5.1.2008
Okra tuli tavattua Oulun suunnilla, Haukiputaan metsissä. Viikon sisään onnistuin nähdä kaikki sisarukset. Okraa en ollutkaan nähnyt sitten luovutuksen, ilo oli ylimmillään, kun pääsi piiiitkään aikaan lääppimään kasvattiesikoista.
Okra on vankka ja tuuheaturkkinen sekä uskomattoman suloinen pentuneiti. Iloinen ja avoin, leikkisä tapaus, jolla näytti olevan hauskaa joka hetki. Reipas koira, joka ponnisti rohkeasti temmellyksiin, vaikka isosysteri osoittikin useasti kakaralle olevansa isompi ja vanhempi. Samaa fanitusta Okrassa oli toista dominoa kohtaan, mitä pikkupentusenakin. Mystinen dominoaaltopituus....
Okra on hienosti mukana kulkeva ja kuulolla oleva tyttönen, "hankalasta" iästään huolimatta. Ei millään lailla uhmannut tai kokeillut ihmisiään, onnellisena sai todistaa sen, miten toistensa näköisiksi Okra ja ihmisensä olivat kasvaneet. On näiden pimujen kasvua sentään hauska seurata!
Haukiputaan metsien miitinkiin osallistui päätähti-Okran lisäksi myös joukko muita sukulaisia, emo-Luna (Nutukas Illusia), isosysteripuoli-Ursa (Nutukas Ursula) ja kolmannen sukupolven edustajana aina yhtä hurmaava ja sharmantti Ravja-paappa (Pukranvaara Ravja).
Okra ja emonsa Luna.
Ursa piti totutusti yllä vauhtia.
Okra, Luna ja Ursa.
Kolme sukupolvea - Luna, Okra ja Ravja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti