Pöllittyä.

Kävin penkomassa ja pöllimässä kuvia ihanaisen Noidan talvisista lenkkeilytunnelmista joulukuulta.

Kiitokset kuuluu jommalle kummalle tai kummallekin Aalle!

Noidan lenkkimaastot ja yksi Jyväskylän maamerkeistä, Matti Nykäsen Mäeksi nimetty hyppyri Laajavuoressa.

Ainiin, sainhan minä kuulla tuossa taannoin Noidan ylistystäkin. On se vain tervepäinen, kiltti ja hyväkäytöksinen koira. Ylistys-sanat Annan suusta.

Käsinkosketeltavissa on ylpeys pätevään pikkueläimeen, joka handlasi vankoilla hermoilla ihmisensä valmistujaisjuhlat joulukuun puolen välin tienoilla. 40 päinen humuyleisö tervehdittiin kohteliaasti, haukkumatta ja häntä heiluen ja sen jälkeen emännän tavoin käytiin kyselemässä tunnelmia juhlien edetessä. Istuutuminen lähituntumaan ja suorasukainen katse silmiin, rapsutuksilta ja herkuilta ei näin toimien voi välttyä. Se huomioi hienosti jokaisen, "istui pää aina sen juhlavieraan sylissä, jolla ei juuri sillä hetkellä ollut juttu seuraa". Kiltin ja rauhallisen koiran maine oli sinetöity, kun Noita retkahti "kesken kuuminta juhlatunnelmaa pitkin pituuttaan keskelle olohuonetta ja ihmisvilinää. Ei haitannut vaikka korkokenkiä ja helmoja lipui ohi kuonon vain senttien päästä."

Hymyn huulilleni sai Annan kuvaus siitä, miten pikkulapsiin tottumaton Noita suhtautui pikkuväkeen: "Pikku-Samppa 4v sai siltä läpyn lihapullahoukutteella, josta poika oli niin innoissaan, että temppuja olisi pitänyt tehdä sen jälkeen koko ajan."

"Tulipa tehtyä lapinkoirille hyvää peeärrää, moni kyseli mikä tämä on ja mistä näitä saa... ;)"

Kiitos siitä Anna ja kiitos siitä, että olette kasvattaneet Noidasta noin hienon koirakansalaisen!