keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Vuoden lopun Noitumiset.

Kovasti odottelen, että vuosi vaihtuu ja matkalaiset kipuavat Elimäeltä lomanvieton jälkeen taas Jyväskylään. Tiedossa pitkästä pitkästä aikaa siskostreffit Noidan kanssa, onpa pikkulikoille tulossa herraseuraakin, Pessi lähtee koettelemaan kestävyyttä neitokaisten riekkuseurassa.


Sain vielä lisäsähköpostia Annalta Lapikas-foorumikierroksen ja edellisen Noidasta kirjoitetun jälkeen, jotta lisäkuulumisia neitokaisen olemisesta. Noita on muuttunut hopeaketusta tummemmaksi ja alkaa pikkuhiljaa muistuttaa lapinkoiraa.

"Luonteeltaan Noita on vieläkin tosi tosi avoin ja reipas, eikä arkaile oikein missään tilanteessa, paitsi että sateenvarjot on ihan nou nou... niitä ei hyvällä katsella. Noita on puolen vuoden ikään mennessä ehtinyt oppia kaikenlaista pientä tärkeää kotioloissa, nyt vuoden vaihteen jälkeen olisi sitten tarkoitus etsiä mukava jengi, jonka mukaan mentäisiin opettelemaan muiden koirien seurassa arkitottelevaisuusjuttuja.

Noita rakastaa metsässä riekkumista ja sitä ollaankin sen kanssa paljon harrasteltu. Noitaa on helppo pitää vapaana ja se tulee yleensä kärppänä luokse, kun kutsutaan. Ahneus ei ole meillä pahe. ;) Ihana ominaisuus Noidassa on sen laumahenkisyys ja kuuliaisuus omille ihmisille - samalla se tuo myös omat haasteensa arkeen. Noita haluaisi luonnollisesti olla koko ajan lauman mukana ja jos sen jättää vieraille hoitoon, yleensä niin rauhalliesta Noidasta tulee esille hurjimus-Noita, joka syö anopin kengät, ulvoo ja säntäilee pihalla tulematta luokse vaikka nakkia heiluttaisi ilmassa rauhan merkkinä. Hirveästi Noidasta on kuitenkin tykätty: on ihmetelty sitä miten pentukoira osaa olla noin rauhallinen sisällä, tervehtiä noin nätisti haukkumatta ja tunkematta naamalle, tottelee, on kuulolla, matkustaa nätisti auton takapenkillä, leikkii kaikkien koirien kanssa reippaasti ja yleensä nätisti ja on kaiken lisäksi syötävän suloinen ja pehmeäturkkinen. "Se on rotuvalintakysymys", on mulla ollut tapana sanoa. ;) Me ollaan oltu hirveän tyytyväisiä tähän rotuun ja nimenomaan tähän koiraan, Noita on niin meidän henkinen ja meille sopiva kun koira vaan voi olla. (Ei puhuta nyt niistä lukuisista kengistä, jotka se on ikävissään kalunnut tai siitä mekkalasta, jonka se nostaa jossei jugurttupurkki tipahda nuoltavaksi aamupalan jälkeen... tai ylipäänsä siitä mekkalasta, joka nousee ellei asiat suju niin kuin neiti Nokinenä on ne suunnitellut.)"




2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Kiva lukea kaikkien Karhunpentujen kuulumisia ja nähdä kuvia. Sirenen ja Pihkan kanssa piti tavatakin, mutta lomailu on vienut mennessään... Pitää ryhdistäytyä. :)

sosuka kirjoitti...

Itsekin vihdoin sain rempan jälkeen "ryhdistäydyttyä" ja paljonhan tässä on tapahtunut näilläkin rintamilla sillä aikaa. Pitää laittaa tässä muitakin koostekuulumisia, ainakin Hipan kasvusta, Pihkan näkemisistä, Okran kuulumisista jne.

Nähdään varmaan viikonloppuna Noitaa. Kiva, kiva! :) Saattaa olla, että jossain välissä lähden vaikka ihan extempore pk-seudulle taas, varo vain, tullaan varmaan visiitille taas (jos siis aikataulut muuten sopii yksiin).