papereiden valmistumista pihalla, jossa pennut uteliaasti tutkiskelivat nurmea, apiloita ja yrttiryytirohtoja. Loppuvaiheesta nuukahtivat itse kukin aidan viereen, oli aika lähteä kotia syömään ja lepuuttamaan rankan päivän jälkeen, kutittavat uudet mikrosirut niskassa - nyt tiedetään kuka kukin on, perumisen paikkaa ei ole....
Suunnitelmat vuodelle 2021
3 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti