Kohti vuoden 2010 SM-kisoja.

Käytiin Ursan kanssa agikisattamassa Varkaudessa ja saatiin avattua nollatili ja polku kohti 2010 SM-kisoja. Yhdistelmä hellepäivä (> +28) ja kolme kisaa eivät antaneet asettaa suuria odotuksia. Ursa kuitenkin liikkui ja jaksoi hienosti koko päivän, vaikka kisojen välissä vaikuttikin uuvahtaneelta.

Lahikaisen Marjan maxi3-radoilta kaksi vitosta, toinen yliajalla. A-kisa oli tiukkaa vääntöä, joka keinulta kieltäytymisen kanssa söi aikaa. Rata oli samalla B-maajoukkueen näyttökisa, jotta syystä varmasti oli haastava ja tiukka-aikainen. B-kisan vitonen taisi tulla riman tiputuksesta loppupyörähdyksistä neljänneksi viimeisellä esteellä. Oma pää ei ollut ihan kasassa, liekö helle pehmittänyt päätä - ainakin olkapäät ja erityisesti niska kärvähtivät auringon vaikutuksesta. Viimeiseltä radalta, joka oli hyppäri saatiin sentään haluttu nolla, pieni takku tälläkin radalla oli, melkein jo luulin, että oltaisiin saatu kielto siitä, kun Ursa meinasi pujahtaa putkeen, josta sain sen pelastettua, jonka jälkeen mietti hetken hypätäkö vaadittua aitaa. Jokatapauksessa selvittiin kuitenkin ehjin nahoin ihanneajan puitteissa.

A-kisa, tulos 11,92/+6,92
B-kisa, tulos 5/-2,31
C-kisa, hr, tulos 0/-1,50

Ohjaajalla otti päivä kunnon päälle, kun juoksin Ursan ratojen lisäksi myös kaksi kisaa lainakoiralla. Lapinporokoira Gami (Tuulenkuun G-Niinkun Gamgi) ei jostain, ainakin toistaiseksi piilotetusta, syystä suostu liikkumaan kisaradalla oman ihmisensä ja ohjaajansa kanssa. Koska A-kisan lopputuloksena heillä oli kaksi käveltyä aitaa ja kolmannella totaali kieltäytyminen, sain kokeilla josko Gami liikkuisi lainaohjaajan keralla. Suorituspaineet ja odotukset eivät olleet kovin korkealla, vaan iloinen olen siitä että sain herrakoiran liikkumaan ja kulkemaan koko radan maaliin asti, kummaltakin radalta napattiin tulos - tosin yliajalla. Takuitta ei tietenkään selvitty, aivoituksia sai kääntää ihan uusille urille Ursaan nähden. Toisaalta oli hyvinkin kiintoisaa kokeilla jotain toista koiraa, joskin kylmiltään ilman kummempaa treeniä vieraan koiran kanssa radalle meneminen tuntui hieman extremeltä. Oli myös kiva kokeilla omia rajojaan ja juosta samaa rataa kahdella eri koiralla, tutustua rataan ajatuksissa kahden koiran ohjaaminen. Avasi ihan uusia ovia omaan päähän, ehkä jossain vaiheessa tulee vielä hetki, jolloin vien kahta omaa samassa luokassa kisaavaa koiraani samalla radalla...

Broilerit.

Treenit päällä.

Hippa oli yllättäen se pippurinen pirpana, joka eilen, ensimmäisenä koko porukasta, nosti itsensä kutakuinkin suorille jaloille ja otti muutaman huojahtelevan askeleen pyllähdyksineen. Tänään treeneihin on yhtynyt kuopus-sininen, joka onkin sitten äärimmäisen tunnollisesti nostellut massua maasta ja ollut selkeästi ahkerin tänään. Myös Rohto-jäbä nosti roppiaan ylös ainakin sentin pari ja nytkähti heilahtaen askeleen, mutta kaipa se massa on herralla niin järeä, että vaatii enempi kuin solakoilta siskoiltaan. ;) Broilerikasvatuksessa Rohton edelle menee kuitenkin esikois-sininen, joka ei ole vielä nostellut, väliin se vaappuu vatsansa päällä takajalat ilmassa vispaten ja ähisten, massan hilaaminen baariin ryömimällä alkaa olla jo hidasta.

Jotta pysyisi mukana kehitysliikkeessä on esikoinen kuitenkin kunnostautunut raottamalla koko porukan ensimmäistä silmää, neitokaisen oikea silmä siristää ja
saman puolen korva rupeaa myös olemaan samassa jamassa. Tarkastus ei ainakaan vielä luvannut samaa muille sisaruksille. Huomenna voi olla - ja onkin varmasti - ihan eri juttu...

Kyllä nämä niin valtavan nopeasti kasvaa! :)

Pikkukarhut 1vk.

Lunan ja Sarrin riettaudenhedelmät bilettivät tänään synttäreitään, baarista hoiperreltiin nukkumaan parrat maidossa. Elämänkokemusta on takana hurjasti, yksi viikko. Kaikki rääpyleet ovat kasvaneet ja kehittyneet, joten hyvillä mielin näitä pontevia pentusia ja niiden edesottamuksia seuraillaan. Persoonatkin rupeavat pikkuhiljaa kaivautumaan salakavalasti esille.

Esikoisena syntynyt sininen tyttö.


Viikossa syntymäpaino 381g hujahtanut lukemiin tasan 700g.
Hopeakyljellä on aina paljon asiaa, sekään ei - kuin ei kukaan porukassa - ole erityisen äänekäs, mutta kun sitä ottaa päähän, se antaa sen kuulua. Oli sitten päästäoton syy mamman selän taakse pimentoon jääminen, hankaluus löytää oikeaa nukkuma-asentoa tai -paikkaa tai jotamitä hätää. Myydään tehokas, sininen designherätyskello...

OMITUINEN METSÄHIPPA

Koska Hippa on hassu ja Omituisista se kaikkein omituisin se sai periksi asialleen ja leikki kuvauksissa batmania...


Hitaasti pikkupirpana syttyi, mutta syntymäkeveys 204g on noussut, jotta viikon ikäinen Hippa painaa 370g. :)
Hippa on luonteeltaan koko porukan sopeutuvaisin ja osaansa tyytyväisin, se ei valita mistään ja rentoutuu välittömästi, kun sen ottaa tutkittavaksi ja käänneltäväksi. Kuvauksissakin se retkotti aivan rentona, eikä kitissyt yhtään mallivenkoilua. Hippa on saanut osakseen rutkasti erityishuomiota, sekä kotiporukalta, että kaikilta, jotka Hipasta, pikkuruisuudestaan ja speciaalinenästään ovat kuulleet. Hippaa on tarkkailtu, punnittu, katseltu, käännelty - tietenkin kaikki tämä ylimääräinen tutkiskelu ja huolenpito tekee tyypistä erityisen erityisen, lataa tyyppiin ihan omansalaisen tunnesiteen. Hippa on Persoona, sympaattinen huippuotus.

"Rohto"


Ohhoh-Rohto, jättiläisenä syntynyt jätkämöhkäle painoi syntyessään 414g ja on jatkanut kasvuaan ollen edelleen poppoon suurin - vaan siniset tytöt kirittää kovaa takaa - painoa Rohtolla viikon ikäisenä 720g.
Rohto on mutkaton putkiaivoäijä, se tietää mitä pikkukoiran pitää elämällään tehdä, keskittyä olennaiseen: nukkua, syödä, syödä, nukkua, syödä - ainiin, sanoinko jo syödä... Mitäs sitä valittamaan, kun pöytä on aina katettu ja lihaksikkaat takajalat punnertaa pulleaa vatsaa nopean tehokkasti kohti antimia. Rohto on kyrmyniska, joka useiden toistojen ja lihaspumppaus-sarjojen tuotoksena on bodannut itselleen sellaiset syömälihakset, ettei paljoa enää tarvitse niskaa heiluttaa, kun muonat virtaa massuun, pyöristäen poijjaan Karvisen mittoihin.

Kuopuksena maailmaan mahasta kaivettu sininen tyttö.


Kova oli yritys, vaan ei syntymäpaino 366g ihan viikossa tuplaantunut, paljosta ei jääty, kun vaa'an jouset notkahtivat pulleron alla 710g kohdalle.
Tämä sininen on varsin soma, mutta ei ole vielä avannut omaa erityistä persoonaan meille. Se on lunki ja aloilleen oleentuva. Katsotaan mitä lisää siitä osaamme viikon päästä sanoa.

Koska sisarussarja ei ole täysi ilman yhtä huollettavaa, erästä, josta Luna on aina hyvin hyvin huolissaan, erästä, joka kulkeutuu pentulaatikkoon lähes huomaamatta, erästä, joka on saanut liikanimen "Woodoo", täytyy kuva julkaista. Sitten viimenäkemän, kun vielä totteli nimeä Maaninen, on tyypiltä lähtenyt nenä huitsiin, sen jyysti Karhupentujen isäpappa Sarri, joka oli erityisen mieltynyt vinkuviin kumisiin. Liekö sattumaa nyt, että maailmaan syntyy pieni Hippa vai onko aika ryhtyä taikauskoiseksi...


..tai sitten iskä askarteli tietäen Hipalle samanhenkistä seuraa, jottei piiparainen tuntisi pentulaatikossa oloaan liian Omituiseksi. Painoakin on vähemmän kuin rääpäleellä, joten alemmuuskomplekseiltakin voi tämän ystävän kanssa välttyä. Grammoja 120.

Midsommar.

Pikkuinen musta Hippa on mamman avustuksella tehnyt juhannustaikoja ja ilokseni painoa on kertynyt 230g. Suunta on ylöspäin. :D

Omituinen sakki toivottelee rentouttavaa, tyytyväistä ja iloista Juhannusta ja taianomaisia kesäöitä!

Metsän kulta ja hopea.

Toissapäiväinen, 17.6. keskiviikko, oli pitkä ja rankka, sekä eilinen siitä johtuen uupunut. Levännein mielin voi naputella pidempää raporttia tapahtuneesta, kuten lupaus taisi olla.

Odotettu, mutkia matkassaan nähnyt ja vaivallaan loppuunsa viety pennutusprojekti Sverige x Suomi, Sarri x Luna, tiivistyi synnytystapahtumaan. Pentuja syntyi neljä, kaksi kotona aamupäivästä keskiviikkona ja kaksi eläinlääkärillä sektiolla siinä puolen viiden aikoihin iltapäivällä.

Aavistuksen yhdeksän jälkeen aamulla. Työpäivä jäi välistä, synnytystä odotellaan alkavaksi.
Ensimmäisenä maailmaan taisteli narttu, josta kirjasin seuraavaa: "9:50. Eka maailmassa, tumma tyttö. Syntyi takatilassa. Virkeä. Vaaleat posket, pyrkii hyvin ylös, eikä sano juuri mitään. Sininen? Valkoisia varpaita, 1x kannukset molemmissa takajaloissa. 10:05. Heti tissi suussa, ponteva äänekäs imu. Oikea selviytyjä epeli. 11:13. Ponteva pieni juna imee minkä kerkiää. Sininen se on!"


Toisena, parin tunnin odottelun jälkeen, sinisen nautittua täysin rinnoin emon erityishuomiosta, syntyi niinikään narttu. "11:28. Tumma tyttö, 1x kannukset molemmissa takajaloissa. Luna ei hoida ihan täysillä. Kummallinen kupolipää. Pieni. Musta, valkoinen pilkku niskassa oik. korvan takana. Nenä halki. Ei voi muuta kuin katsoa, hoitaa synnytys loppuun. 12:39. Pieni musta on kylmä. Ei ole syönyt kunnolla. 12:58. Pikku-Hippa imee, oma-aloitteisesti. Ponteva se ei ole, mutta imee. 13:04. Hitaasti syttyvää sorttia, mutta imee. Kiva juttu! 13:27. Hippa imee. Jopa pumppaa."

Luna ei huolehdi pienestä tummasta heti, poistaa kalvot, katkaisee napanuoran ja puhdistaa, muttei kuivaa ja jää jelppaamaan pikkuruista elämän alkuun.
Harmaan sävyt.

Lunan ponnistuksista kirjasin: "12:22. Uusia ponnistuksia. 12:39. Ponnistuksia, levottomuutta. 12:58. Luna ponnistelee edelleen. 13:27. Luna ponnistelee nyt vahvemmin, selvästi vähän väsy." Kun aikaa edellisestä pennusta oli kulunut 2,5 tuntia ja Luna oli ponnistellut voimakkaasti tunnin verran, soitin eläinlääkärille, kahdelta iltapäivällä. Kehoitus kävi pakata pennut vällyjen ja lämpöpullojen kanssa laatikkoon ja tulla paikalle emon ja pentujen kanssa, samalla voitaisiin katsoa myös pienen Hipan tilanne.

Kuskin ja tukijoukkojen soitto, pennut pakettiin ja lääkäriin.
A&A
Eläinlekurilla Luna ja syntymään pyrkivä pentu tsekattiin käsikopelolla, Lunalle annettiin ensin kalkkipiikki ja tästä parinkymmenen minuutin kuluttua oksitosiinipiikki, tarkoituksena voimistaa supistuksia.

Kalkkia.
Koska olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että pieni Hippa jää eläinlääkärille lopetettavaksi, oli enemmän kuin helpottavaa kuulla positiivis-sävytteiset ennusteet siitä, että pienestä voi hyvinkin vielä tulla elinkykyinen ja kosmeettista vaivaansa lukuun ottamatta terve kaveri. Missään tapauksessa lähtökohtana ei tässä vaiheessa ole pennun lopettaminen.
Kalkin ja oksitosiinin vaikutuksella Luna rupesikin selvästi ponnistelemaan vielä aikaisempaa tiuhempaan, mitään konkreettista ei kuitenkaan tapahtunut, käsekopelolla pentukin oli edelleen samoissa asemissa. Jokaisen supistuksen myötä se tuli jonkin verran eteenpäin, mutta luiskahti ponnistuksen loppuessa takaisin asemiinsa. Kävelylenkki ja juoksutuskaan ei toiminut liikkeellepanevana voimana. Kun mitään edistystä ei tapahtunut ja koska tulossa olevalla pennulla olivat kalvot puhjenneet, niin puolen viiden aikoihin tehtiin päätös, että Luna leikataan, toki myös Lunan hyväksi, mutta erityisesti tulevien pentujen säästämiseksi.

Operaatio sheivaus.
Huumaavia, tässä vaiheessa Lunasta lähti hyvin hyvin hätääntynyttä vikinää, joka nousi melkein ulinaksi. Jos ymmärsin oikein, niin huumaavien aineiden vaikutuksesta Luna näki todennäköisesti jonkinnäköisiä hallusinaatioita. Pelottavaa.
Luna huumaaviin lääkehöyryihin ja leikkuupöydälle, huolestuneet ja kiinnostuneet ihmiset passitettiin perähuoneeseen kahden olemassaolevan pennun kanssa. Iso kahvi ja patonki nassuun, eipä siinä voinut kuin odotella sydän syrjällään.


Tasan viideltä meille tuotiin pontevasti elämässä kiinni oleva cheerleader, toinen sininen narttu, jolla on siskoaan laajemmat ja selkeämmät merkit, sekä tieto siitä, että tulossa oli myös toinen elävä pentu, tien tukkeena ollut uros, joka oli pyrkinyt maailmaan olkapäät edellä. Skrode jätkä on väriltään domino, sillä on vahva pää ja koko kuulemma lähentelee enemmän rottweilerin pentua kuin lapinkoiran vastaavaa...

Cheerleaderit.
Leikkauksesta tokkuraista ja kokoonkursittua Lunaa odotellessa punnittiin pennut, 1. sininen narttu 381g, pikkuruinen Hippa 204g, Rohto-jätkä 414g, 2. sininen narttu 366g. Aika julmanoloista kokoeroa jätkän ja pienen "double nose"-tytön välillä.


Tokkurainen Luna heräsi ja virkistyi aika nopeasti saadessaan pennut vierelleen, tahto ja vaisto laittoi kielenkin toimimaan hämmästyttävän nopeasti, kun pentuja piti päästä hoivaamaan.
Uros oli niin suuri ja virheasennossa (pää edellä, mutta etujalat
taaksepäin ojentuneina), ettei se päässyt ilman apuja syntymään. Virheasento yhdistettynä suureen kokoon tuotti tilanteen, ettei se päässyt normaalilla tavalla syntymään, normaaliasennossa se olisi syntynyt muitta mutkitta, samoin virheasennossa syntyvä, mutta normaalikokoinen pentu olisi mahtunut syntymään aivan normaalilla tavalla. Jokatapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten sanotaan, kaikki pennut saapuivat maailmaan elävina ja Lunakin voi jo oikein hyvin, on antanut leikkaushaavan olla ja keskittynyt pentujen hoivaamiseen.

Ainoan suuremman huolen aiheuttaa toistaiseksi pikkuruinen Hippa ja tuplanenänsä, "double nose". Se on kaiketi joutunut vähän epäsuotuisiin asemiin ja jossain vaiheessa sikiökehitystä on tapahtunut häiriö. Sen kirsussa on ylhäältä alas asti ulottuva poimu, joka ikäänkuin jakaa kirsun kahteen osaan. Lisäksi pennulla on jossain määrin pyöreämpi kallo kuin sisaruksillaan ja eilen illalla huomasin, että sillä on myös pieni aukile päälaella (halkaisijaltaan ehkä 5mm). Eläinlääkäri ei ainakaan lähtökohtaisesti ollut kovin huolissaan ja antoi ihan lupaavan arvion pikkuisen tytön elinkyvystä. Sillä ei ole kitalakihalkiota, maito pysyy sisällä, eikä pentu pärski. Tilannetta täytyy seurata, punnitsin pennut juuri, kun muut ovat syntymäpainostaan kasvaneet noin 50g, niin tämän pienen erilaisen paino on pysynyt kutakuinkin samoissa lukemissa. Se kuitenkin syö hyvin, pontevaksi sitä ei voi sanoa, mutta sisukas se on ja kova yritys ja tahto sillä on kuroa umpeen kuilua sisaruksiinsa. Toistaiseksi sitä täytyy kuitenkin vain seurata ja toivoa parasta. Jos paino ei rupea kasvamaan, täytyy harkita lisäruokintaa, voihan olla, että se on niin pieni, ettei se vain saa imettyä riittävästi kasvaakseen, vaan vain ylläpitääkseen jo olemassaolevaa painoaan.

Toivottavasti Hipan kova osa jää kosmeettiseen virheeseen, se kasvaa ja siitä tulee muuten reipas ja kyvykäs fiksu pieni koira.

Kotona odotti melkoisen ihmeissään oleva ja sanomattoman utelias isosisko, joka kaikella kyvyllään yritti imeä pentutuoksuja, vaikka tiesi ja toki ymmärsi sanomattakin, ettei pentuihin sovi koskea tai mammaa häiritä.
Nutukas-perintö, voimajuoma, joka tosin lääkehuurujen takia jäi vaille yhtä tärkeää ainesosaa, teelusikallista konjakkia.
Pentujen painot tänään 19.6., pennuilla ollessa ikää 2vrk: 1. sininen narttu 430g, tumma Hippa 200g, domino uros 470g, 2. sininen narttu 420g. (Allekirjoittaneella on kotona huomattavasti eläinlääkärin vaakaa epätarkempi vaaka, vaaka joka pystyy vain 10g tarkkuuteen, josta syystä Hipankin paino on summittainen, arvioin sen pysyneen näinä kahtena päivänä kutakuinkin samana. Päivien kuluessa toivon sen selvemmin nousevan, jotta ero epätarkemmallakin vaa'alla näkyisi selvästi.)

Omituiset tulokkaat.

Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

Tällainen sakki syntyi tänään 17.6. (käytännöllisesti katsoen siis eilen), kaksi ensimmäistä, sininen ja musta tyttö, syntyivät kotona normaalisti, kaksi viimeistä, jättimäinen vähän virheasennossa tulppana edessä ollut dominopoika ja toinen sininen tyttö, syntyivät eläinlääkärillä keisarinleikkauksessa.

Koko porukka ja Luna-mamma vovat hyvin, lisäreportaasia luvassa. Tämä sakki nimittäin suuntaa ansaitulle levolle.


Ursa systeri on kovin kiinnostunut rääpäleistä, vaan antaa kyllä niiden olla ja uskoo Lunan mulkaisuja sen suhteen, ettei sovi liian lähelle nokkaansa tunkea.

Mustalla nartulla on ns. "double nose" tai "split nose", tästäkin lisää. Huoli oli suuri, kun sen pikkutytöllä huomasin, vaan eläinlääkäri tsekkasi ja antoi positiiviset toiveet ja ennusteet, poimu rajoittuu vain nenään, neiti syö hyvin, ei pärski ja ruoka pysyy aivan normaalisti sisällä. Kovin se on ponnekas, syö kokoajan ja pyrkii tällä kompensoimaan sen epäedullisen aseman, mitä sillä on ollut tähän asti elämässään sisaruksiinsa nähden. Pikaisesti nettiä selaamalla löytyi rotu, Turkinseisoja tai Tursus Catalburun (= turkiksi "kaksi nenää"), jolla tämäntyyppinen nenä ihan vakiovarusteena. Toivottavasti tälle vastikään maailmaan saapuneelle Omituiselle olisi vastaavanlaisesta nenästä tulevassa etua, hassunnäköinen erilainen otus se on, vaan ei anneta ulkonäön hämätä, kyllä meitä mahtuu, Omitusia, maailmaan. Kaikkiaan olen kuitenkin enemmän kuin iloinen siitä, että huolesta huolimatta tästä pikkaraisesta oli kuin olikin eläjäksi, enkä joutunut jättämään sitä eläinlääkärille lopetettavaksi, vaan saimme sen mukanamme kotiin. Jokatapauksessa seurailemme tilannetta ihan rauhassa, annetaan pienen vahvistua ja katsotaan sitten eteenpäin lisää.

63. vrk

Luna on lukenut synnytysoppaita vähän turhankin kirjaimellisesti, tänä yönä, täsmälleen laskettuna vuorokautena tapahtuu, mamma aikoo kuoriutua ja päästää vapauteen tuoreen liudan Omituisia kulkijoita. Mittasin Lunalta aamulla lämmön 36,6, mikä lupaa, että vuorokauden sisään olisi synnytystapahtumaa odotettavissa.

Tällä hetkellä Luna on pikkuisen levoton, läähättelee välillä ja pian rauhoittuu taas nukkumaan. On omaehtoisesti käynyt asuttamassa pentulaatikkoa, sitä jonka virittelin rouvan käyttöön viime viikolla. Tietäähän se, viisas mamma, että siellä olisi pentusia tarkoitus hoitaa ja kasvattaa, onhan samassa laatikossa syntynyt myös parin vuoden takaiset Maaväit (paitsi epäsovinnainen Okra, joka pyki maailmaan sohvalla).

Jännitys ja odotus on huipentumassa, aivan pian tiedämme ketä sieltä on tulossa, mitä ja millaisia, mitä sukupuolta, minkävärisiä ja kuinka monta. Toivottavasti kaikille sinnikkäille odottajille, pentujen omiksi ihmisiksi pykijöille, syntyy se ikioma toveri, jonka kanssa lähteä tallomaan polkuja.

SM-agility 2009, Tornio.

12.-14.6.2009

Odotetut agilityn SM-kisat 2009 veivät Tornioon saakka. Koska sinnikkäästi olimme Ursan kanssa keränneet koko viimeisen vuoden SM-nollia (joita lopulta kertyi 13kpl, sisältäen kaksi tuplanollaa), piti tietysti päästä, sekä korkkaamaan ensimmäiset yksilöässämmät, että edustamaan seuraa joukkuemestaruuksissa.

kuva Jonna Keskiaho
Jo viime vuonna osallistuimme JATin maxi-joukkueeseen ja olimme osaltamme ratkomassa seuramestauuksia. Myös tänä vuonna edustimme seuraamme joukkueessa lauantaina 13.6. Tehtiin Ursan kanssa varsin nätti ja hyväfiiliksinen rata, joskin nollasuoritus kaatui ohjaajan virhearviointiin, sen olettamiseen, että Ursa hakee kauemman putken pään. Nollasuoritus jäi siis kutakuinkin puolen askeleen päähän kohdassa, jossa ei edes ollut kiire. Opetus: ohjaa aina loppuun asti. Ihanneaika riitti kiellosta huolimatta hyvin ja tulokseksemme jäi 5. Loppujenlopuksi joukkueemme (lyhcol Vekku, schape Leevi, slapko Ursa ja borcol Exce) teki yhteistuloksen 10 ja sijoituimme varsin kovatasoisessa kilvassa hienosti sijalle 11.

Murheenkryyni. Kohta jossa en ota sitä ratkaisevaa askelta ja ohjaa Ursaa tarpeeksi kauas kohti putken päätä, vaan oletan Ursan irtoavan sinne. Lopputuloksena kielto.
kuvat Jonna Keskiaho

Sunnuntain yksilökisoihin olin asettanut sen tavoitteen, että tehdään puhdas, ratavirheetön, rata, ajasta viis, ihanneaika saisi ylittyä, mikäli on yli mennäkseen, mutta puhdasta suoritusta lähdetään tosissaan tekemään, josko se riittäisi 50 parhaan joukkoon ja finaaliradalle.

Fiilis radalle valmistautuessa ja mennessä oli huipussa, into ja nälkä oli kova...ja katkera oli mieli radan jälkeen. Tavoite kirjaimellisesti kaatui, kun kolmanneksi viimeiselle esteelle, putkelle, ohjatessani, vedin sateen liukastamalla keinonurmipohjalla lipat, ohjaus tipahti, kun käsi automaattisesti laskeutui auttamaan kaatuvaa roppia. Kirotut refleksit! Lopputuloksena Ursan kielto putkella, vitonen ja 3,88 sekuntia yliaikaa. Jossitteluhan on turhaa, vaan niin kovin inhimillistä. JOS en olisi liukastunut, olisi hyvässä lykyssä myös aika riittänyt finaaliradalle, jonne tänä vuonna lähdettiin maxien hyppyradalta tuloksella 1,27.

Tuloksena 8,88 ja sijoitus 80./138. Nälkä on edelleen ja pikemminkin tämän myötä kasvoi, ensi vuonna uudelleen, eihän kaikkea sovi heti kerralla saada ja saavuttaa. Totuushan on, että nämä olivat vasta uramme ensimmäiset SM-kisat ja edessämme on vielä monituiset vastaavat, Ursa ei ole vielä täyttänyt neljääkään, joten parhaat vuodet on vielä edessäpäin ja alku on ollut varsin lupaavaa.

Kaikesta huolimatta SM-kokemus oli kokemisen arvoinen ja osaltaan varmaan ajan kanssa opettaa taas jonkin verran nöyryyttä. Positiivisia asioita huomioiden, oli meillä koko viikonlopun radoilla Ursan kanssa ihan tavattoman kivaa, takuulla nautin joka hetkestä radalla ja sinne pääsyä odotellessa. Ursa teki varmasti oman parhaansa, teki sen mitä kuuluu tehdä ja teki sen hyvin, tuollaisen koiran kanssa ei voi olla kuin kivaa harrastaa. Ohjauskuviot ja yhteistyö toimii, joiden myötä lähimenneisyydessä Ursan vauhtikin on selvästi kasvanut.


Tämä ylläoleva kuva muistuttaa positiivisesta, siitä, että vihdoin ollaan opittu jotain. Kuvassa olen juuri valssannut ja ohjaan Ursaa kohti putken oikeaa päätä (vasen pää näkyy kuvan reunassa). Ajoitus on hyvä, valssi on valmis, kun koira laskeutuu, eikä hidasta koiraa tippaakaan, Ursa pamautti suoraan putkeen ilman epäröintiä.
kuva Jonna Keskiaho

Vuoden 2009 SM-kisat on takana, kisat joiden myötä olen päättänyt uskaltautua tituleeraamaan itseäni (tai meitä, Ursaa siis myös) varsin pron kuuloisella termillä, agilityurheilija. :)

Luna 7v.

Nutukas Iit, Luna ja sisarukset, Illusia, Iltarusko, Intomieli, Iirokepponen, Istohippunen ja Ilmarinen täyttävät tänään seitsemän vuotta. Isosti Onnea!

Mötkylät syntyivät tällä samalla päivämäärällä, 8.6. vuonna 2002. Heräsin siskon tykönä Oulussa ja puhelimeen oli saapunut viesti, Vannin pennut olivat syntyneet, neljä urosta ja kaksi narttua, parkki ja tumma, joko musta tai riistanvärinen. Kolmen päivän iässä näin kakarat ensimmäisen kerran, eräs pieni tumma oli soma ja maltillinen, nukahti vähääkään vikisemättä tai hätiköimättä kädelleni. Siitä tuli minun Lunani - ja minusta Lunalle oma ihminen.

Mamman massussa kasvaa juhannuspentuja. Uudet tarinat odottaa alkamistaan...

54. vrk

Mamma on pyllerö, jonka läpi tuntuu masumuljahteluja. Eilen ensimmäistä kertaa rääpäleet antoivat kopeloivalle kädelle takaisin ja biletys muuttuu takuulla rankemmaksi, ennenkuin päättyy massiiviseen juhannuspoksahdukseen. Jotain möhkäleitä siellä - lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana - on. Enää vajaa pari viikkoa...