Nimetyt neljäviikkoiset.

Tyyppien nimet on päätetty, vihdoin ja viimein ollaan päästy yhteisymmärrykseen itsen ja pentujen omien ihmisten kanssa. Pennut ovat siis Omituiset Karhupennut ja nimiskaala seuraava: nartut Metsähippa, Pihkakinttu ja Källeröinen sekä uros Ohtonen.


OMITUINEN PIHKAKINTTU "Pihka"
/ KÄLLERÖINEN "Noita"

1830g
(3vk 1400g, 2vk 1010g, 1vk 700g, syntymäpaino 381g)

Esikoislikka on leikkisä, vilkas ja utelias, pentujen tapaan, mutta se osaa myös rauhoittua hienosti ja käyttäytyä siivosti. Viikossa on kerinnyt vaikka mitä, mahalleen silloin tällöin mätkähtelijästä on kehittynyt motorisesti lahjakas juostapyllertäjä. Se leikkii hyvin paljon, erityisesti sinisen siskonsa kanssa, jonka kanssa leikit menee edelleen ihan yksiin. Molemmat sinisiskot ovat hurjimuksia, jotka riepottelevat ja ravistelevat toisiaan, kuumakalleja, joiden leikkipainit äityvät toisinaan murinakahinaksi ja perkeleiden päästelemiseksi.


OMITUINEN METSÄHIPPA "Hippa"

1090g
(3vk 800g, 2vk 520g, 1vk 370g, syntymäpaino 204g)

Hipan kovaonninen osa on ruvennut näyttämään puoliaan. Vaikka Hippa on fyysisesti hyvin kehittynyt ja pysynyt kaikin tavoin mukana sisarustensa kehityksessä, tässä vaiheessa huomaa miten se on jollaintavalla hitaampi kuin sisaruksensa. Se syttyy ja huomaa asiat hidastettuna ja myös toimii viiveellä, sen leikki on huomattavasti maltillisempaa kuin siskojensa, eikä leikit tunnu menevän niiden kanssa yksiin, Hipan jäädessä aina altavastaajaksi. Rohton kanssa Hippa pääsee paremmin oikeuksiinsa ja saa harjoitella myös dominoivampana osapuolena olemista. Useimmiten Hippa kuitenkin pyrkii leikkitäti/-sisko-Ursan tykö tai syöksyy minun jalkojeni tai käsieni kimppuun saaden niistä painikaverin, joka ei ainakaan pure ja ravista rajusti kyljestä. Kaikessa erilaisuudessaan Hippa on kuitenkin erittäin erittäin sympaattinen edelleen, se tyyntyy syliin ja hakeutuu lähelle. Lattialla kameran kanssa tai muuten vaan loikoessani se kiipeää selkään, mahan tai jalkojen päälle tai tulee kiinnostuneena kyselemään valokuvaamisen salatieteestä ja kameran namiskoista.


OMITUINEN OHTONEN "Rohto"

1940g
(3vk 1420g, 2vk 1040g, 1vk 720g, syntymäpaino 414g)

Rohto on tähän astiselle itselleen uskollisena hyvin mutkaton ja lunki jätkä edelleen. Se osaa mitoittaa leikkiriehumisensa Hipan rauhallisemmalle taajuudelle, mutta toisaalta se osaa myös sinisiskojensa tapaan repiä ja riepoa sekä olla hurrrrja. Rohto oleentuu käsittelyyn ja kynsienleikkuuseen hienosti, se on aina positiivinen ja avoimen oloinen pikkujätkä, se lähestyy ja ottaa kontaktia ihmiseen hienosti häntä heiluen ja on aina hyvällä tuulella, meijjän "hunajapoika". ;)


OMITUINEN PIHKAKINTTU "Pihka"
/ KÄLLERÖINEN "Noita"

1860g
(3vk 1410g, 2vk 1080g, 1vk 710g, syntymäpaino 366g)

Kuopus on äijäpentu, fiksu ja hoksaava hereillä oleva pikkuneiti. Se osaa sisarustensa tavoin hakeutua paperille - tai papereiden lähistölle - pissalle ja kuopaisee komeat takajalkaraapaisut asioittensa päätteeksi. Neitikoira on itsevarman oloinen, häntä korkealla kulkija, pihalla se tutkii rohkeasti ja uskaltaa katsoa vähän sinnekin, missä nurmikkoa ei ole leikattu ja kasvillisuus on korkeampaa. Leikeissä se herkästi dominoi, joskin sinisiskonsa kanssa tuntuvat olevan hyvin tasaväkisiä. Kuopuksena syntynyt sinityttö näyttää suloiselta ja pieneltä, mutta on oikeasti suuri ja hurja (miten se osaakin laittaa kuvissa noin viattoman ilmeen päälle, vaikka livenä se on kaikkea muuta).


NELJÄVIIKOISET KARHUPENNUT

Viimeisin viikko on ollut hurjaa kehittymisen aikaa, paitsi, että tärkeät konkreettiset rajapyykit on ylitetty, pängerretty omin voimin pentulaatikon reunan yli, käyty ulkoilemassa ja opeteltu syömään muutakin kuin mamman maitobaarin eineksiä, myös muita pentuhurjuuksia on tullut repertuaariin.

Pennut haukkuvat, purevat, juoksevat, hyppelehtivät ja leikkivät, myös lelut ovat saaneet uutta merkitystä pentujen mielissä, kun erityisesti "karvamuna" on hoksattu sopivaksi paini- ja hyörintäkumppaniksi. Pentujen väliseen leikkiin on tullut rajuutta, ne riepottavat ja ravistavat toisiaan niskasta, roikkuvat toisiensa hännissä tai kyljissä ja painavat toinen toisiaan kasan alimmaisiksi. Välillä huoleton leikki kiristyy riidaksi, pentukahinatappeluksi vakavan kuuloisine ärinämurina ääniefekteineen. Pennut opettelevat ja testailevat sosiaalisia taitojaan, mahtailevat tai rauhoittelevat vakaviksi äityviä tilanteita.

Myös Luna on pikkuhiljaa ruvennut kypsymään pidennettyihin imetystuokioihin, edelleen imettää säännöllisesti useamman kerran päivässä, mutta murahtaa huvikseen imemään pyrkivälle tungettelevalle pennulle. Imuevästä vedetään välillä myös seisovasta pöydästä, tyypit istuvat takalistollaan ja etsivät tasapainon pumpatakseen etutassuilla vauhtia maidon virtaamiselle. Pieni Hippa taas joutuu seisomaan kutakuinkin takajaloillaan ylettääkseen, se joutuu tekemään enemmän töitä päästäkseen samaan kuin lähes tuplaten suuremmat sisaruksensa.

Koska pentulaatikon laita ei ole enää ylitsepääsemätön este, saavat pennut oleilla kanssamme koko asunnossa, niissä kahdessa huoneessa (Ursa taas on vallannut pentulaatikon itselleen nukkumapaikaksi...). Leikkien, puuhien ja evästämisen välissä ne urvahtavat milloin minnekin, nurkkaan tai sohvan reunan taakse, toisinaan yksin, mutta useammin pareittain tai suuremmassa läjässä. Herätessä kaikki, fiksut ja hoksaavat Karhupennut, osaavat hakeutua sanomalehdelle pissalle, sen verran märkiä lehdet ovat, jotta sinne asia myös useimmiten osuu, joskin sopivaa paikkaa hakiessa, pyöriessä, voi osumatarkkuus syrjäytyä hieman sivuunkin.

Neliviikkoiset pennut ovat myös selvästi muuttuneet käsiteltäessä kapinoivammiksi, ne eivät aina oleennu yhtä helposti käsillä olevaan tilanteeseen, kuin pienempinä, esimerkiski kynsiä leikatessa täytyy olla kohtuu jämpti, että kaikki 76 kynttä tulee hoidettua asianmukaisesti. Niille on tullut omaa tahtoa, ne rupeavat olemaan pieniä koiria, omia persooniaan.


SINISISKOJEN ULKONÄKÖEROSPEKULAATIOTA

Ulkonäköeroja sinisten kesken ei tarvitse hakemalla hakea, erot huomaa jo kuvia vilkaisemalla. Aikaisempien huomioiden lisäksi, että esikoinen on kuopusta vankempi ja leveäpäisempi, myös korvatilanne on erilainen. Esikoisen pienet korvat ovat aika takana ja lähekkäin toisiaan, kun taas kuopuksen isommat ovat haja-asentoisemmat, mutta aikalailla jo tanakasti pystyssä. Myös selvän värieron huomasin siskojen kesken. Kun esikoisella on vaaleaa pohjavillaa runsaasti, värityksen ollessa sininen riistanvärinen, on kuopuksen pohjavilla kauttaaltaan tummempaa ja korvantakusia myöten samanväristä, lienee siis väritykseltään sininen vaalein merkein. Hämmästyttävää sinänsä, sillä Luna ei ole tähän asti jättänyt yhtä ainutta merkkiväristä, vaikka kaikki sulhonsa ovat merkkivärisiä olleet. Mystisiä värienperiytymiskiemuroita...