Budoaari.

"Sana boudoir on ajoitettu ranskassa vuoteen 1740. Se on johdettu verbistä bouder, joka tarkoittaa huonolla tuulella olemista, mököttämistä. Silloinen merkitys kuuluu suomeksi: ”huone, jonne voi vetäytyä mököttämään”. Pian kuitenkin korostui mielentilan sijasta vetäytyminen. Sanan nykymerkitys kuuluu: ”naisen pieni ja tyylikäs salonki”."

Umbra.
K-18

Ajatonta raitaa.

Jatkoksi kuvakerrontaa Terra-toipilaasta ja "mahahaavastaan".

Pönttöpäätä korvaava lökäpöksy-look - ajatonta raitaa.

Toipilas.

Terra viettää toipilasaikaa toistaiseksi. Viime torstaina 27.3. neitonen päätyi leikkauspöydälle ja pääsi eroon kohdustaan ja munasarjoistaan, takana siis sterilointi, jota myöten juoksut ja mahdolliset hormonitoiminnasta johtuvat peikot jäävät unholaan. Kohtutulehdus- sekä kohtu- ja munasarjasyöpäriski poistuu tietenkin kokonaan ja nisäkasvainten riski pienenee. Kuulemma nisäkasvainten riski pienenee merkittävästi, jos narttu steriloidaan jo ennen ensimmäisiä juoksuja.

Ihmisellään oli ajatus steriloida Terra ennen kuin ensimmäiset juoksut alkavat, mutta tästä takarajasta myöhästyttiin, toteutettavaksi jäi toiseksi paras vaihtoehto, ensimmäisten ja toisten juoksujen puoliväli. Henkilökohtaista kokemusta minulla on melkoisen vähän leikkauksen vaikutuksista, omat nartut (ja kokemuksen piirissä ollet nartut) ovat pidättäytyneet normijuoksukierrossaan ja säilyttäneet kaikki sisukalunsa synnynnäisessä järjestyksessä. Paljonhan sterilointeja tehdään. Nykyään hyvinkin nuorille koirille, hyödyt ovat ilmeisesti nuoren koiran kohdalla suuremmat (esimerkiksi juuri tuo nisäkasvainten riskin huomattava väheneminen).

Kiinnostuksella seurailen miten Terra toipuu, kaikella todennäköisyydellähän jäädään kivasti plussan puolelle. Paljon on Terran ihminen haastellut ihmisten kanssa, jotka ovat leikkauttaneet narttunsa nuorena, paljon oli kuultavana positiivista tästä, järestään omistajat ovat olleet tyytyväisiä päätökseensä. Luonteen leikkisyys, sosiaalisuus ja tietynlainen pentumaisuus on kuulemma säilynyt. Toivottavasti tätä saamme seurata myös Terran kohdalla. Terralla on ollut pienestä pitäen paljon koirakavereita ja sosiaalista rinkiä, joten mielelläni näkisin ihmisensä toiveen Terran sosiaalisuuden säilymisestä edelleen, käyvän toteen.

Terralla havaittiin noin 13-15 viikon ikäisenä pieni napatyrä, joka on ilmeisesti ajan kanssa jonkin verran myös suurentunut. Steriloinnin yhteydessä lekuri kuroi raolleen jääneen napa-aukonkin umpeen rutiinilla, tietäen sterilisaatio-operaatioon muutamaa lisätikkiä. Tämäkään rasvapatti ei enää pääse mieleen kaihertamaan ja vaivaamaan.

Pönttöpää ei mitä ilmeisimmin tykkää olla pönttöpää, joten toivottavasti Terra toipuu pian ja pääsee nuolemisenrajoittimestaan - ihmisensäkin voi rentoutua nauttimaan reippaasta pikkukoirastaan, jota eivät hormonidemonit juuri ahdistele ja, jonka juoksu ei rajoita metsäisää vapaanakirmailua tai hilpeää seurapiirielämää.


Loppuun vielä hyvää mieltä nostattavaa kesätunnelmointia elokuulta 2007, jollaista kävin tankkaamassa Terran kuva-albumissa.

Kansikuvatyttö.

"Meille tuli loppuviikosta Reviiri postiluukusta ja olipas aika ihme, kun katsoin, että mitäs tuo Okran kuva tuossa lattialla tekee, ennenkuin hoksasin, että sehän oli Reviirin takakansi! Kiitokset kuvanlaitosta. Piti silloin heti viestittää Mikolle, että nyt voit kehuskella pojille, että sullapa on oikein kansikuvatyttö, joka kaiken lisäksi poseeraa siinä kuvassa pylly suoraan kameraan päin! ;)"

Omituinen kuriton.

Sienna aikuistuu ja etsii itseään. Kurillaan kokeilee omaa paikkaansa ja käyttäytyy kuin kakara.


Luonnekuvausten puolesta Sienna kuulostaa monessa suhteessa niin tutusti Luna-emältään, ollen muun muassa ihmistään kohtaan herkkä ja nöyrä koira, joka menee vaikeaksi samantien, jos sille korottaa edes ääntään ja joka muistaa itseensä kohdistuneet "vääryydet" pitkään.

Jonkinlainen mahdottomuuskausi Siennalla on päällä, muuten niin vaivaton koira on järjestänyt itsensä pari kertaa karkuun ja yrittää todistaa olevansa itsenäinen nuori narttu. Tietyssä vakiolenkkiin kuuluvassa vakiokohdassa se viipottaa metsään ja varjostaa sen suojista ihmisiään, kuin villieläin. Pysyttelee lähettyvillä, mutta ei kuitenkaan ihan porukassa.

Ensiapuvinkeillä tästä todennäköisesti selvitään, joista varmasti yksinkertaisin on se, että Simban laittaa sopivassa kohti hihnaan, jottei pääse vapaana toteuttamaan kurittomuuksiaan. Lisänä paljon hauskaa yhteistekemistä, luoksetuloleikkiä ja ruhtinaallisia palkintoja.

"Muutama valokuva. On se vaan niin kaunis!"

Iloiset pääsiäisterveiset.

t. Kaunis, pieni ja hellyydenkipeä juoksu-Umbbis

Pienten tassujen töminää.

Kova sulhopyöritys, taustojen tarkistelu ja hullaantuminen käynnissä. Viime päivät menneet kaikkia tiedon murusia kerätessä ja nettisivuja sekä vanhoja Reviirejä, Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran jäsenlehtiä, kahlaten. Meikäläisellä on lämpöä, pennutuskuumetta. Miten pitkä voi olla ihmisen aika, joka odottaa yhteydenottoihinsa vastauksia ja sitä, miten palikat loksahtelisivat paikoilleen, miten palikoiden paikat pikkuhiljaa varmistuisivat.

Puoli vuotta voi mennä yllättävänkin nopeasti. Ursa olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksustaan ensi syksynä. Monta asiaa täytyy vielä järjestää ennen sitä, vielä ei uskalla edes ihan täysin intoutua, ei ainakaan liikaa - eikä varsinkaan livauttaa julkisuuteen mitään ratkaisevia tietoja - vielä. Niin monta epävarmaa seikkaa vielä matkan varrella.

Kerkesin jo innostua viime syksynä viimeisen päälle, kun Ursalle tuntui löytyneen niin prikuulleen sopivan oloinen sulho - Ikimuiston Dunedain "Murre". Uros oli kaikin puolin hieno tuttavuus. Vanha, käyttämätön, harvinaisempi sukuinen (ei. rotuunotettu Rippe, myös ee. puolella mielenkiintoisia koiria) ja luonteeltaan valloittavan sympaattinen persoonallisuus, joka olisi luonteeltaan tasoittanut Ursan aktiivisuutta ja pientä epävarmuudesta kielivää herkkyyttä (joka ominaisuus on onneksi lieventynyt iän myötä entisestään). Murrea ei ollut PEVISA-tarkastettu, ihmisensä olivat kuitenkin oikein mukavia ja yhteistyöhalukkaita, veivät koiransa mielellään tarkkeihin - jotka ikävä kyllä kertoivat ikäviä uutisia. Uroksen lonkat saivat tuomion D/D ja silmistä löytyi GRD. C-lonkkaiseen Ursaan en osaisi ajatellakaan yhdistäväni D-urosta, piti niellä katkera pettymys. A-lonkkaisen ja tervesilmäisen nartun kanssa olisin kyllä uskaltanut ottaa riskin, sen uroksen käytöllä olisi ollut paljon enemmän voitettavaa mitä hävittävää. Harmi. Toivottavasti joku mielenkiintoisen nartun pennutusta suunnitteleva omistaja vielä keksii Murren potentiaalin - ennenkuin on sen iän puolesta liian myöhäistä.

Nyt koen löytäneeni Ursalle toistamiseen mielenkiintoisen sulhasen. Toivottavasti toistot jäävät siihen ja jo selkeästi positiiviseen suuntaan etenevät suunnitelmat eivät kaadu uudelleen... Seuraamme mielenkiinnolla jatkoa.

Raaputus.

Näppärä koira-apina.

Terra on näppärä etutassujen käyttäjä. Ote on hämmästyttävän inhimillinen...

Herkkunaiset.

URSA (Nutukas Ursula) aloitti juoksunsa tapojensa mukaan kalenteriaikataulussa 6.3. LUNA (Nutukas Illusia) varmisti ovelasti naapuruston urhojen lemmentuskat ja jatkoi tyttärensä jalanjäljissä 14.3. Myös 10,5kk ikäinen sijoitusnarttu Umbra (Omituinen Umbra) järjesteli itselleen ensimmäiset juoksunsa 16.3. Vantaalla.

Omituiset päätä sekoittavat tuoksut taattu Jyväskylästä Vantaalle.

Ursa on tarkoitus astuttaa tulevista juoksuista ensi syksynä, sen kunniaksi päästän ilmoille virallisen veikkaukseni seuraavien juoksujen alkamispäivästä - 11.8 (eikä vähiten siksi, että silloin on allekirjoittaneen nimipäivä...).

Pentuja.

Ursa (Nutukas Ursula) järjesti itselleen juoksut, jotka alkoivat viime torstaina 6.3., samalla se jatkoi kalenteriaikatauluaan juoksujen suhteen ja piti edelliseen väliä päivää vaille tasan 6kk. Ursa on todistanut olevansa hyvin jämpti tyttö, jotenka seuraavia juoksuja uskallan odotella alkavaksi elokuun puolen välin tienoilla 2008.

Ursan juoksut ovat tulleet 5-6kk välein (20,5vk, 23vk, 23,5vk, 22vk), ensimmäinen juoksu alkoi 9kk iässä.

Juoksut:
27.4.2006, 17.9.2006, 23.3.2007, 5.9.2007, 6.3.2008. Virallinen veikkaukseni seuraavien juoksujen alkamispäiväksi on 11.8. (eikä vähiten siksi, että silloin on allekirjoittaneen nimipäivä :) ).

Syy, miksi seuraavia juoksuja jännitetään niin, että julkistetaan liki vedonlyönti alkamispäivämäärästä, on se, että Ursa on tarkoitus astuttaa tulevista juoksuista ensi syksynä. Ursa on virallisesti kasvattajansa omistama koira, se on siis minulla sijoituksessa. Sovimme kuitenkin niin, että ainakin nämä ensimmäiset pentunsa syntyisivät Omituisiksi. Jatkot järjestämme ajan tullen. Synnyttääkö Ursa itsensä "korvaajan", joka jatkaa Nutukas-linjaa vai meneekö se itse omassa ominaisuudessaan myöhemmin synnyttämään jatkajia Nutukas-pentulaatikkoon, kaikki selvinnee matkan aikana. Jokatapaukessa ensi syksynä mahdollisesti maailmaan putkahtavat valloittajat syntyvät Jyväskylässä Omituiseen klaaniin.

Ursalle on jo valmiiksi harkittuna kiintoisa uros, terve ja toimintakykyinen, sharmantti miekkonen. Urosta on myös kosittu ja siihen kosintaan on ilokseni vastattu myöntävästi, kuitenkaan en uskalla ihan tässä vaiheessa vielä julkistaa nimiä. Edessä on vielä monta asiaa, johon juttu voi kompastua. Kuitenkin odottelen tulevaa syksyä enemmän kuin innostuneena. :) Luvassa mielenkiintoinen prosessi.

Ursa on reipas, rohkea ja rauhoittumaan kykenevä koira, jonka ehdottomasti paras ominaisuus on kuitenkin se, että se on ihailtavalla tavalla aina "kuulolla". Valmiina toimimaan. Ursa on osoittautunut mainioksi ja yhteistyöhaluiseksi harrastuskoiraksi, jonka ehdoton ykköslaji on agility. Tällä hetkellä kisaamme Maxi2-luokassa. Lisäksi olemme startanneet myös TOKO-kentillä, takataskussa yhden kokeen kokemus ja alokasluokan ykköstulos. Ursa on myös suorittanut poropaimennustestin hyväksytysti.

Ursa on C-lonkkainen, tervesilmäinen ja prcd-PRA terve (A). Lisäksi siltä on kuvattu myös kyynärät, polvet, olat ja selkä, eikä löydettävissä ollut muutoksia. Vielä nimeämätön Mister X on A-lonkkainen ja tervesilmäinen.

Olen pyrkinyt löytämään Ursalle sulhaseksi jotain speciaalia ja erilaista, onhan Ursa sitä itsekin, sekä sukutaulunsa puolesta (mm. isän isä rotuunotettu työkoira Panu), että koirapersoonana. Tässä tavoitteessani koen onnistuneeni, mikäli suinkin tämä projekti koskaan saadaan päätökseen.

Jatkuu...

"Kyllä on puhdasta mattoa, tyynyä ja peitettä."

Terra plikka on taitsellut kutinaa vastaan raaputuksella, vaivan syyksi paljastui täit. Aktiivinen seuraelämä tuo muassaan väliin jotain ikävääkin. Onneksi kiusalliseen ongelmaan on kuitenkin lääkkeet ja rapsuttelun aiheuttajan selviämisen jälkeen ollaan voiton puolella.

Tumma neiti on niinikään kasvanut kaunisilmeiseksi eläimeksi. Terra harrastaa aktiivisesti tottelevaisuutta ja metsäretkeilyä. Iloisen yhteistekemisen ja leikkimielisen treenailun tuloksena hallussa on jo TOKOn alokasluokan liikkeet ja vähän jo avoimenkin, vaikka mielessä ei painakaan huimat koetavoitteet. Terra on fiksu, ovela ja nopeaoppinen koira, joka nuoresta iästään huolimatta tuntuu olevan varsin luotettava ja vaivaton reissukaveri. Vaikka Terra asustaa Helsingissä, aivan vilskeen lähellä, se pääsee päivittäin pitkille maailmantutkiskelu lenkeille lähimetsiin ja saariin. Terrasta on seuraelämän pyörteessä sosiaalistunut diplomaatti, joka osaa toimia älykkäästi ja oikein toisen koiran kohdatessaan.

"Terra on niin paljon irti, että täytyy välillä ottaa remmikävelyharjoittelua."

Terran hyinen harrastus.

Terralla on myös oma kuva-albumi osoitteessa http://picasaweb.google.fi/nautiskelija , jossa on hienosti esillä Terran kasvunvaiheita ja sitä miten Terran kokemukset karttuu maailmaa ihmetellessä.

Merenjäällä

Sainpa heti perään lisää kuvia Okrasta, aurinkoiselta lenkiltä merenjäällä tänään (8.3.2008).

Meneepäs vallan kuvapainotteiseksi tämä blogin pitäminen...

Hylly.

Nämä sympaattiset kuvat sain Umbrasta jo jokunen päivä sitten (3.3.), kun ihmisensä kanssa tuli puheeksi yksi Umbran omituisimmista lempipaikoista. :)

Voiko kauniimpaa ilmettä ollakaan...?

"Meidän omituinen nappula"

Juuri ensimmäisiä juoksujaan lopetteleva Okra on niinikään päässyt kymmenen kuukauden ikään, sain eilen siitä kuvia. Tykkään Okran rakenteesta ja olemuksesta kovasti.

Okra on osallistumassa paimensukuisten Katselmukseen Oulussa 26.-27.4., jossa tapahtumassa on esillä myös siskonsa Umbra. Jonkinverran opettelemista vielä ennen sitä, mm. riekkumisen hillitsemistä toisten koirien ympäröimänä. Paikallaan seisominen ja hillitysti ravaaminen lienee tärkeimmät perustaidot tapahtumaan, jotta koira saadaan kaikilta osin arvosteltua.

"Okra on ollut tämän viikon Mikon kanssa lomalla (Ryökäleet!! nukkuneet vaan päivät pitkät vierekkäin ja kilpailleet kumpi kuorsaa kovempaa!! )."

Jalostustietojärjestelmä

Omituiset löytyvät tänään päivitettynä myös KoiraNetistä.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoirat.aspx?Nimi=omituinen&R=189

Suuri myyränmetsästäjä

Sain kuulumisia ja kuvia kymmenen kuisesta Siennasta. Mielestäni on kasvanut entistä persoonallisemmaksi itsekseen, suloinen susihukkanen. Ihmeellinen pieni otus, joka on mitä ilmeisimmin kova kantamaan tavaroita paikasta toiseen, niille sen enempää vahinkoa tuottamatta, kenkiä, DVD:itä - onpa kantanut jopa kokonaisen tavaraa täynnä olevan kenkälaatikon huoneesta toiseen.

Suussariiputtamisinto on laajentunut eläviin asti, kun Sienna on saanut viime viikolla kiinni myyrän, lumentulo estää kuitenkin ainakin väliaikaisesti tämän myyränmetsästysharrastuksen. Puuhakkaan neitokaisen pitää tyytyä koirakavereiden juoksuttamiseen, mitä nopeampaa kaveri juoksee ja mitä paremmin pysyy Sienna-Salaman perässä sen kivempaa. Kookkaat korvat keräävät viestiä ja kertovat nopeille kintuille hyvin myös luoksetulosta, jopa leikin tiimellyksen keskeltä.

Varsin omansalainen, hauska ja kaunis käskystä haukkumaan opetettu pikkuotus.

Okra 8kk

OMITUINEN OKRA FIN29048/07
5.1.2008

Okra tuli tavattua Oulun suunnilla, Haukiputaan metsissä. Viikon sisään onnistuin nähdä kaikki sisarukset. Okraa en ollutkaan nähnyt sitten luovutuksen, ilo oli ylimmillään, kun pääsi piiiitkään aikaan lääppimään kasvattiesikoista.

Okra on vankka ja tuuheaturkkinen sekä uskomattoman suloinen pentuneiti. Iloinen ja avoin, leikkisä tapaus, jolla näytti olevan hauskaa joka hetki. Reipas koira, joka ponnisti rohkeasti temmellyksiin, vaikka isosysteri osoittikin useasti kakaralle olevansa isompi ja vanhempi. Samaa fanitusta Okrassa oli toista dominoa kohtaan, mitä pikkupentusenakin. Mystinen dominoaaltopituus....

Okra on hienosti mukana kulkeva ja kuulolla oleva tyttönen, "hankalasta" iästään huolimatta. Ei millään lailla uhmannut tai kokeillut ihmisiään, onnellisena sai todistaa sen, miten toistensa näköisiksi Okra ja ihmisensä olivat kasvaneet. On näiden pimujen kasvua sentään hauska seurata!

Haukiputaan metsien miitinkiin osallistui päätähti-Okran lisäksi myös joukko muita sukulaisia, emo-Luna (Nutukas Illusia), isosysteripuoli-Ursa (Nutukas Ursula) ja kolmannen sukupolven edustajana aina yhtä hurmaava ja sharmantti Ravja-paappa (Pukranvaara Ravja).

Okra ja emonsa Luna.

Ursa piti totutusti yllä vauhtia.

Okra, Luna ja Ursa.

Kolme sukupolvea - Luna, Okra ja Ravja.

Sienna 8kk

OMITUINEN SIENNA FIN29050/07
30.12.2007

Ihanteellisesti pääsee vertailemaan siskoksia saman ikäisinä. Sienna teki visiitin suoraan meille, kun ihmisensä tulivat viettämään Uutta Vuotta kutakuinkin seutuville.

Siennaa ei ole tullut nähtyä sitten luovutuksen, kun neiti on pitkälti viettänyt aikaansa kosmopoliittina Tallinnassa. Joululoma toi Suomen rajojen sisäpuolelle.

Olemus vaikutti melkoisen ilmavalta siihen nähden, mitä edellisenä päivänä oli toisia siskojaan nähnyt, vaan omansalainen persoonallinen, kaunis kokonaisuus tämäkin. Ihastuttava punaruskea (sienna) on jäänyt väritykseen herättämään huomiota.

Sienna oli reipas myöskin ja hätkähdyttävän nopea, villitsi toiset hurjaan takaa-ajoleikkiin ja narutti vanhempia 6-0. Ei ollut mitään mahdollisuuksia saada nuorta koipeliinia kiinni. Sienna-salama liikkui ihastuttavan kauniisti ja sulavasti, joustavaa ja vaivatonta menoa.

Kuulostaa olevan hyvin sopeutuvainen ja enempi rauhallinen ja huomaamaton arjessa, loistava matkustaja. Ei hätkähdä juuri mitään. Kovin oman tuntuinen ihmisilleen, eniten "yhden miehen koira", vieraisiin ihmisiin suhtaudutaan enemmän välinpitämättömästi kuin syliin väkisin ängeten - tämän neitokaisen kohdalla kasvattaja ei saanut kohdata ihan niin ylitsevuotavaa tärkeyden tunnetta.