Toipilas.

Terra viettää toipilasaikaa toistaiseksi. Viime torstaina 27.3. neitonen päätyi leikkauspöydälle ja pääsi eroon kohdustaan ja munasarjoistaan, takana siis sterilointi, jota myöten juoksut ja mahdolliset hormonitoiminnasta johtuvat peikot jäävät unholaan. Kohtutulehdus- sekä kohtu- ja munasarjasyöpäriski poistuu tietenkin kokonaan ja nisäkasvainten riski pienenee. Kuulemma nisäkasvainten riski pienenee merkittävästi, jos narttu steriloidaan jo ennen ensimmäisiä juoksuja.

Ihmisellään oli ajatus steriloida Terra ennen kuin ensimmäiset juoksut alkavat, mutta tästä takarajasta myöhästyttiin, toteutettavaksi jäi toiseksi paras vaihtoehto, ensimmäisten ja toisten juoksujen puoliväli. Henkilökohtaista kokemusta minulla on melkoisen vähän leikkauksen vaikutuksista, omat nartut (ja kokemuksen piirissä ollet nartut) ovat pidättäytyneet normijuoksukierrossaan ja säilyttäneet kaikki sisukalunsa synnynnäisessä järjestyksessä. Paljonhan sterilointeja tehdään. Nykyään hyvinkin nuorille koirille, hyödyt ovat ilmeisesti nuoren koiran kohdalla suuremmat (esimerkiksi juuri tuo nisäkasvainten riskin huomattava väheneminen).

Kiinnostuksella seurailen miten Terra toipuu, kaikella todennäköisyydellähän jäädään kivasti plussan puolelle. Paljon on Terran ihminen haastellut ihmisten kanssa, jotka ovat leikkauttaneet narttunsa nuorena, paljon oli kuultavana positiivista tästä, järestään omistajat ovat olleet tyytyväisiä päätökseensä. Luonteen leikkisyys, sosiaalisuus ja tietynlainen pentumaisuus on kuulemma säilynyt. Toivottavasti tätä saamme seurata myös Terran kohdalla. Terralla on ollut pienestä pitäen paljon koirakavereita ja sosiaalista rinkiä, joten mielelläni näkisin ihmisensä toiveen Terran sosiaalisuuden säilymisestä edelleen, käyvän toteen.

Terralla havaittiin noin 13-15 viikon ikäisenä pieni napatyrä, joka on ilmeisesti ajan kanssa jonkin verran myös suurentunut. Steriloinnin yhteydessä lekuri kuroi raolleen jääneen napa-aukonkin umpeen rutiinilla, tietäen sterilisaatio-operaatioon muutamaa lisätikkiä. Tämäkään rasvapatti ei enää pääse mieleen kaihertamaan ja vaivaamaan.

Pönttöpää ei mitä ilmeisimmin tykkää olla pönttöpää, joten toivottavasti Terra toipuu pian ja pääsee nuolemisenrajoittimestaan - ihmisensäkin voi rentoutua nauttimaan reippaasta pikkukoirastaan, jota eivät hormonidemonit juuri ahdistele ja, jonka juoksu ei rajoita metsäisää vapaanakirmailua tai hilpeää seurapiirielämää.


Loppuun vielä hyvää mieltä nostattavaa kesätunnelmointia elokuulta 2007, jollaista kävin tankkaamassa Terran kuva-albumissa.