Esikoisten synttäripäivä.

Nyt se on tapahtunut, uskomatonta kyllä - Omituiset Maavärit täyttävät tänään vuoden. Nämä samat nakit, joita viime vuonna vappuaattoyönä jännitettiin. Nämä vappupamauksen tulokset, joista ensimmäinen syntyi kitisten sohvalle, havahduttaen uneliaan kasvattajan kiireesti horteestaan, siirtämään vastahakoisen emosen pentulaatikkoon tuoreen tulokkaan kanssa, ponnistelemaan kolmea edelleen saapuvaa maailmaan.

Umbran ja Okran hulmahtelevan hurjan leikkihetken saattelemana juuresmuori toivottelee kaikille Maaväreille tasapuolisesti onnea, iloa ja pitkää ikää. Kakaroiden ensimmäisen vuoden kasvun seuraaminen on ollut kivaa ja mielenkiintoista, ilokseni olen kuullut jokaisesta säännöllisetsi ja päässyt myös tapaamaan kaikkia siskoksia. Tyttösistä on pidetty huolta, niitä on rakastettu ja niiden kanssa on puuhasteltu paljon. Niille on näytetty maailmaa, kerrottu elämästä. Tytöistä on kasvanut fiksuja, avoimia ja positiivisia koiria, joista niiden omat ihmiset ovat ilmeisen onnellisia.

Kuinka haikeaa olikaan luopua pentusista, päästää ne synnyinkodista maailmalle, mielessä toive, luottamus, että niiden omat ihmiset pitävät niistä huolta, tietäen, että seuraavan kerran tavatessa pentu ei olekaan enää sama, oma. Iloiseksi tekee se, että tyttöset ovat kasvaneet ihmistensä näköisiksi - ihmisensä koiransa näköisiksi. Toisilleen sopiviksi.