lauantaina, joulukuuta 31, 2011

Pöllittyä.

Kävin penkomassa ja pöllimässä kuvia ihanaisen Noidan talvisista lenkkeilytunnelmista joulukuulta.

Kiitokset kuuluu jommalle kummalle tai kummallekin Aalle!

Noidan lenkkimaastot ja yksi Jyväskylän maamerkeistä, Matti Nykäsen Mäeksi nimetty hyppyri Laajavuoressa.

Ainiin, sainhan minä kuulla tuossa taannoin Noidan ylistystäkin. On se vain tervepäinen, kiltti ja hyväkäytöksinen koira. Ylistys-sanat Annan suusta.

Käsinkosketeltavissa on ylpeys pätevään pikkueläimeen, joka handlasi vankoilla hermoilla ihmisensä valmistujaisjuhlat joulukuun puolen välin tienoilla. 40 päinen humuyleisö tervehdittiin kohteliaasti, haukkumatta ja häntä heiluen ja sen jälkeen emännän tavoin käytiin kyselemässä tunnelmia juhlien edetessä. Istuutuminen lähituntumaan ja suorasukainen katse silmiin, rapsutuksilta ja herkuilta ei näin toimien voi välttyä. Se huomioi hienosti jokaisen, "istui pää aina sen juhlavieraan sylissä, jolla ei juuri sillä hetkellä ollut juttu seuraa". Kiltin ja rauhallisen koiran maine oli sinetöity, kun Noita retkahti "kesken kuuminta juhlatunnelmaa pitkin pituuttaan keskelle olohuonetta ja ihmisvilinää. Ei haitannut vaikka korkokenkiä ja helmoja lipui ohi kuonon vain senttien päästä."

Hymyn huulilleni sai Annan kuvaus siitä, miten pikkulapsiin tottumaton Noita suhtautui pikkuväkeen: "Pikku-Samppa 4v sai siltä läpyn lihapullahoukutteella, josta poika oli niin innoissaan, että temppuja olisi pitänyt tehdä sen jälkeen koko ajan."

"Tulipa tehtyä lapinkoirille hyvää peeärrää, moni kyseli mikä tämä on ja mistä näitä saa... ;)"

Kiitos siitä Anna ja kiitos siitä, että olette kasvattaneet Noidasta noin hienon koirakansalaisen!

keskiviikkona, joulukuuta 28, 2011

Viestejä menneisyydestä.

Tiedoksi ja huominherättäjäksi. Viikon sisään päivitetty muutama sivu menneisyydestä, jotka ovat roikkuneet keskeneräisinä luonnoksina pääosin oman saamattomuuteni takia. Osaan olen saanut kuvia vasta tässä lähiaikaan.

Joulukuu 2011
- Oravivuorella.

Elokuu 2011
- Hyvä Noita.
- Seitseminen.

Huhtikuu 2011
- Metsä.

maanantaina, joulukuuta 26, 2011

Kaksi polkua.

Tämän vuotiset Tapaninpäivän äksönit näyttävät jokseenkin erilaisilta kuin viime vuonna. Tuo meidän lähijärvi, jolla viime vuonna hilluttiin, ei arvatenkaan ole vielä jäässä...

Tänä vuonna suunnattiin retkeilemään.

SEITSEMÄN KUKKULAN LUONTOPOLKU, TIKKAKOSKI

Polun alkupää oli soista ja märkää, polku kulki taajaman tuntumassa. Vaihtui pidemmällä kyllä varsin mukaviksi maastoiksi, vaikka latuja ja pururataa aika paljon ristesikin. Suhteellisen paljon kumpuilevaa harjumännikköä ja jääkautisia suppia. Keli oli pettävän keväinen, tuuli kovaa (Tapani-myrskyn jälkituntuja) ja asteita oli plus kolme. Aurinkoakin saatiin ja sitähän toki tervehditään aina ilolla. Aurinko värjää kaiken niin kauniiksi tähän vuodenaikaan.

Kuvien perusteella ei kuitenkaan uskoisi, että nyt pitäisi olla sydäntalvi.

kartta

Aurinko näyttäytyi ja värjäsi männikköä oranssin sävyihin.
Ehdottomasti reissun kohokohtia. Tätä lisää!

NYRÖLÄN LUONTOPOLKU, NYRÖLÄ

Ajeltiin Tikkakoskelta Nyrölään, saipa taas ajella kieli keskellä suuta. Alkumatkaa oli hiekoitettu ihan reilunlaisesti, mutta loppumatkasta jäätikölle oli ripoteltu vain hyppysellisiä hiekkaa sinne tänne. Kammottavaa ajoa.

Luontopolku lähtee Nyrölän koulun tuntumasta. Kierrettiin polku myötäpäivään, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, saatiin alussa alta pois hakkuuaukeat ja lopussa oli mahdollisuus nauttia nätimmistä maastoista ja pitkospuista. Aurinko alkoi hiipiä taivaanrannan taakse, joten saatiin edetä rivakkaa tahtia. Eväille oli tietysti aikaa, oltiinhan retkelle lähdetty ja syötävät poltteli repun pohjalla.

kartta

Iso-Mustalammessa sijaitsevaan saareen pääsee sulan veden aikaan vetolossilla (tai kantavien jäiden aikaan kävellenkin toki). Sen verran täytyy varmaan intoutua tulemaan tälle polulle uudelleenkin, että päästään saareen tulille. ...ja kokeilemaan vetolossia. Systeemi toimii siten, että kuvan sinisistä köysistä vetämällä saa kiskottua itsensä vastarannalle. Näppärää.

Kaunista oli kaikkiaan. Suo illan hämärtyessä on kyllä rauhoittavaa katseltavaa.

Kuu sirosti kasvullaan.

lauantaina, joulukuuta 24, 2011

Lämmintä joulumieltä!

24 - Ikkuna.

Oikein ihanaa ja lämpöistä Joulua!!

Ikkunan karmeista väsääntyy muistitaulu. Saman voi toteuttaa myös esimerkiksi taulunkehyksiin. Tarvitaan kynä, mitta, vasara, pieniä nauloja, rautalankaa sekä kahdet pihdit, katkaisemiseen ja rautalangan vääntämiseen.


Kuva1.
Mittaa ja merkitse naulojen paikat ja naulaa ne paikalleen, siten, että noin puolet naulasta jää vielä naulaamatta. Näihin nauloihin pingotetaan rautalangat.

Kuva2.
Pingota rautalangat ensin vain toiseen suuntaan.

Kuva3.
Lyö viimeiseksi naulat vasaralla pohjaan asti. Naulojen nupit ankkuroivat rautalangat paikoilleen.

Kuva4.
Pingota toiseen suuntaan menevät rautalangat siten, että aina kun risteät toista rautalankaa kiepautat rautalangan sen ympäri. Toimi symmetrisesti. Jokaisesta kiepautuksesta tulee silloin samanlainen. Ankkuroi lopuksi rautalangat jälleen paikoilleen nauloihin ja lyö ne vasaralla loppuun asti.

Kuva5. ja 6.Sido kukkaset paikalleen rautalankojen risteyskohtiin. (Kuvat kukkien tekemiseen alapuolella.)

KUKKIEN TEKEMINEN

Kukkien terälehtiä voi olla kolme tai vaikka neljä. Silloin rautalankakieppejä kynän ympäri tulee tehdä kahdeksan. Terälehtien tulee olla kaksinkertaisia, jotta tauluun laitettavat kuvat yms. pysyvät paikoillaan.

Taulu on valmis.

Oli ilo tehdä joulukalenteria, vaan se ilo on ohi nyt, Joulu on tullut ja viimeinen luukku auennut.

Projektin toteuttaminen oli välillä vähän raskasta, mutta loppujen lopuksi tuli itsekin kokeiltua ja tehtyä monia sellaisia juttuja, joita on jo pitkään halunnut kokeilla, mutta joita on aina milloin minkäkin tekosyyn varjolla siirtänyt eteenpäin. Toivottavasti kalenterin luukut herättivät kihelmöintiä ja kokeilunhalua sormenpäissä.

perjantaina, joulukuuta 23, 2011

23 - Kuvan siirto.

Kuvan siirto on suhteellisen maagista toimintaa. Seuratkaapa.
Siirretyssä kuvassa Omituista kööriä sukulaisineen: Noita, Rohto, Luna, Pihka, Ravja ja Hippa, sekä alaosastolla Ursa.
Yksityiskohdat katoavat ja Hipasta selvää saa vain toisesta etujalasta Ravja-paapan vieressä.


Kuva1.
Kuvan siirtoon tarvitaan siirrettävä kuva, pohja, jolle kuva siirretään (itse käytin pahvia, mutta se voi olla myös jokin muu levy, paperi tai kangas), vesiohenteista akrylaattilakkaa, sivellin, leivinpaperia, silitysrauta ja pala kynttilää.
Siirrettävän kuvan tulee olla mustavalkovalokopio, sillä kopion musta väri siirretään pohjalle. Kuva siirtyy pohjalle peilikuvana alkuperäiseen nähden.

Kuva2.
Lakkaa kuva sekä pohja huolellisesti akrylaattilakalla. Anna pintojen kuivua 10min.

Kuva3.
Aseta lakatut pinnat vastakkain ja silitä leivinpaperin läpi pinnat kiinni toisiinsa silitysraudan kuumimmalla lämmöllä. Ole jälleen huolellinen.

Kuva4.-7.
Tarkista, että lakkapinnat tarttuivat kauttaaltaan toisiinsa kiinni. Aloita sitten paperin irroittaminen kostuttamalla ja pintaa hellästi sormenpäillä hiertämällä. Varo vahingoittamasta kuvaa liian voimakkailla otteilla. Aloita keskeltä ja etene reunoja kohti, kuva tulee pikkuhiljaa esiin. Kuivaa pintaa välillä ja jatka pinnan silittelyä niin kauan kunnes valkoinen paperi on irronnut.

Kuva8.
Kuva kirkastuu, kun se viimeistellään hankaamalla pintaa kynttilällä ja sen jälkeen sulattamalla kynttilä kuvan pintaan silittämällä. Suojaa pinta silitettäessä leivinpaperilla.

Kuva9.
Jos pinta tuntuu käpristyvän voimakkaasti kuperaksi pinnan voi suoristaa lakkaamalla myös toisen puolen. Jännite tasoittuu.