Tapaninpäiväactionia.

Hippa sai joululahjaksi leveän nahkapannan. Uusi asuste lisää mukamas piiparaisen uskottavuutta.


Niin varmaan! Neiti Ei-Kaikki-Muumit-Laakossa:n perushilluva asenne on ja pysyy. Hippa piinasi kaikkia kanssakulkijoita tasapuolisesti, tapansa mukaan ärsytti ja härkki niin kauan, että joku lähti mukaan leikin pyöritykseen.



Mamma yritti opettaa tapoja.

Ursa juoksi yli.

Mutta silti hippa oli ihan hirveä, kamala äänekäs ja pelottava.

Kehtasi kirppu vielä hihitellä päälle...


Rasittavan ja luvattoman positiivisen kakaran mammakoira lähettää kaikille juttelevat Tapaninpäivätervehdykset!

Hipan ja Noidan lumipeuhujen myötä.

Aurinkotervehdys.

Järven jäällä on tilaa leikkiä risu- ja keppileikkejä,


...juosta kovaa ees taas,


...painia ja riehua


...sekä näyttää vähän myös sievältä.


Kylmää oli, mutta tyypeillä oli kivaa.

TRIPLAnolla!!!

Melkoinen kisapäivä Orivedellä, 31.7. Marjo Heinon tuomaroimia, varsin kivanoloisia ratoja kolme kappaletta, joista kaikista juostiin puhtaat nollat Ursan kanssa. :D Pakko olla tyytyväinen! Ursa kulki reippaasti, iloisesti ja kuuliaisesti, varsin oli kivaa kilpailla. Tokaradan puomin alastulo oli vähän koikkaloiva hypähdys, mutta kaipa se jollain tassunosalla kontaktipinnalle koski, sillä selvittiin nollalla maaliin.

Kaikki radat on myös videoitu, joten toivottavasti jossain välissä saan meidän menoa julki maailmalle myös liikkuvana kuvana.

Onneksi oli vähän viileämpää kisata, +21-22, tuulista ja välillä tihkutti vähän vettä. Nyt kun on niin pitkällä ajalla tottunut helteeseen, niin tuntui ihan helpottavalta jopa palella vähän. ;)

A-kisa, 0/-4,08, sij. 9./35 (nopeus 3,83m/s)
B-kisa, 0/-6,19, sij. 10./36 (nopeus 3,90m/s)
C-kisa, HR, 0/-1,61, sij. 11./31 (nopeus 3,79m/s)

Ensi vuoden arvokisanollien saldot:
SM-0/2001 - 6/7, sis. tuplanolla & 2*HR-0
MM-karsinta-0/2011 - 4/7, sis. tuplanolla & 2*HR-0

...järkytyksekseni laskin, että päivän viimeinen startti oli meidän tasan 100. startti kolmosluokassa (jos SM-startteja ei lasketa)... On se kumma jos tällä kokemuksella ei pysty nollia takomaan. ;)

Mikkelissä pari starttia.

Tänään oltiin Ursan kanssa Mikkelissä kisaamassa. Hienosti taas saatiin pidettyä tulostaso. Hannele Lummerannan radoilta C-kisasta vitonen riman tiputuksesta ja päivän toiselta radalta D-kisasta, joka oli hyppyrata, puhdas nolla. Kumpikin hienosti ihanneaikaan, vaikka jos radoille lähtiessä olisin tiennyt miten tiukat etenemisnopeudet niissä oli, olisi aiheuttanut pieniä suorituspaineita.

Molemmat radat olivat suhteellisen suoraviivaisia ja selkeälinjaisia, juosta siis sai ja kovaa, mikä on välillä ihan tervetullutta, ettei aina tarvitse söhertää takaakiertojen ja siivekepyöritysten kanssa. Ursa toimi loistavasti ja innokkaasti, mitä nyt se riman tiputus jäi vähän kaivelemaan.

C-kisa, 5/-5,05, sij. 16./36 (nopeus 4,21m/s)
D-kisa, HR, 0/-0,09, sij.7./34 (nopeus 4,29m/s)

Ensi vuoden arvokisanollien saldot:
SM-0/2001 - 4/7, sis. tuplanolla & 2*HR-0
MM-karsinta-0/2011 - 1/7, sis. 1*HR-0

Historian äärellä.

19.7.2010


Käytiin systerin ja koirien kera tsekkaamassa maanantaina Saraakallion kalliomaalauksia Laukaassa. Olen käynyt melkein kolme vuotta sitten siellä viimeksi ja seikkailua oli luvassa tälläkin kertaa. Merkattu polku vei hyvin kauniiden järvisuomalaisten maisemien äärelle, mutta sen jälkeen meni etsimiseksi - ja lopulta onneksi myös löytämiseksi. Mitenkään helposti saavutettavasta taidehistoriaelämyksestä ei ollut kyse - ollenkaan.



Jyrkänteitä, louhikkoisessa kivirinteessä kiipeileviä polkuja, pudotusta ja kipuamista. Harharetkien aikaan napsimme pusikoista mustikoita, natustimme kallioimarteen salmiakin makuista juurta ja pyllisteltiin luonnonihmeiden äärellä. Kalliomaalaukset olivat jälleen elämys, erityisesti tällä kertaa itseäni sykähdytti ehkä noin kolmen metrin korkeudessa olevat kämmenenpainamat, jotenkin konkretisoitui se, että samalla paikalla on seisonut ihminen, muinainen, painanut yli 6000 vuotta sitten punamultaiset kätensä kallioon.

Punainen seinämä, jossa ylinnä selvästi erottuvat kämmenpainamat, alapuolella mm. hirvieläin ja ihmishahmoja.
Saraakallion kenties tiedetyin kalliomaalaus, laskevaa aurinkoa kohti juokseva hirvi.
Käärme ja sisilisko.
Kalliomaalaukset eivät suinkaan kaikki ole selvästi erottuvia. Näitä aurinkolaivoja etsimme pitkään, viime kerralla kun kävin Saraakalliolla ne näkyivät selvemmin. Kuvan keskellä, lehtien muodostamasta aukosta voi havaita kaksi alekkain kuvattua pyöreäpohjaista aurinkolaivaa, joiden sakarat maastoutuvat rosopintaiseen kallioon.
Koirat liikkuivat vaikeakulkuisessa maastossa vaivattomasti, edes yksisilmäisestä Hipasta ei tarvinnut olla huolissaan. Vain yksi paikka oli sille liian haastava, kivikkorinteessä alaspäin tullessa oli noin metrin korkuinen pudotus ja siitä edelleen jyrkkänä jatkuva kulku (neljäs kuva). Hippa ei uskaltanut hypätä tästä alas, vaan valitsi hetken mietittyään paluun takaisin ylös. Kiipelypaikka oli ihmisellekin haastava, joten lähetin Ursan, huolettomasti kallioilla kulkevan vuorikauriin, hakemaan Hippaa alaspäin niin, että pystyin toisesta paikkaa koppaamaan Hipan sylin kautta maan tasalle. Yhteistyö pelasi, Ursa toimi äärimmäisen fiksusti.

Saraakallioille pitää taas kiipelyseikkailla uudelleen - vaikka todennäköisesti seuraavalla kerralla löydänkin maalaukset vähän helpommin, mitä näillä kahdella ensimmäisellä kerralla. Eipä silti, opastettomuus historian äärelle toi mukanaan ihan omanlaistaan löytämisen iloa.

Erinomainen rotunsa edustaja.

Vaikea uskoa, mutta ihan totta tämä silti on. Ursa sai Mäntsälän näyttelystä ERI:n ja oli avo-narttujen 4. Luokassa oli yhteensä yhdeksän koiraa, joten mistään jumbosijasta ei edes ollut kyse. Varsin häkeltyneenä lähdin kehästä vaaleanpunaisen nauhan kanssa, kun alkujaan tavoitteena oli saada edes se sininen Hyvä Ursalle. Ei voi muuta kuin hämmästellä, erityisesti siksi, että Ursalla ei tällä hetkellä ole käytännössä ollenkaan pohjavillaa. Viimeisiä kylkitupsuja olin säästellyt näyttelyä varten, mutta nekin päätyivät kehän jälkeen pusikkoon, kun nyhdin viimeiset mieltä ärsyttäneet haivenet neitokaisen päältä - jotta bikinitkin on nyt viskattu kesähelteen kunniaksi nurkaan.

Hellettä tosiaan oli, lämpölukemat hipoivat kolmeakymmentä (+29) ja aurinko paistoi aikalailla kirkkaalta taivaalta, muutamaa pilvenhattaraa lukuun ottamatta. Kylläpä kärtsähti taas nahkaan paljaan ja kankaan peittäneen ihon rajoja.

NUTUKAS URSULA ER42649/05
Mäntsälä 17.7.2010, Sean Knight, Irlanti

Excellent, Very feminine head. Correct bite. Good shoulders. Nice front. Moved ok. Need a new coat.

AVO ERI4

Hieman suppeahan tuo oli arvosteluksi, vaan annettakoon tässä tapauksessa anteeksi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kun menin juurikin hakemaan sitä nauhan väriä, en niinkään kattavaa ja laadukasta arvostelua. Tämänpäiväisen myötä olemme Ursan kanssa saavuttaneet yhden tärkeän rajapyykin agilitypolullamme. Siellä kun pitäisi olla - hölmöä tahi ei - vähintään näyttelystä Hyvä, jotta agilityssa voi valioitua (jos ja kun niitä agisetrejä rupeaisi satelemaan osallemme). Nyt se "vähintään H" on takataskussa ja voi keskittyä olennaisempiin asioihin. Eiköhän mun ja Ursan "näyttelyura" ollut tässä.

Tottakai pitää osata huipulta lopettaa. ;)

Helleliitoa Heinolassa.

Nyt on sitten plakkarissa pari kappaletta nollia lisää ensi vuoden SM-kisoihin. :D Yllättävää kyllä, tämän vuotisista SM-mittelöistä ei ole kuukauttakaan ja jo nyt saldo näyttää ensi vuodelle 4/7, pitäen sisällään myös tuplanollan. Huippua Ursa!

Kesäkuumalla (+27 astetta) kirmailtiin Heinolan raviradalla kolme Mujusen Salmen tuomaroimaa pätkää. Salmen tietäen radat olivat normi 3-luokan radoista poikkeavia, erilaisia ja omalla tavallaan haastavia, mm. A-kisa sisälsi todella ahtaan taakseviennin, kun taustalla houkutteli putki. B-kisan alkupuoliskolla oli pitkä suora, jonka päässä näkyvä putken suu oli väärä ja koira piti saada suoran päätteeksi kääntymään epäloogisempaan putken päähän. Samalla radalla oli myös melkoinen ansapaikka hypyltä hypylle, jossa koira piti viedä ihan Aata hipoen oikeaan suuntaan. C-kisassakin koiraa sai kääntää suoran putken jälkeen tiukasti oikealle hypylle, ettei se valinnut suoraa reittiä ja nenän edessä loogisesti odottavaa hyppyä. Selvisimme karikoista varsin kunniakkaasti. :)

Jonkun verran helle verotti nopeudesta, vaikka keskimäärin ihan suht iloisella draivilla edettiin helteestä huolimatta, vauhti heilahteli siinä 3,6m/s tienoilla (normivauhti 3,7-3,8m/s). Onneksi ihanneajatkin olivat suopeita ja ihanneaikojen puitteissa selvittiin kaikista radoista. A-kisasta nolle. B-kisasta 10, jonka virheet olivat keinun ylösmenokontakti (omaa huolimattomuutta, kun vein kiirehtien ja liian vinossa Ursan keinulle) sekä ikävästi viimeinen rima kolahti alas. C-kisa oli hyppyrata ja siitä toinen nolla tälle päivälle.

Huippujuttu, että kausi 2010-2011 on lähtenyt näin lupaavasti ja tasaisesti liikkeelle! :D

A-kisa, tulos 0/-7,16, sij. 4./30 (nopeus 3,69m/s)
B-kisa, tulos 10/-6,09, sij. 13/31 (nopeus 3,60m/s)
C-kisa, HR, tulos 0/-7,19, sij. 7./28 (nopeus 3,57m/s)

Hyvä Rohto!

Rohto pyörähteli Oulun KV-näyttelyssä Junnu-urosten kehässä, saaden varsin kivan ja Hyvän arvostelun. Ohtonen kesti tuomarin kopeloinnit mukisematta, ei rähjännyt tai reuhannut kilpakumppaneilleen sekä suhtautui lunkisti elämään kehässä ja kehän ulkopuolella. Varsin ylpeänä täällä siitä, että Omituista nimeä on kannettu noin kunniakkaasti - jälleen. :) Onnittelut Rohto ja Marika!

OMITUINEN OHTONEN ER41312/09
Oulu 10.7.2010, Eeva Resko

Hyvä uroksen pää. Kaunis ilme. Hieman kookkaat korvat. Hyvin kulm. etuosa. Hyvä luusto ja runko. Hieman jyrkkä lantio ja pitkä lanneosa. Hyvin kulm. takaa. Liikkuu kauttaaltaan hyvin, mutta kantaa häntäänsä liian löysästi. Hyvä karvapeite.

JUN H

kuvat Taru Vallius

Tuplanolla 2011 ässämmiin!

3.7.2010

Oltiin Ursan kanssa kisaamassa Varkaudessa viime viikonloppuna, lauantaina. Helteisessä kelissä pingottiin kolme Sami Topran tuomaroimaa rataa. A- ja B-kisat olivat agilityratoja ja C-kisa oli hyppyrata. Ekasta kisasta selviydyttiin kympillä ja nitkahtaneella nilkalla, riman tiputus ja puomin alastulokontaktivirhe. Nilkka varoitteli ikävästi itsestään ja mietin josko se kestäisi enää tälle päivää rasitusta. En silti malttanut olla pois radoilta ja pistettiin juosten myös päivän toiset startit - ja onneksi niin... :)

B- ja C-kisoista kummastakin 0-tulos ja hienosti tuplanolla jo ensi vuoden SM-kisoja ajatellen!! :D Ursa liikkui paahteesta huolimatta varsin kivasti, eikä tuntunut ainakaan pahasti uupuvan kisaamisesta.

Ei paha ollenkaan, sekin "sterssitekijä" (tuplanollan metsästys) on pois päiväjärjestyksestä ja tästedes voi keskittyä vaikka yksittäistenkin nollien haalimiseen (vaikka kyllä meidän tämän kauden 2010-2011 tavoitteena on kasvattaa nimenomaan tuota tulosvarmuutta - kiikarissa siis mahdollisimman paljon puhtaita ratoja...).

A-kisa, tulos 10/-1,90, sij. 22./41 (nopeus 3,80m/s)
B-kisa, tulos 0/-1,80, sij. 8./41 (nopeus 3,72m/s)
C-kisa, HR, tulos 0/-2,14, sij. 7./3622 (nopeus 4,01m/s)

Kinttukin on tähän mennessä suht ok, jotain siellä A-radalla oikealle jalalle kävi, vaikka en pystykään kohdistamaan sitä mihinkään erityiseen hetkeen. Pääasia, ettei vie ainakaan pidemmälle tauollea...

Agilityn SM-17!

18.-20.6.2010

Tämän vuoden 2010 agilityn SM-kisat järjestettiin Vantaalla, Tikkurilan Urheilupuistossa. Lauantaina 19.6. ratkottiin joukkuemestaruudet ja sunnuntaina 20.6. yksilömestaruudet.

JOUKKUE SUOMENMESTARUUDET

Lauantai oli ainakin JATin maxijoukkueen osalta fiasko. Jokainen joukkueen neljästä koirakosta (slapko Ursa & Susanna Kangasvuo, lyhcol Vekku & Anne Alho, pitcol Sisu & Anni Ahonen, borcol Tazma & Minna Räsänen) tekivät tasaiset tulokset, HYL... Eija Berglund oli suunnitellut kiemuraisen radan, jossa melkein jokainen hyppy suoritettiin takaa. Meidän osalta kosahti okserin jälkeisellä hypyllä. Tein virhearvion jo rataantutustumisvaiheessa, ajattelin, etten saisi okserilla vedättää Ursaa, olla liian edellä, mutten huomioinut pitkää vientiä seuraavalle hypylle. En millään kerinnyt viemään Ursaa takaahypylle, vaan se hyppäsi hypyn loogisesti väärään suuntaan.

Tästä uramme ensimmäisestä SM-tason hyllystä ei nousu ole kuin ylöspäin.



YKSILÖ SUOMENMESTARUUDET

Sunnuntain yksilökisan tavoitteena oli tehdä karsintaradalla ratavirheetön suoritus, aikavirheestä välittämättä, toivoa josko sillä olisi mahdollisuus päästä toiselle radalle. Radan tuomaroi Salme Mujunen, joka oli saanut aikaan hyvin erilaisen ja erilaisuudessaan kohtalaisen vaikean radan, joka ei meiltäkään sujunut ihan virheittä. 15-hypyn jälkeen Ursa luki väärää putkea ja se aika mikä meni Ursan linjan oikaisemiseen oli pois siitä, että kerkeäisin seuraavaan ohjauskohtaan. Radan loppuosa oli pelkkää tilanteiden pelastamista, mutta jokatapauksessa se riitti tavoitteeseeni, ratavirheiltä vältyttiin, ylimääräistä aikaa kului 5,11s ja toive päästä 50 parhaan joukkoon ja finaaliradalle täyttyi kirkkaasti. Välitön sijoituksemme ratasuorituksen jälkeen oli 10. ja kaikkien 162 maxikoirakon suoriuduttua karsintaradasta sijoituksemme oli 20.


Finaalirata muistutti jo enemmän normaalia 3-luokan rataa, se ei sisältänyt ylimääräisiä pyörityksiä tai suurempia ansapaikkojakaan (tuomari Sisko Pulkkinen). Suorituksemme alkoi silti harmittavasti kiellolla, Ursa varasti lähdössä ja ohitti ensimmäisen esteen, heti pohjille viisi virhepistettä ja ylimääräistä aikaa. Pääosin finaaliradalta kerättiin kuitenkin hyväfiiliksistä virheetöntä menoa. Tuloksena tältä radalta 7,13 (sähköinen kello näytti ihanneajan alitusta 40,03, mutta kiellon takia otettiin käsiaika 43,13).

Hyppy- ja agilityradan yhteistulos 12,24 riitti tänä vuonna tiukassa maxikoirien SM-taistossa sijoitukselle 17./162!! :D Kaikesta huolimatta olen tähän sijoitukseemme erittäin tyytyväinen, onnellinen tuosta possunokkaeläimestä, joka suoriutui arvokisojen paineessa kuuliaisesti noin hienoon sijoitukseen.

Koska jossittelulta ei voi välttyä, niin ilman finaaliradan kieltoa olisimme olleet 10 parhaan joukossa (ja ilman finaaliradan kieltoa ja karsintaradan loppukökköilyä meillä olisi ollut mahdollisuudet jopa pronssille...).

Isot kiitos kaikille onnitteluista. Allaoleva avasi itselleni aivan uudenlaisen näkökulman suoriutumiseemme. Kiitos siitä asianosaiselle. :D

"Ihan mielettömästi onnea Susanna&Ursa, te ootte niin loistava pari. Ja ihan huikea saavutus maxeissa teidän sijoitus!!

Juu mä katoin kanssa tuolta linkistä teidän radan ja olin ihan "järkyttynyt" Ursan varastamisesta....tai siis en niinkään siitä varastamisesta sinänsä vaan siitä että sinä se vaan kokoot ittes ja teet sen jälkeen täydellisen radan!! Kyllä ois mun pasmat seonnu siihen."

Ursa SM-17 - huisia! :D

Yksilökisan finaaliradat voi katsoa osoitteessa:
http://www.royalcanin.fi/agilityn-sm-19-206-vantaa
Ursan lähtö maxien finaaliradalla numerolla 30

Kisayleisöä.

Vantaalla vietetyn agilityn SM-kisaviikonlopun 18.-20.6. oheistoimintaa tuottivat siskoni ja siskon lapset, jotka kävivät lauantaina katsomassa joukkuekilpailua. Kisoja oli kumpanakin kisapäivänä seuraamassa myös Sirene, jonka kanssa ajettiin lauantaina kisapäivän päätteeksi Itäkeskukseen ja käytiin yhteislenkillä kera Pihkan (Omituinen Pihkakinttu) ja Ursan. Lisäksi bunkattiin kolme yötä Katjan ja Jyrin tykönä Leppäkorvessa, joten pääsin näkemään Umbraakin (Omituinen Umbra) taas (vaikka koko viikonloppu menikin aika tehokkasti kisapaikalla, eikä kunnon yhteislenkillekään päästy - harmi kyllä), Katja kävi sunnuntaina seuraamassa yksilöfinaalia, joten kisayleisöä oli sopivasti saapusalla joka päivä.

Ursa on "iän myötä" selvästi pehmentynyt, tullut avoimemmaksi. Nytkin se antautui lasten rapsutettavaksi ja halattavaksi, makasi neljän ihmisen muodostaman piirin keskellä tyytyväisesti selällään nauttien rapsutuksista.


Ursa ja Vessu 8kk.
Maxien joukkuefinaalin jälkeen hypättiin Sirenen kanssa autoihin, ajettiin peräkanaa Itäksekukseen vapauttamaan yksikseen päivää viettänyt niiiin iloinen pieni (ja karvainen) koira. Ursa ja Pihka tulevat aivan älyttömän hienosti juttuun. Tuntuma oli ihan samanlainen kuin helmikuun lopussa (blogitekstin Hurrijan Omituisia. viimeinen kappale), kun Pihka ja Sirene olivat visiitillä Jyväskylässä. Ursalla ja Pihkalla synkkaa yhteen, Ursa ei koe tarpeelliseksi koputella poliisin virkanappia iisisti elämään suhtautuvan Pihkan kanssa.

Kierrettiin merenlahtea koirien kanssa, tyypit kulkivat aika paljon vapaana, joskin muiden liikkujien takia jouduttiin aina aika ajoin kutsumaan tytöt hihnaan. Ursa ja Pihka kahlailivat ruovikossa, juoksivat vähän rannalla ja Pihka iloitteli rannasta löytämänsä kengän pohjallisen kanssa. Kahlailun ja kesäsateen yhteistuloksena kaksi märkää koiraa...

Vuosikkaat Karhupennut.

Tarina alkoi vuosi sitten ja kuluneen aikana tästä on kasvanut neljä tarinaa, raivostuttavan hurmaavaa ikiomaa Omituista tarinaa.


Onnea Karhupennuille, Noita, Hippa, Rohto ja Pihka, sekä ihmisilleen mallikkaasti sujuneesta ensimmäisestä yhteisestä vuodesta!

Erityisonnitukset reippaalle, sinnikkäälle, erityislaatuiselle ja rakkaalle Hali-Hipalle!
...hassunnäköinen erilainen otus se on, vaan ei anneta ulkonäön hämätä, kyllä meitä mahtuu, Omitusia, maailmaan.

Nämä tahdon nähdä.

Voi kunpa, voi voi jospa Ursa suostuisi syksyllä astuttavaksi, tahtoisi talvea kohti kasvaa sellaiseksi pehmoisen lämpimäksi ja seesteiseksi mammakoiraksi.

Hyvin paljon Ursalle passeli sulho on keksitty, kosittu ja luvattu.
Nämä pennut haluan nähdä.

Aurinkoiset terveiset Pihkalta.

Sain toista viikkoa sitten aurinkoiset terveiset (silloin, kun aurinko paistoi...) ja muutaman kesäisen kuvan Pihka-Pihkulaisesta (Omituinen Pihkakinttu). Kiitos Sirene!

...se on aivan äärettömän ihana koira ja rakas kun mikä...
...niin kiltti ja samalla sopivan energinen pakkaus...

lappor Veikko ja Pihka.


Just sellainen mistä kauan haaveilin.

Mammalla mittarissa kahdeksan.

Luna-mamma, meijjän ajoittainen hepulieläin täyttää tänään symmetriset kahdeksan vuotta. Rakas, maailman tärkein mammakoira suhtautuu elämään ja maailmaan hötkyilemättömän rauhallisesti, arvokkastikin jopa, kunnes karvaisten korvien kehystämässä päässä napsahtaa ja se riehaantuu kutsumaan koko joukkueen hurjaan kiitomatsiin. Toisinaan Rouva Itsehillinnän hillintä muuttuu hillitsemättömyydeksi ja koko hela Arvokkuus retkahtaa selälleen sätkimään karvaisia tassujaan ilmassa, päästämään suustaan hyljemäisia ölinämölinöitä sekä sotkemaan huolitellun ja aina niin suloisen tenhoavan karvakorvaisen ulkomuodon perusteellisesti. Isosti onnea Luna, pysy juuri sellaisena kuin olet!

Onnittelut myös muulle Nutukas I-jengille, Leevi, Kimi, Yama, Repo ja Rusko!

Kalamiehen kaveri.

Sain Annalta kertovan kuvareportaasin Noidan sunnuntain sateisesta kalareissusta. Tyyppi pääsi ekaa kertaa soutuveneeseen, jo aikaisemmin on hommattu pelastusliivit, joita Noita on nöyrtynyt kokeilemaan, näyttämättä sovitusoperaatioissa kuitenkaan lavaa hallitsevalta huippumallilta.

Onkimadot, jotka oli noussu sateen tieltä kaduille haukkomaan happea, joutu armotta purkkiin varttumaan pääsyä ongenkoukkuun. Laivakoira tutustui vene-elämään ensin tovin meikäläisen kainalossa, mutta alkoi aika pian rentoutumaan. Loppuretkestä se touhuili veneessä jo aika päätä huimaavan oloisesti. Vedessä kelluva koho tahtoi kiinnostaa jortsusta nousevia ahvenia ja särkiä enemmän.. Kätevä pieni puuhkahäntä osoitti, että veneily ei ole juttu eikä mikään kun välineet on kunnossa ja asenne kohdallaan! ;)





Saalis huimasi päätä, minimaalinen ahven ja kolme särkeä, sekä valtaisan molskahduksen saattelemana hauki, joka ilkkui kalastajille kantaman ulkopuolella.


Erityisesti ihailen Noidan tapaa sopeutua muuttuviin olosuhteisiin: Kätevää kun ei tarvitse ressata sitä, miten koira mihinkin ja mihinkin suhtautuu - ottaa mukaan vaan! :) Sanoinkin Annalle, että Noita on sellainen pirtsakkaampi ja aktiivisempi versio Luna-mammasta. (Se aktiivisuus oli sitten purkautunut tänään vajaassa parissa tunnissa, kun pikkuneiti protestoi hävyttömän hovimestarin sekä muun palvelusväen töihin lähtöä nakertamalla makkarin seinään yhteensä noin kämmenen kokoisen maalittoman läntin... Tähän asti on säästytty remonttihommilta ja Noitakin on osannut olla varsin maltillisesti yksinkin kotosalla, vaan pitihän sitä päästä osoittamaan mieltä siitä, kun ypöyksinäisyys oli päässyt unohtumaan väliin.)

Kiitos Anna kuvien kertomasta! :D