Tänä vuonna suunnattiin retkeilemään.
SEITSEMÄN KUKKULAN LUONTOPOLKU, TIKKAKOSKI
Polun alkupää oli soista ja märkää, polku kulki taajaman tuntumassa. Vaihtui pidemmällä kyllä varsin mukaviksi maastoiksi, vaikka latuja ja pururataa aika paljon ristesikin. Suhteellisen paljon kumpuilevaa harjumännikköä ja jääkautisia suppia. Keli oli pettävän keväinen, tuuli kovaa (Tapani-myrskyn jälkituntuja) ja asteita oli plus kolme. Aurinkoakin saatiin ja sitähän toki tervehditään aina ilolla. Aurinko värjää kaiken niin kauniiksi tähän vuodenaikaan.
Kuvien perusteella ei kuitenkaan uskoisi, että nyt pitäisi olla sydäntalvi.
Ehdottomasti reissun kohokohtia. Tätä lisää!
NYRÖLÄN LUONTOPOLKU, NYRÖLÄ
Ajeltiin Tikkakoskelta Nyrölään, saipa taas ajella kieli keskellä suuta. Alkumatkaa oli hiekoitettu ihan reilunlaisesti, mutta loppumatkasta jäätikölle oli ripoteltu vain hyppysellisiä hiekkaa sinne tänne. Kammottavaa ajoa.
Luontopolku lähtee Nyrölän koulun tuntumasta. Kierrettiin polku myötäpäivään, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, saatiin alussa alta pois hakkuuaukeat ja lopussa oli mahdollisuus nauttia nätimmistä maastoista ja pitkospuista. Aurinko alkoi hiipiä taivaanrannan taakse, joten saatiin edetä rivakkaa tahtia. Eväille oli tietysti aikaa, oltiinhan retkelle lähdetty ja syötävät poltteli repun pohjalla.
Iso-Mustalammessa sijaitsevaan saareen pääsee sulan veden aikaan vetolossilla (tai kantavien jäiden aikaan kävellenkin toki). Sen verran täytyy varmaan intoutua tulemaan tälle polulle uudelleenkin, että päästään saareen tulille. ...ja kokeilemaan vetolossia. Systeemi toimii siten, että kuvan sinisistä köysistä vetämällä saa kiskottua itsensä vastarannalle. Näppärää.
Kaunista oli kaikkiaan. Suo illan hämärtyessä on kyllä rauhoittavaa katseltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti