Ei ole tullut käytyä pk-seudulla pitkään aikaan, siksipä on jäänyt näkemättä Katjan, Jyrin, Keksin, Umbran ja Kitkan viime syksystä asti uudet hoodit Hyvinkäällä.
Nyt on se aukko paikattu, kun tiistaina 22.5. ajaa hurautin moikkaamaan ihanaista Umbraa (Omituinen Umbra) - ja vähän, ihan vähän, ehkä muutakin laumaa. :) Umbra sekosi, kun änkesin sisälle ovesta. Hyppimistä, vinkumista, matalana pyörimistä, nopeaa liikehdintää. On se jännä miten saa pienen eläimen pään aivan pyörälle. Ei se kuulemma muihin ihan näin ylitsevuotavasti suhtaudu. Kitkaltakin sain rakkaudenosoituksena melkoiset naarmut kaulaani ja paljon paljon pusuja. Vähintäänkin sydämellinen vastaanotto. :)
Kahviteltiin (eli teeskenneltiin), juteltiin ja tsekattiin asunto. Varsin kivan oloinen ja tilava huusholli. Mullekin kelpaisi. Ai niin ja sain pienen esittelyn langan kehräämisestä. Olen jo pidempään halunnut laittaa koirieni karvaa langaksi, mutta itse kehräämistä en ole uskaltanut ajatellakaan. Olisihan se hauska kokeilla! Katja oli osallistunut kehruukurssille ja Umbran karvaa oli jo ihan pikkuisen langaksikin asti. Hyvin hyvin pehmeää ja harmaan kirjavaa Umbra-lankaa. <3
Lenkki vei metsään ja paikalliseen laskettelurinteeseen sekä sen huipulle, josta avautui aika hulppeat näkymät lähiympäristöön. Hiekkakuopan kautta takaisin. Oli todella kesäistä, valkovuokot kukkivat rinteessä. Mukana juoksentelivat oma poppoo sekä Umbra. Hipan ja Kitkan (lappor Nutukas Porokahvinporo) kanssa käytiin vielä erikseen pienempi lenkki ihan lopuksi.
Umbran iloittelut puupalasen kanssa hiekkakuopalla. Umbran liikehdintä korviensa ansiosta saa aina erityisen hyvälle tuulelle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti