maanantaina, tammikuuta 12, 2009

Ruskea pikkuveli Kevin.

Sienna (Omituinen Sienna) on saanut marraskuun lopulla pikkuveljen, kun samaan talouteen muutti ruskea labbispoika Kevin.

Olipas hauska kuulla, mitä Siennalle kuuluu. Kevinin kaitsemisen lisällä se näyttää toteuttavan mallikkaasti Simba-lempinimensä syvintä olemusta ja puuhastelee kovin kissamaisissa askareissa. Iloinen olen, että laumanvahvistus on sujunut kivuttomissa merkeissä ja Siennasta on kypsynyt hyvä isosisko.

"Mulla on töitä tällä hetkellä niin vähän, että ajattelin että nyt on aikaa pennulle, ensi vuonna kun opiskelut taas jatkuu, niin ei aikaa varmasti olis ja toisaalta Siennallekin on kiva, että on sitten seuraa. Ja pari vuotta kun vierähtää alkaa taloon varmaankin tulla ihmislapsia, joten toisen koiran ottaminen oli joko nyt tai vasta piiiitkän ajan päästä...

Sienna on osottautunut aivan loistavaksi isosiskoksi, tosi kärsivällinen ja ihana. Välillä ne peuhaavat Kevinin kanssa oikein kunnolla ja toisaalta Sienna ilmottaa kun riittää. Kevin ei uskalla mennä lähelle, kun Siennalla on luu tai keppi ja luonnollisesti Siennan ruokakuppi on pyhä. Tasapainottavat toisiaan ihanasti, Sienna on alkanut ottaa enemmän kontaktia ja on selkeästi seurallisempi kun aiemmin, ei enää välttämättä vetäydy sängyn alle vaan on mukana touhuissa. Kevin on oppinut Siennalta hyvin koirien tavoille ja toisaalta Sienna on ottanut suojelijan roolin, se vahtii kun Kevin leikkii ja menee välillä väliin, jos leikit alkavat käydä liian rankoiksi.

Uusivuosi meillä sujui mutkitta, Sienna ei paukuista ole moksiskaan, eikä muistaakseni ollut viime vuonnakaan.

Sienna on muuten kunnostautunut metsästäjänä tässä tämän syksyn aikana oikein kunnolla, se on ottanut hiirien jahtaamisen ihan harrastuksekseen ja saakin niitä kiinni jo kiitettävästi. Mökillä vanhan kissan rooli on selkeästi siirtynyt Simballe ja se kiikutta pihapiiriin useinkin myyriä ja hiiriä. Eläinlääkäriltä kysyin, niin sanoi vaan, että voisi olla hyvä idea madottaa Siennaa pikkusen useammin, kun se kerran ihan oikeasti syökin hiiret, ei vaan tapa niitä. Välillä se tuntuu olevan ihan omassa hiirimaailmassaan ja kun havaitsee pikkujyrsijän, niin se on menoa. Se myös etsiskelee niitä ahkerasti ja selkeesti saa onnistumisen elämyksiä, kun saa jonkun kiinni. Melkoinen metsäeläin."

Nähdään taas tässä jossain välissä kevään aikana!

1 kommentti:

Katja kirjoitti...

Kiva kuulla Siennasta! :)