Conjunctivitis follicularis.

Kuinka kattavasti kasvatit ja omat ihmisensä, sekä pienet ja suuret ongelmat opettavatkaan noviisia koirankasvattajaa. Jokaisen "klaanilaisen" kanssa on tullut pohdittua jotain, on tullut lyötyä päitä yhteen, kyseltyä asiantuntevilta lisäneuvoja ja hyrryytettyä ongelmanratkaisukykyjämme äärirajoille. Kiinnostavaa tämä on, ehdottomasti.

Koska kuulumisia ei ole tullut kirjattua ihan alkulähteiltä saakka, täytyy pikkuhiljaa koota jo kertynyttä tarinaa. Tämä pätkä opettaa lyhyesti niinkin kinkkisen kuuloisesta vaivasta kuin,
conjunctivitis follicularis - kollikulaarinen konjunktiviitti - rakkulainen sidekalvontulehdus.

Viime vuoden 2007 lokakuussa, lappalaiskoirien erikoisnäyttelyviikonlopun jälkeen, Umbran silmät alkoivat selvästi vuotaa ja rähmiä. Lekuri tarjosi silmätulehdukseen medisiinit ja pian vaiva saatiinkin kuriin, vuotaminen kuitenkin jatkui, joskin huomattavasti vähäisempänä.

Joulukuun alkupuoliskolla ihmisensä havainnoi, että Umbra selkeästi siristeli silmiään, Uulla kenties jonkinlaista roskantunnetta silmissään. Oireiden jatkuessa Umbra kyörättiin uudelleen eläinlekurin pakeille, joka syynäsi Umbran silmien sidekalvoista rakkuloita. Tulehdus oli päässyt aika pahaksi, silmät olivat selvästi ärtyneet, vaikka tilanne ei ollutkaan varsinaisesti vakava. Hoitona kortisooni. Mikäli sillä ei saataisi vaivaa kuriin, suosittelivat silmien 'penslaamista', ilmeisen pieni ja lähes rutiininomainen toimenpide eläinlääkärissä, vaatisi kuitenkin koiran rauhoittamisen. Toisilla koirilla samainen vaiva voi mennä itsestäänkin ohi, ilman kummempia hoitotoimenpiteitä ja lääkityksiä.

Umbran silmätilanne helpotti, muttei selkeästikään parantunut kokonaan, joten asiantuntevan eläinlääkärin pakeille jälleen 3. maaliskuuta 2008. Penslaus suoritettiin rauhoituksessa, kyseessä ei kuitenkaan käsittääkseni ollut sen kummempi toimenpide kuin, että rakkuloihin vaikuttavaa lääkeainetta siveltiin tulehtuneisiin kohtiin, lopputuloksena eräänlainen rakkuloiden pois 'hioutuminen'. Lisäksi 10pv antibioottikuuri ja pönttö päähän. Umbra kuitenkin säästyi pönttöpäisyydeltä ihan vain siitä syystä, ettei kilttinä edes pyrkinyt koskemaan silmiinsä.

Tottakai, erityisesti sijoitusnartun ollessa kyseessä, huolestuin muun muassa vaivan perinnöllisyydestä. Olisiko kyseessä esimerkiksi oire jostain autoimmuuniperäisestä sairaudesta, allergiasta tms. Eläinlääkäriä tentattaessa päädyin kuitenkin lopulta olemaan huolehtimatta suurempia. Kyseessä lienee vaiva, joka liittyy pennun tai nuoren koiran immuniteettijärjestelmän kehittymiseen ja on täysin tiettyyn ikävaiheeseen sidottu, tulehdusta voi pahentaa yhteisvaikutuksessa jokin paikallinen ärsytys, esimerkiksi lika, roska tms.

Jään silti seurailemaan ja pitämään korviani auki lisätiedon saamiseksi - kuitenkin aina hiippasen skeptikkona, ainakin salaa.

Umbra 7,5kk siristelee oikeata silmäänsä 13.12.2007.