Viimeksi olen nähnyt esikoispentueen esikoispentua tammikuun alussa, vaan kovastipa tuo nuoriso muutamassa kuukaudessa kehittyy.
Luna-mutsi ja Okra.
Tottakai piti aluiksi vaihtaa vähän kuulumisia. Okra käyttäytyi juuri kuten pienen koiran kuuluukin, nöyrtyi kuuntelemaan emonsa ja leikkitätisiskopuolensa vuolasta saarnaa.
Okralla on hauska luonne, se on äärimmäisen positiivinen ja iloinen sekä avoin koira. Se on hyvin kuulolla ja osaa käyttäytyä fiksusti (vaikka Okran oma ihminen sanoikin, että sillä olisi jonkinasteista murkkuikää - kasvattaja ei ainakaan silmiinpistävää mitään pannut merkille). Sen ihastuttavin piirre (mikä löytyy myös täsmälleen samanlaisena siskoltaan Umbralta) on tapa puuhailla kokoajan jotakin, vaikka se kulkee erittäin nätisti hihnassa ja pelaa yksiin ihmisensä kanssa, niin se silti puuhailee ilomielellä omiaan. Ottaa kepin suuhun, käy näyttämässä käpyä Ursalle, lällättelee, antaa haistaa, mutta pakittaa tieltä - "Mun!" - ottaa pari loikka-askelta, iloitsee. Okra on positiivinen ja kohtuullisen vilkas pikkuotus, jonka sisällä asuu kuitenkin rauhallinen, tasapainoinen ja lunkisti elämään suhtautuva nuori narttu.
Myös Oulussa asustaa näppärä koira-apina.
Ihan pian vuoden täyttävä Okra.
Kuunneltiin ja ihmeteltiin Merikosken patoa ja sen voimallisia tyrskyjä.
Okra, Luna-emo ja Ursa-siskopuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti