Kuusi viikkoa pennun haukkua ja temuamista.

OMITUINEN KÄLLERÖINEN "Noita"

2,7kg
(5vk 2440g,4vk 1830g, 3vk 1400g,
2vk 1010g, 1vk 700g, syntymäpaino 381g)

Viikon villi viilletys on kiskaissut Noidan korvat pystyyn kuin marionetti-nuken naruista vedettyinä, tehden Noidan ilmeeseen uutta virkeyttä (joka ei edes ole pelkkä visuaalinen harha). Kuuloelimet sijaitsevat hassusti aika takana ja lähekkäin, lisäeroavaisuutta jo pitkään pystykorvaisena elelleeseen sinisysteriinsä Pihkaan, jonka kanssa ovat kyllä ulkonäöllisesti hyvin erilaisia. Lääkärireissu ja mikrosirutus teki siniykkösestä peruuttamattomasti virallisesti Källeröisen ja se jää sijoitusnartuksi Jyväskylään Annan ja Antin tykö. Ainoa varsinainen huolenaihe on Noidan hieman ylospäin kääntyvät takajalat, joita seurataan ja joiden takia Noidan ruokintaan ja kasvuun kiinnitetään erityistä huomiota. Luonteeltaan Noita on energinen ja virtaisa riiviö, se on Pentu Isolla Peellä. Se keksii ja hoksaa asioita ja hakee katsekontaktia silmiin (ja purukontaktia varpaisiin...). Pihalla se on reipas ja utelias, tutkii, mutta hakee todella hyvin porukkaan, seuraa ihmisiä ja isoja koiria. Tänään se keksi, että maailmassa on KÄPY, että maailmassa on PALJON KÄPYJÄ, pieni sininen kantoi polleana aarteitaan, kiikuttaen niitä jos kenellekin ihailtavaksi, sisaruksilleen useimmiten. Noita on vauhdikas on-off-källertäjä, joka on nielaissut Duracell-patterit...

OMITUINEN METSÄHIPPA "Hippa"

1950g
(5vk 1470g, 4vk 1090g, 3vk 800g,
2vk 520g, 1vk 370g, syntymäpaino 204g)

Tarvitseeko Hipasta edes sanoa mitään - kun sanat eivät kuitenkaan riitä. Hippa on Erityinen, Hippa on Tulisielu-taistelija, Hippa on Hippa. Sitä ei tarvitse verrata keneenkään, se on säästynyt kriittisiltä silmiltä, joiden alla sinisiskot elävät jatkuvasti, kilpaillen. Hippa on ollut ja siitä on tullut hauska, se tarkkailee ja seuraa jalkoja ja se tykkää olla mukana puuhissa, erityisesti ihmisen kanssa, oli sitten kyse lattian luuttuamisesta, imuroinnista tai vain edestakaisin kävelystä. Jonkun verran se jää sisarustensa kanssa edelleen altavastaajaksi, vaan näinpäs senkin kun Hippa tulistui tosissaan ja selätti melkein puolitoista kertaa isomman Pihka-siskon. Piiparainen on koko tähän astisen elämänsä saanut tehdä töitä ainakin sen puolitoista kertaa enemmän päästäkseen samaan kuin muu karhuporukka, selvinnyt se on aina kuitenkin, kaikesta. Se on porukan kovin syöppö, ahmija, ahne pieni punahuppu, jonka ruokalautasen neljännekseen ei jää muruakaan. Ulkona aukeammalla kentällä Hippa puuhailee ja hakeutuu aina ihmisten luo, juoksee koko pienen kroppansa edestä jalkojen perässä ja tekee valloittavia hippamaisia hypähdyksiä. Metsässä se vielä jää helposti tutkiskelemaan metsänpeittoon ja juoksee porukassa sen hetken, kun ihmisen jalat on lähellä. Ärripurri känkkäränkkä ryömii kuitenkin pieneen koiraan välillä ja ottaa yläpurentaisella otteella todella tiukkaan kiinni ja tahtoo, tahtoo, tahtoo, koiralla on oma tahto päästä pois vapauteen, enää ei ole aikaa olla sylissä ja näyttää vain ja ainoastaan suloiselta ja erilaiselta.

OMITUINEN OHTONEN "Rohto"

3,2kg
(5vk 2620g, 4vk 1940g, 3vk 1420g,
2vk 1040g, 1vk 720g, syntymäpaino 414g)

Raaaaauhallinen jässikkä, tekeehän se kolttosia ja matsaa sinisiskojen kanssa, mutta ihmiselle sillä ei ole koskaan mitään poikkipuolista sanottavaa. Jätkään ei koskaan ryömi känkkäränkkä, kuten siskoihinsa, Rohto on AINA herttaisen hyvällä tuulella. Kaipa se on sitä uroskoiran suoruutta, josta uroskoiria omistavat puhuvat ja josta narttukoiria omistaneena en osaa omaa kokemusta antaa. Rohto tunkee lähelle ja kovin usein löytyy ryömineenä lattialla istuvan seinään nojailevan selän taakse tai pää polvelle taipuneena. Rohto ei ainakaan nyt pentuaikana voita siskojaan energiamäärässä, Rohto on terveen kiinnostunut kaikesta, mutta se ei lyö overiksi mitään. Erityisesti sisällä pissalätäkköjä koluava moppi on maailman hauskin saalistettava, kuin myös Luna-mamman häntä silloin, kun herkeämätön katse kerjää lisäruokintaa eikä kerkeä murahtelemaan pienelle häntäkarvoissa roikkuvalle ilkityöskentelijälle. Ulkosalla Rohto katselee, juoksee ja painii, sekä treenaa ja toteuttaa Roska Päivässä-kampanjaa Ravja-Paappansa jalanjäljissä, haumuamalla suussa kannettavaa melkein joka päivä. Poika osaa rauhoittua ja myös olla vaan, se voi makoilla sylissä silitettävänä ilman, että vapaudenkaipuu ryöpsähtää raivokohtauksena ilmoille tai tulee pakottava tarve purkaa puruvoimaa viattomiin kappaleisiin.

OMITUINEN PIHKAKINTTU "Pihka"

2,8kg
(5vk 2340g, 4vk 1860g, 3vk 1410g,
2vk 1080g, 1vk 710g, syntymäpaino 366g)

Pihka on ihana, siitä tulee elävästi mieleen Luna pienenä. Pihka on pikkuvanha, älykkään oloinen ja rohkea raitanenäinen koiranalku, se tutkiskelee uteliaasti, huomaa monia asioita ja tapittaa suoraan silmiin. Pihkassa on jotain hyvin erityistä. Onhan se riiviö ja kyllähän se sisaruksiaan riepottaa, ärisee ja murisee, mutta samalla se on hyvin sympaattinen pentu. Se on hoksannut, että sohvalle on kiva tulla, se on hoksannut, että ihmisen sylissä on loppujen lopuksi turvallista ja rauhallista ottaa pienet nokkaunet, työntää pää kainaloon. Pihka on mietiskelevä, vähän vakavanoloinen ja jossain osassaan rauhallinen tarkkailija, toisaalta se on sitten ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa tekemässä uusia konnuuksia tai seuraamassa ihmistä. Ulkona se tutkiskelee ja tekee ehkä enemmän omiaan, kuin sisaruksensa, jotka pysyttelevät pitkälti kimpassa. Pihkan ylistyslaulu liittyy ennen kaikkea sen luonteeseen, onhan se myös suloinen ja kaunis, naamaltaan ja väritykseltään, joskin siinä on ainesta myös piippanokkien, possuneninen ja koipeliinien kuningattareksi. Pihkassa on ainesta monessa suhteessa, tuon luonteisia pentuja haluan lisää maailmaan! Onneksi minulla on pikkuinen optio myös Pihkaan... Iso Kiitos siitä mahdollisuudesta Pihkan tulevalle ikiomalle ihmiselle (/ihmisille).