Metsän kulta ja hopea.

Toissapäiväinen, 17.6. keskiviikko, oli pitkä ja rankka, sekä eilinen siitä johtuen uupunut. Levännein mielin voi naputella pidempää raporttia tapahtuneesta, kuten lupaus taisi olla.

Odotettu, mutkia matkassaan nähnyt ja vaivallaan loppuunsa viety pennutusprojekti Sverige x Suomi, Sarri x Luna, tiivistyi synnytystapahtumaan. Pentuja syntyi neljä, kaksi kotona aamupäivästä keskiviikkona ja kaksi eläinlääkärillä sektiolla siinä puolen viiden aikoihin iltapäivällä.

Aavistuksen yhdeksän jälkeen aamulla. Työpäivä jäi välistä, synnytystä odotellaan alkavaksi.
Ensimmäisenä maailmaan taisteli narttu, josta kirjasin seuraavaa: "9:50. Eka maailmassa, tumma tyttö. Syntyi takatilassa. Virkeä. Vaaleat posket, pyrkii hyvin ylös, eikä sano juuri mitään. Sininen? Valkoisia varpaita, 1x kannukset molemmissa takajaloissa. 10:05. Heti tissi suussa, ponteva äänekäs imu. Oikea selviytyjä epeli. 11:13. Ponteva pieni juna imee minkä kerkiää. Sininen se on!"


Toisena, parin tunnin odottelun jälkeen, sinisen nautittua täysin rinnoin emon erityishuomiosta, syntyi niinikään narttu. "11:28. Tumma tyttö, 1x kannukset molemmissa takajaloissa. Luna ei hoida ihan täysillä. Kummallinen kupolipää. Pieni. Musta, valkoinen pilkku niskassa oik. korvan takana. Nenä halki. Ei voi muuta kuin katsoa, hoitaa synnytys loppuun. 12:39. Pieni musta on kylmä. Ei ole syönyt kunnolla. 12:58. Pikku-Hippa imee, oma-aloitteisesti. Ponteva se ei ole, mutta imee. 13:04. Hitaasti syttyvää sorttia, mutta imee. Kiva juttu! 13:27. Hippa imee. Jopa pumppaa."

Luna ei huolehdi pienestä tummasta heti, poistaa kalvot, katkaisee napanuoran ja puhdistaa, muttei kuivaa ja jää jelppaamaan pikkuruista elämän alkuun.
Harmaan sävyt.

Lunan ponnistuksista kirjasin: "12:22. Uusia ponnistuksia. 12:39. Ponnistuksia, levottomuutta. 12:58. Luna ponnistelee edelleen. 13:27. Luna ponnistelee nyt vahvemmin, selvästi vähän väsy." Kun aikaa edellisestä pennusta oli kulunut 2,5 tuntia ja Luna oli ponnistellut voimakkaasti tunnin verran, soitin eläinlääkärille, kahdelta iltapäivällä. Kehoitus kävi pakata pennut vällyjen ja lämpöpullojen kanssa laatikkoon ja tulla paikalle emon ja pentujen kanssa, samalla voitaisiin katsoa myös pienen Hipan tilanne.

Kuskin ja tukijoukkojen soitto, pennut pakettiin ja lääkäriin.
A&A
Eläinlekurilla Luna ja syntymään pyrkivä pentu tsekattiin käsikopelolla, Lunalle annettiin ensin kalkkipiikki ja tästä parinkymmenen minuutin kuluttua oksitosiinipiikki, tarkoituksena voimistaa supistuksia.

Kalkkia.
Koska olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että pieni Hippa jää eläinlääkärille lopetettavaksi, oli enemmän kuin helpottavaa kuulla positiivis-sävytteiset ennusteet siitä, että pienestä voi hyvinkin vielä tulla elinkykyinen ja kosmeettista vaivaansa lukuun ottamatta terve kaveri. Missään tapauksessa lähtökohtana ei tässä vaiheessa ole pennun lopettaminen.
Kalkin ja oksitosiinin vaikutuksella Luna rupesikin selvästi ponnistelemaan vielä aikaisempaa tiuhempaan, mitään konkreettista ei kuitenkaan tapahtunut, käsekopelolla pentukin oli edelleen samoissa asemissa. Jokaisen supistuksen myötä se tuli jonkin verran eteenpäin, mutta luiskahti ponnistuksen loppuessa takaisin asemiinsa. Kävelylenkki ja juoksutuskaan ei toiminut liikkeellepanevana voimana. Kun mitään edistystä ei tapahtunut ja koska tulossa olevalla pennulla olivat kalvot puhjenneet, niin puolen viiden aikoihin tehtiin päätös, että Luna leikataan, toki myös Lunan hyväksi, mutta erityisesti tulevien pentujen säästämiseksi.

Operaatio sheivaus.
Huumaavia, tässä vaiheessa Lunasta lähti hyvin hyvin hätääntynyttä vikinää, joka nousi melkein ulinaksi. Jos ymmärsin oikein, niin huumaavien aineiden vaikutuksesta Luna näki todennäköisesti jonkinnäköisiä hallusinaatioita. Pelottavaa.
Luna huumaaviin lääkehöyryihin ja leikkuupöydälle, huolestuneet ja kiinnostuneet ihmiset passitettiin perähuoneeseen kahden olemassaolevan pennun kanssa. Iso kahvi ja patonki nassuun, eipä siinä voinut kuin odotella sydän syrjällään.


Tasan viideltä meille tuotiin pontevasti elämässä kiinni oleva cheerleader, toinen sininen narttu, jolla on siskoaan laajemmat ja selkeämmät merkit, sekä tieto siitä, että tulossa oli myös toinen elävä pentu, tien tukkeena ollut uros, joka oli pyrkinyt maailmaan olkapäät edellä. Skrode jätkä on väriltään domino, sillä on vahva pää ja koko kuulemma lähentelee enemmän rottweilerin pentua kuin lapinkoiran vastaavaa...

Cheerleaderit.
Leikkauksesta tokkuraista ja kokoonkursittua Lunaa odotellessa punnittiin pennut, 1. sininen narttu 381g, pikkuruinen Hippa 204g, Rohto-jätkä 414g, 2. sininen narttu 366g. Aika julmanoloista kokoeroa jätkän ja pienen "double nose"-tytön välillä.


Tokkurainen Luna heräsi ja virkistyi aika nopeasti saadessaan pennut vierelleen, tahto ja vaisto laittoi kielenkin toimimaan hämmästyttävän nopeasti, kun pentuja piti päästä hoivaamaan.
Uros oli niin suuri ja virheasennossa (pää edellä, mutta etujalat
taaksepäin ojentuneina), ettei se päässyt ilman apuja syntymään. Virheasento yhdistettynä suureen kokoon tuotti tilanteen, ettei se päässyt normaalilla tavalla syntymään, normaaliasennossa se olisi syntynyt muitta mutkitta, samoin virheasennossa syntyvä, mutta normaalikokoinen pentu olisi mahtunut syntymään aivan normaalilla tavalla. Jokatapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten sanotaan, kaikki pennut saapuivat maailmaan elävina ja Lunakin voi jo oikein hyvin, on antanut leikkaushaavan olla ja keskittynyt pentujen hoivaamiseen.

Ainoan suuremman huolen aiheuttaa toistaiseksi pikkuruinen Hippa ja tuplanenänsä, "double nose". Se on kaiketi joutunut vähän epäsuotuisiin asemiin ja jossain vaiheessa sikiökehitystä on tapahtunut häiriö. Sen kirsussa on ylhäältä alas asti ulottuva poimu, joka ikäänkuin jakaa kirsun kahteen osaan. Lisäksi pennulla on jossain määrin pyöreämpi kallo kuin sisaruksillaan ja eilen illalla huomasin, että sillä on myös pieni aukile päälaella (halkaisijaltaan ehkä 5mm). Eläinlääkäri ei ainakaan lähtökohtaisesti ollut kovin huolissaan ja antoi ihan lupaavan arvion pikkuisen tytön elinkyvystä. Sillä ei ole kitalakihalkiota, maito pysyy sisällä, eikä pentu pärski. Tilannetta täytyy seurata, punnitsin pennut juuri, kun muut ovat syntymäpainostaan kasvaneet noin 50g, niin tämän pienen erilaisen paino on pysynyt kutakuinkin samoissa lukemissa. Se kuitenkin syö hyvin, pontevaksi sitä ei voi sanoa, mutta sisukas se on ja kova yritys ja tahto sillä on kuroa umpeen kuilua sisaruksiinsa. Toistaiseksi sitä täytyy kuitenkin vain seurata ja toivoa parasta. Jos paino ei rupea kasvamaan, täytyy harkita lisäruokintaa, voihan olla, että se on niin pieni, ettei se vain saa imettyä riittävästi kasvaakseen, vaan vain ylläpitääkseen jo olemassaolevaa painoaan.

Toivottavasti Hipan kova osa jää kosmeettiseen virheeseen, se kasvaa ja siitä tulee muuten reipas ja kyvykäs fiksu pieni koira.

Kotona odotti melkoisen ihmeissään oleva ja sanomattoman utelias isosisko, joka kaikella kyvyllään yritti imeä pentutuoksuja, vaikka tiesi ja toki ymmärsi sanomattakin, ettei pentuihin sovi koskea tai mammaa häiritä.
Nutukas-perintö, voimajuoma, joka tosin lääkehuurujen takia jäi vaille yhtä tärkeää ainesosaa, teelusikallista konjakkia.
Pentujen painot tänään 19.6., pennuilla ollessa ikää 2vrk: 1. sininen narttu 430g, tumma Hippa 200g, domino uros 470g, 2. sininen narttu 420g. (Allekirjoittaneella on kotona huomattavasti eläinlääkärin vaakaa epätarkempi vaaka, vaaka joka pystyy vain 10g tarkkuuteen, josta syystä Hipankin paino on summittainen, arvioin sen pysyneen näinä kahtena päivänä kutakuinkin samana. Päivien kuluessa toivon sen selvemmin nousevan, jotta ero epätarkemmallakin vaa'alla näkyisi selvästi.)