Olen käynyt Leivonmäen kansallispuistossa muistaakseni ainakin pari kertaa aikaisemmin, mutta reissut ovat suuntautuneet aina kansallispuiston pohjoisosiin. Nyt ajeltiin eteläkautta sisälle ja lähdettiin rämpimään kohti Haapasuota.
Kukaan ei ollut kulkenut reittiä meille auki, joten kahdeksan kilometrin jälkeen kieltämättä tuntui jaloissa, että hangessa oli tullut kahlattua. Eksymistä estämässä Kirveslammen reitti oli merkattu sinisin maalimerkein. Konkreettinen hukkaan joutumisen mahdollisuus tuli esiin vasta Haapasuolla, kun reitti ei näkynytkään enää sinisellä puissa ja sulan maan aikaan reittiä osoittavat pitkospuut olivat lumen alla. Yhdet kengänjäljet kulkivat suolle, joten seurattiin niitä suon toiselle laidalle ja palattiin sieltä samaa reittiä takaisin.
ettei pakkanen ole päässyt selättämään sitä.
Järjestyksesä Hippa edellä, Luna ja Ursa perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti