Ihmeellinen fiilis juoksennella radoilla. Jotenkin en päässyt sopivaan kisatatsiin, viimeisellä radalla kolmesta oli vähän jo tekemisen meininkiä, mutta vähän sellainen löysä olo. Rutistus ja tsemppi puuttui, vaikka "ihan ok" -suorituksiin yllettiinkin ottaen huomioon sen, että lähdettiin radalle luokkamme ensimmäisenä (pitkästä pitkästä aikaa). Ei päässyt edes katsomaan minien ja medien ratoja kentän laidalta alkuun, kun niillä oli eri tuomari ja olivat jo lopettaneet siltä päivältä. Maksien kolme rataa siis peräkkäin Lahikaisen Marjan tuomaroimana. Olen iloinen, että selvittiin yllättävän hyvin, vaikkei alla ollut yhtään nähtyä kanssakisaajien suoritusta. Eipä tarvinnut kauaa ressata ja odotella omaa vuoroa...
Ratojen alut olivat tiukkaa ohjausta vaativia, joten vauhtiin ei päässyt heti. Muutenkin radat olivat kankeita suorittaa, kulmat haastavia ja välillä ne näyttivät melkein tekemällä tehdyiltä. Koira oli vaikea saada suorille linjoille ja sitä myöten tavallaan agilityn ilo ja vauhti puuttui. MAHin aidat ovat suuria, massiivisia ja korkeita, joten agilityn ilme muuttuu, radoista tulee ahtaita ja takaakiertoja on hankalampi tehdä - tai ainakin ne muuttuvat vallan toisiksi tehdä.
Eka rata oli hypäri, vähän kankea olo (ei kuitenkaan epäsujuva, mutta... no... kankea...) mennä radalla, mutta tehtiin kuin tehtiinkin nolla ihanneajan puitteissa. Alku oli pyöritystä ja kääntyilyä, joten ei päästy heti vauhtiin, loppuradallakaan ei mitään sellaista kunnon vauhtia päässyt syntymään. Kerkesin tehdä radan lopussa persjätön pituuden jälkeen, ajoitus oli kunnossa siltä osin, mihin olen tyytyväinen. (Takaaleikkaus olisi ollut varmempi valinta (ehkä myös hitaampi ainakin meille), mutta riskejä pitää osata ottaa sopivassa paikkaa.)
Toisella radalla ikävästi puomin ylösmeno ei ollut ihan meikäläisen halun mukainen, alasmeno oli juuri sellainen, kun kisoissa pitäisi olla, mutta siinäkään oma pää ei kestänyt ihan totaalia pysäyttämistä. Luulin, että saatiin vitonen ylösmenolta, mutta tuloslappuun merkattu vitonen tulikin radan peränurkassa. Tuomari sakotti kosketuksesta. Oli vähän täpärällä, ettei Ursa hypännyt takanurkan aitaa alunperin väärään suuntaan. Tökkäsin sen nipinnapin takaakiertoon. Näytti ilmeisesti estämiseltä tms. No joo.
Kolmas rata oli menoltaan ja fiilikseltään päivän paras. Kolmannella esteellä pakkovalssi-jaakotus meni vähän pitkäksi, tässä oli kielto lähellä. Puomin ylösmenolla en saanut pysäytystä aikaiseksi ja alastulollakaan ei taas pää kestänyt. Mutta oikein hienot juoksukontaktit... Virheittä selvittiin esteelle 17, josta hyppy molempiin suuntiin ja HYL. Tämä tilanne oli hyvin hassu, videollakaan ei näy, että ohjaajana tekisisin mitään hirveää ohjausmokaa, mutta Ursa kääntyy oikealle eli väärään suuntaan - ihan kuin se olisi lukenut jollekin toiselle esteelle, vaikkei hypyn takana edes ollut minkäänlaisia ansoja. Epäloogista ja sinällään hyvin harvinaista toimintaa Ursalta. Sarjassamme kuitenkin hyvä hylly.
Muok. Katselin videota hidastettuna, hyllytyskohtaa edeltävä takaakierto-ohjaus on täpärä ja kökkö, pitkäaskelinen ja sen jälkeen vekkaus varmaan vähän liian pitkä ja syvä, jolloin Ursa kerkeää tulkita ohjauksen takaaleikkaukseksi. Periaatteessa tuolla ohjauksella yleensä vekkautuu, mutta uskon, että tässä syy siihen, että Ursa kääntyy väärään suuntaan.
Loppupeleissä oli ihan kiva kisailla, vaikka saldo jäi laihanlaiseksi. Nolla, vitonen ja hylly. Koko kimara.
Päivän tavoite oli treeninomaiset kontaktit. Oma pää ei kestänyt, vaikka virheiltä nipinnapin selvittiinkin. (Tokaradalla nopea pysäytys Aalla, kolmannella radalla Aa alasvedettynä eli läpijuosten.) Puomin ylösmeno on kyllä hankala paikka...
(Tekstin otsikko viittaa siihen, kun juttelin erään kanssa-agilitaajan kanssa, hän kun ei alkutohinoissaan ollut kuullut, että tuomari olisi viheltänyt pilliin lähdön merkiksi. Meikäläinen jutteli siihen sujuvasti villin pihellyksestä.)
C-kisa, HR, 0/-2,21, sij.11./53 (nopeus 3,95m/s) B-kisa, 5/-1,80, sij.15./55 (nopeus 3,81m/s) A-kisa, HYL
Glada Vappen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti