Pienten tassujen töminää.

Kova sulhopyöritys, taustojen tarkistelu ja hullaantuminen käynnissä. Viime päivät menneet kaikkia tiedon murusia kerätessä ja nettisivuja sekä vanhoja Reviirejä, Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran jäsenlehtiä, kahlaten. Meikäläisellä on lämpöä, pennutuskuumetta. Miten pitkä voi olla ihmisen aika, joka odottaa yhteydenottoihinsa vastauksia ja sitä, miten palikat loksahtelisivat paikoilleen, miten palikoiden paikat pikkuhiljaa varmistuisivat.

Puoli vuotta voi mennä yllättävänkin nopeasti. Ursa olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksustaan ensi syksynä. Monta asiaa täytyy vielä järjestää ennen sitä, vielä ei uskalla edes ihan täysin intoutua, ei ainakaan liikaa - eikä varsinkaan livauttaa julkisuuteen mitään ratkaisevia tietoja - vielä. Niin monta epävarmaa seikkaa vielä matkan varrella.

Kerkesin jo innostua viime syksynä viimeisen päälle, kun Ursalle tuntui löytyneen niin prikuulleen sopivan oloinen sulho - Ikimuiston Dunedain "Murre". Uros oli kaikin puolin hieno tuttavuus. Vanha, käyttämätön, harvinaisempi sukuinen (ei. rotuunotettu Rippe, myös ee. puolella mielenkiintoisia koiria) ja luonteeltaan valloittavan sympaattinen persoonallisuus, joka olisi luonteeltaan tasoittanut Ursan aktiivisuutta ja pientä epävarmuudesta kielivää herkkyyttä (joka ominaisuus on onneksi lieventynyt iän myötä entisestään). Murrea ei ollut PEVISA-tarkastettu, ihmisensä olivat kuitenkin oikein mukavia ja yhteistyöhalukkaita, veivät koiransa mielellään tarkkeihin - jotka ikävä kyllä kertoivat ikäviä uutisia. Uroksen lonkat saivat tuomion D/D ja silmistä löytyi GRD. C-lonkkaiseen Ursaan en osaisi ajatellakaan yhdistäväni D-urosta, piti niellä katkera pettymys. A-lonkkaisen ja tervesilmäisen nartun kanssa olisin kyllä uskaltanut ottaa riskin, sen uroksen käytöllä olisi ollut paljon enemmän voitettavaa mitä hävittävää. Harmi. Toivottavasti joku mielenkiintoisen nartun pennutusta suunnitteleva omistaja vielä keksii Murren potentiaalin - ennenkuin on sen iän puolesta liian myöhäistä.

Nyt koen löytäneeni Ursalle toistamiseen mielenkiintoisen sulhasen. Toivottavasti toistot jäävät siihen ja jo selkeästi positiiviseen suuntaan etenevät suunnitelmat eivät kaadu uudelleen... Seuraamme mielenkiinnolla jatkoa.