Kisayleisöä.

Vantaalla vietetyn agilityn SM-kisaviikonlopun 18.-20.6. oheistoimintaa tuottivat siskoni ja siskon lapset, jotka kävivät lauantaina katsomassa joukkuekilpailua. Kisoja oli kumpanakin kisapäivänä seuraamassa myös Sirene, jonka kanssa ajettiin lauantaina kisapäivän päätteeksi Itäkeskukseen ja käytiin yhteislenkillä kera Pihkan (Omituinen Pihkakinttu) ja Ursan. Lisäksi bunkattiin kolme yötä Katjan ja Jyrin tykönä Leppäkorvessa, joten pääsin näkemään Umbraakin (Omituinen Umbra) taas (vaikka koko viikonloppu menikin aika tehokkasti kisapaikalla, eikä kunnon yhteislenkillekään päästy - harmi kyllä), Katja kävi sunnuntaina seuraamassa yksilöfinaalia, joten kisayleisöä oli sopivasti saapusalla joka päivä.

Ursa on "iän myötä" selvästi pehmentynyt, tullut avoimemmaksi. Nytkin se antautui lasten rapsutettavaksi ja halattavaksi, makasi neljän ihmisen muodostaman piirin keskellä tyytyväisesti selällään nauttien rapsutuksista.


Ursa ja Vessu 8kk.
Maxien joukkuefinaalin jälkeen hypättiin Sirenen kanssa autoihin, ajettiin peräkanaa Itäksekukseen vapauttamaan yksikseen päivää viettänyt niiiin iloinen pieni (ja karvainen) koira. Ursa ja Pihka tulevat aivan älyttömän hienosti juttuun. Tuntuma oli ihan samanlainen kuin helmikuun lopussa (blogitekstin Hurrijan Omituisia. viimeinen kappale), kun Pihka ja Sirene olivat visiitillä Jyväskylässä. Ursalla ja Pihkalla synkkaa yhteen, Ursa ei koe tarpeelliseksi koputella poliisin virkanappia iisisti elämään suhtautuvan Pihkan kanssa.

Kierrettiin merenlahtea koirien kanssa, tyypit kulkivat aika paljon vapaana, joskin muiden liikkujien takia jouduttiin aina aika ajoin kutsumaan tytöt hihnaan. Ursa ja Pihka kahlailivat ruovikossa, juoksivat vähän rannalla ja Pihka iloitteli rannasta löytämänsä kengän pohjallisen kanssa. Kahlailun ja kesäsateen yhteistuloksena kaksi märkää koiraa...