sunnuntaina, joulukuuta 27, 2009

Jee, lumileikkejä!


- klo
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hipan alimmainen kuva voisi ihan olla meidän Terrulista. Niin on samaa näköä. Todella kaunis koira. Huomaatko liikkumisessa mitään eroa toisen silmän puuttumisen takia. Pitääkö katsoessaan esim päätä kallellaan tai jotain muuta. Mielenkiinnosta kysyn koska olen tehnyt paljon töitä näkövammaisten lasten kanssa. Lapsillahan kuulo kehittyy näön puuttuessa.

Terralta terveisiä. On ahkerasti retkeilty Lapissa tai lähimaastoissa. Terra treenaa agilityä harrastusmielessä medikorkeudella nyt talvella kylmän hallin takia. Jos uskallan tai jaksan säännöllisesti treenata voisi kisojakin kokeilla myöhemmin. Tokon olen jättänyt pois ainakin vähäksi aikaa. Uusi vuosi sujui säikkymättä ikkunasta katsomalla raketteja. Ihan selvästi nautti.

1. tammikuuta 2010 klo 22.22
sosuka kirjoitti...

Hippa ja Terra ovat varmaankin väriensä puolesta aika samankaltaisia tummanaamoja. Varsin kaunis Hippa on - omalla tavallaan - olen ihan samaa mieltä. ;)

Ei Hipalla tunnu olevan yhtään haittaa siitä, että sillä ei ole kuin toinen napotin. Tietenkin, jos täytyy olla ERITYISEN tarkkana (kuten ruokakupille lupaa odottaessa), se pitää päätä kenossa ja selkeästi hakee aivan kohtisuoraa kontaktia sillä ainoalla silmällään. Samoin se saattaa seistä "Hippamaisella" tavalla, jollain tavalla ryhdikkäästi, kun se tähystää kauemmas - tästä voisi laittaa kuvankin joskus, niin selventäisi vähän. Muutoin se esimerkiksi liikkuu ihan suoraan ja metsässä painelee aivan ongelmitta, samoin on oppinut hahmottamaan syvyyttä - tavalla tai toisella, hyppii yllättävän korkeidenkin puunrunkojen yli kompuroimatta ja uskaltaa hypellä kiville ja niiltä alas jne. Jonkun verran kauemminhan sillä meni esimerkiksi portaiden alaspäin menemisen opettelussa, kuin "normaalilla" pennulla, mutta nykyään siinäkään ei ole mitään ongelmia. Varmaan Hippakin kompensoi näköään kuulolla ja tietysti koirana erityisesti hajuaistilla.

Kiva kuulla, että Terra on noin hyvähermoinen. Olet saanut siitä varmasti mainion retkeilykaverin. Kovasti tsemppiä myös agilityn parissa, näin yksissä kisoissa teidän agilitykouluttajaa pikaisesti ja kertoi teissä olevan hyvin potentiaalia. ;) Varmaan se ohjaajan ja koiran välinen luottamus ja hyvä suhde on erityisesti kaiken aa ja oo. Oikein Hyvää Uutta Vuotta teille!

4. tammikuuta 2010 klo 17.33

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)