Torstai-iltana ajeltiin Orimattilaan Lahden kupeeseen juoksemaan Ursan kanssa parin kisan verran Herralan Ritvan agilityradoilla. Oikeastaan lähdin hakemaan kahta tai laskentatavasta riippuen kolmea asiaa. Ensinnäkin onnistuneita kontakteja ja toiseksi uskonvahvistusnollia SM-kisoja varten. Meillä on sen verran useampi vitonen tältä keväältä, että rupeaa usko rapistua nollasuritusten onnistumiseen. Lisäksi tarvitsisimme myös nollaprosentin kohotusta, että meillä olisi mahdollisuudet JATin SM-joukkueeseen kotimaaperällä kisattavissa mittelöissä kesäkuussa. Tälle vuodelle on jo jopa tunkua joukkueeseen, eikä kenellekään ole itsestäänselvyys päästä sinne asti. Tästä käydään skabaa painotetun nollaprosentin avulla, jossa 40% tulee syksyn tuloksista ja 60% painottuu keväälle. Vitostulos-suman takia saadaan tehdä töitä, että nollaprosentti lähtee nousuun. (Ennen kisoja painotettu nollaprosentti 48,22%. Tavoitteena olisi päästä ainakin 50% yli.)
Ilokseni pääosin onnistuin asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, vähän sai sellaisen kesäkisatunnelman päälle mahanalustan viilennyskasteluineen kaikkineen. Herralan tämän päivän rataprofiilit olivat suhteellisen simppelit ja ajat löysät (etenemä ihanneaikaan muistaakseni 3,4m/s). Ei mitään ihmeellistä säätöä. Selvittiin kunnialla loppuun asti, virheittä, kotiintuomisina kaksi nollaa elikkäs tupla (muistaakseni ainakin kolmas ajanjaksolla viime vuoden SM-kisoista tämän vuoden SM-kisoihin). Ekaradalla oma pää kesti tehdä puomin kontaktit juuri niin kuin treeneissäkin ja siitä ilosta onnistumisen tunne, vaikka pysäyttely molemmilla kontakteilla söikin aikaa ja verotti etenemisnopeutta. Ihanneaikaan päästiin kuitenkin kirkkaasti. Toisella radalla pää ei kestänytkään enää, ylösmenoa Ursa ei mun mielestä ottanut ollenkaan (tuomari ei kuitenkaan antanut virhettä, joko hän ei nähnyt kunnolla eikä niin ollen voinut olla varma asiasta tai sitten Ursa jollain tassunosalla oikeasti koski kontaktiin, treenien mukainen ylösmeno ei kuitenkaan missään nimessä ollut) ja alastulo oli sellainen puolijuostu, pää hajoili taas enkä malttanut pysäyttää...
E-kisa, 0/-4,73, sij.12./36 (nopeus 3,83m/s)
F-kisa, 0/-3,96, sij.7./37 (nopeus 3,84m/s)
Jyväskylä, su 13.5.2012
Tänään oli sitten kotikisojen huki. Pulkkisen Siskon tuomaroimat pari ihanneajaltaan tiukkaa rataa (etenemisnopeus ihanneaikaan 3,8m/s - tavallinen etenemä 3-luokassa usein 3,5m/s), joille tavoitteet täsmälleen samat, kuin mitä P-HAUn kisoissakin torstaina. Hyviä kontakteja ja huolellista virheettömyyttä. Ekarata ei antanut kumpaakaan, eikä edes hyvää fiilistä. Päinvastoin. Harmittaa suorastaan, että yksi este voi pilata tunteen muuten niin hyvästä radasta. Selvittiin Siken radalle asettamista ansoista sujuvasti. Suora lähestyminen väärään päähän putkea ajoi monet monet maksikoirat hylättyyn suoritukseen. Itse sain vekattua Ursan aivan loistavalle ja sujuvalle linjalle, eikä tässä ollut mitään epäröintejä. Ratatunnelma kaatui kuitenkin puomilla. Ensin ylösmenon loikkaaminen, tuomarin käsi nousi vitosen merkiksi ja sen jälkeen vielä alasmenon ryykääminen ilman pysätystä. Otti päähän. Tultiin kesken radan pois. Toiselle radalle skarppasin itseeni hyvää tunnetta. Keskusteltiin rakentavasti Ursan kanssa puomin oikeasta suoritustavasta ja kas kummaa, aivan loistava puomisuoritus. Sopiva rytmitys ja varmaan neljän tassun kunnollinen kosketus ylösmenoon ja vielä hyvä pysähtyminen alas. Hieno homma! Muutenkin rata oli varsin mallikasta menoa, vaikkakaan ei ihan sitä kaikkein raivokkainta ja draivikkainta meitä. Nyt kuitenkin halusin tehdä huolellista nollaa. Helposti rupean sätkyttämään varsinkin kontaktien kanssa ja tulee juurikin niitä ei-toivottuja vitosia.
A-kisa, HYL
B-kisa, 0/-0,73, sij.12./40 (nopeus 3,81m/s)
Näiden molempien kisapäivien jälkeen painotettu nollaprosentti SM-joukkuetta varten on 57,14%. Suunta on siis oikea...
Tulin päivittäneeksi loppuun myös Mikkelin 29.4. kisojen raportin, Villin pihellys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti