Oravivuorella.

Olipahan huikeat näkymät Päijänteelle, kun ajeltiin Korpilahdelle ja Puolakan kylän tuntumassa olevalle Oravivuorelle. Esitiedot lupailivat korkeuseroja ja rankkaa kiipeämistä. Itse en kokenut polkua kovin vaativaksi, ensimmäinen pitkä nousu pisti puhisemaan, mutta muuten oli mukavan vaihtelevaa tallustusta. Moneltakin kantilta katsottuna. Pääsimme todistamaan lumisadetta ja jo talvista maisemaa, kuin myös märkää, jollain tapaa lokakuista metsää sekä järven rantaa. Tänne täytyy tulla kesämaalla uudelleen, tällä kertaa sai ajella ikävän upottavassa ja periksi antavassa sohjossa, eikä ajomatka ollut millään tapaa rentouttava.

Sohjossa liiraavan ajomatkan ja sitkeän nousemisen palkitsivat Oravivuoren päältä nähdyt huikaisevat maisemat. Järveä, saaria ja näkymää korkealta. Eikä haitannut yhtään saada taas lisää talven syrjästä kiinni ja katsella loputtomiin lumisia puita.

kartta

ORAVIVUORI OSANA UNESCON MAAILMANPERINTÖKOHDETTA

Korpilahden Oravivuori on merkittävä osa kolmiomittauksen sekä Suomen kartoituksen historiaa. Sen 193 metriä korkealla huipulla sijaitsee yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun pisteestä Suomessa. Struven ketju on Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle ulottuva kolmiomittausketju, jnka avulla 1800-luvulla määritettiin maapallon tarkempaa muotoa ja kokoa. Nimensä kolmiomittauspisteiden ketju se on saanut saksalaissyntyisen tähtitieteilijän F.G.W. Struven mukaan.

Oravivuoren huipulla sijaitseva piste (Puolakka) mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poralla kallioon. Paikalla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin, jolloin gps-satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Tällä hetkellä Oravivuoren laella sijaitsee Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen yhdessä uudelleenrakennuttama kolmiomittaustorni, joka pystytettiin vuonna 1998 muistoksi Oravivuoren eli Puolakan mittausaseman merkityksestä Suomen kartoitukselle.

Huipulla on laatta: "Maailmanperintökohteena ketju pisteineen edustaa inhimillisen luovuuden mestariteosta, joka on suojeltu ihmiskunnan yhteisenä maailmanperintönä."

Hippa uskaltautui kiipeämään tornin alemmalle tasolle, mutta toiset portaat olivat sille liian jyrkät.

Ursa kiipeää tietysti huimana likkana aivan ylös asti. 200 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Struven aikana Oravivuoren tornista oli esteetön näköala jokaiseen ilmansuuntaan. Kattavat ovat maisemat vieläkin, vaikka osittain puusto onkin peittänyt näköalaa.

Panoramakuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Oravivuoren polku jatkuu näköalapaikan kautta Puolakan Omenalahden luonnonsatamaan. Päätettiin käydä tsekkaamassa rannassa oleva kummeli.

Matkalla rantaan pisti mietteliääksi...

...voiko oikeasti olla jo joulukuu?

Takaisinpäin kiivetessä saatiin taas lumisia puita.

Kiva reissu käydä tsekkaamassa taas jotain uutta lähialueilta. Ehdottomasti näkemisen arvoista.