OMITUINEN UMBRA FIN29051/07
29.12.2007
Pääkaupunkiseutumatkailu jatkui Vantaalle Umbran tykö, joka esitteli uutta kotiseutuaan ja kotikoloa, ovat välissä kerinneet muuttaa uusiin maisemiin. Käytiin pellolla riekkumassa ja keräämässä materiaalia muistikortille.
29.12.2007
Pääkaupunkiseutumatkailu jatkui Vantaalle Umbran tykö, joka esitteli uutta kotiseutuaan ja kotikoloa, ovat välissä kerinneet muuttaa uusiin maisemiin. Käytiin pellolla riekkumassa ja keräämässä materiaalia muistikortille.
Umbraa on tullut nähtyä suht koht säännöllisesti, välimatkoista huolimatta keskimäärin kerran kuussa on neidin kasvua tullut livenä seurattua. Liikkuvat omat ihmiset yhdistettynä liikkuvaan kasvattajaan mahdollistaa olosuhteisiin nähden useat näkemiset. En valita.
Saman päivän sisälle sai nauttia toisesta riemuisasta kohtaamisesta ja kokea toistamiseen itsensä erityisen erityiseksi ihmiseksi. Tuuli kertoi jo kaukaa Umbralle tutun tuoksun - nurkan takaa näkymättömistä kuului innokasta väykymistä ja paikalle ilmaantui häntää liehutteleva, korvaton, ölisevä otus. Voi toista iloista. Umbra on ihastuttava pippunen. Kovasti sekin oli viime näkemän aikuistunut, kasvanut ja saanut kokoa. Rupeaa pikkuhiljaa viestimään millaista aikuista voisi odottaa tulevaksi. Reipas ja rohkea leikkisä eläin vieläkin, mukanakulkeva ja mutkaton. Vaikuttaa oikein hyvältä.
Kun vielä syöminkien ja kahvittelujen päälle sai syliinsä selällään rentona makaavan sylirellukan oli melkolailla sulana Umbran valloittavuudelle.
Isosisko antoi kyytiä märällä pellolla ja upotti pienemmän kunnolla ojaan. Villiä kuivattelurinkiä peräkanaa.
Umbra ja emonsa Luna (Nutukas Illusia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti