Hypnoottinen Kuusaa.

Laukaan Kuusaankosken tyrskyt ovat pyörineet mielessä ja mielenpyöritys käytiin tyynnyttämässä. Kuusaankosken hyrskyämisen alkujuuret kantavat 4000 vuoden päähän, ajan kuluessa koski on muovautunut virtaamaan nykyistä uomaansa. Tällä hetkellä koskialue on 400 metriä pitkä ja 140 metriä leveä, korkeuseroa tulee 4,4 metriä. Jälleen valistuin informaatiotaulusta.

Koski pauhasi, eikä ollut millänsäkään laantuakseen pikkupakkasen alla. Tokkopa tyrskyt lopettavat mylvintäänsä koko talvena. Koski täytti mielen ihan kokonaan. Virran vesi on hypnoottisen muuttuvaa, sama kohta ei taivu enää uudelleen ihan saman näköiseksi, vaikka vesi vyöryy täsmälleen samojen kivien ylitse.

Kuusaankosken jylyä aikamme ihmeteltyämme suuntasimme päättäväisin askelin lähistöllä kiertävälle luontopolulle. Polku kulkee pääosin reittejä, jotka ovat talvisin hiihtäjien vallassa. Niin nytkin. Venäläisturistit ovat saapuneet Peurunkaan viettämään Venäjän ortodoksisen kirkon käyttämän juliaanisen kalenterin mukaista joulua 7. tammikuuta. Pidin parempana poiketa metsään, jossa samoiltiin alkuun päämäärättä. Päädyimme seuraamaan lumikenkäsamoilijan jälkiä, jotka veivätkin meitä onnistuneesti kohti Oitinmäkeä, jonka juuri olinkin halunnut nähdä. Paremmin ei olisi voinut käydä. Loppujen lopuksi oli varsin hauska rämpiä poluttomia rinteitä lumikenkien jäljissä.

Luna Oitinmäellä.

Oitinmäen mörkö?

Oitinmäeltä alas kodalle, jossa saatiin viritettyä pienet tulet kolmella puukalikalla ja parilla ponnekkaalla puhalluksella. Joku oli aivan vasta jättänyt meitä varten hehkuvan hiilloksen. Lisää hypnoosia luvassa.

Kartta.