"Ihmiset päättivät toisen kerran elämäni aikana tuoda kuusen sisälle. Lisäksi he sijoittivat sen nurkkaan, jossa yleensä nukun - oma pesäni ryövättiin. Sen lisäksi isäntä toi kotiin ja paistoi valtaisan määrän kinkkua. Ilmeisesti sitä oli varattu hiukan meille koirillekin. Yritin auttaa isäntää kinkun syömisessä ja kävin nuolemassa, ja vähän taisin nakertaakin, kinkkupalasen kulmaa, jonka isäntä unohti leivän päälle pöydälle. Jostain syystä apuani ei kaivattu.
Seuraavana aamuna ihmiset yrittivät laittaa kuusen alle kaikenlaisia paketteja. Me luultiin Toscan kanssa, että ne on meidän, koska yleensä lattialla olevat tavarat on meidän koirien. Tosca repäisi yhdestä paketista kulman auki, että me nähtäisiin, onko se meille, mutta emäntä alkoi kiljumaan. Minä mietin, että ilmeisesti paketteja kuuluu vahtia, joten en päästänyt enää Toscaa niiden lähelle, vaan komensin sen pois. Tämän jälkeen ihmiset vaikuttivat hiukan pettyneiltä ja nostivat paketit kirjahyllyyn. Minäkin hiukan masennuin, mutta aamupala sai taas silmät kirkastumaan - nappuloiden joukossa oli isännän paistamaa kalkkunaa, maksalaatikkoa JA jauhelihaa. Ihme juttu, yleensä kun nuo ihmiset nuukailevat herkkuruokien kanssa.
Illalla isäntä ja emäntä antoivat meille yhdet paketit avattavaksi. Niistä paljastuneita herkkuja syödessämme ihmiset availivat omia pakettejaan ja katsoivat, että me syödään herkut sovussa. Minä sain niin ison polven tai minkälie nilkan, etten sellaista ole nähnyt. Se on suuren suuri, enkä ole vieläkään syönyt sitä kokonaan. Se on niin suuri, että tehtävä tuntuu mahdottomalta, joten piiloitin sen petini alle. Vahtiminen oli sen verran rankkaa hommaa, että olin tyytyväinen, kun ihmiset ottivat sen talteen. Saimme myös uuden pedin. Minä menin siihen heti pötköttelemään, mutta Keksin pirulainen meni jo muutaman tunnin päästä siihen ja pissasi. Ihmiset kiljuivat Keksille ja vetivät pois pedistä ja laittoivat sen heti pesukoneeseen. Nyt peti on käytössä toistaiseksi vain kun ihmiset ovat kotona. Minuakin kiukutti Keksin toiminta niin paljon, että murisen sille, jos se yrittää petieni lähelle. Omaan huoneeseeni sain kuitenkin sen ihanan luksus-sängyn, jonka sain 1-v. syntymäpäivälahjaksi, joten siinä makailen mielelläni, eikä Keksi ikinä käy minun huoneessani, joten peti on siellä aika hyvässä turvassa.
Saimme me toki paljon pienempiäkin herkkuja: puruluita, siankorvapuusteja ja koirankeksejä. Lisäksi sain mustan loimen, joka lämmittää mukavasti, niin että minua alkaa väsyttää kovasti, kun se laitetaan päälleni. Emäntä on kamalan tärkeänä siitä loimesta, mutta minusta se on hiukan hassu - minähän olen turkkikoira, miten monta takkia se oikein meinaa ostaa minulle? Kohta minulla on varmaan jokin värikäs villapaita.
Kuusi on meillä vieläkin, nyt minä uskallan jo mennä sen allekin nukkumaan. Emäntä on ollut paljon kotona ja isäntäkin enemmän kuin yleensä, joten ihan hyviä lenkkejä me ollaan saatu. Lenkeillä ihmiset on heitelleet minulla joulupukin tuomaa frispiitä. Sen perässä on tosi kiva hyppiä ja juosta, mutta kaikkein parasta on retuuttaa sitä oikein kunnolla, leikkiä että se on orava ja antaa sille kunnolla kyytiä. Emäntä sai joululahjaksi pikkuruisen esineen, josta tulee hauska ääni. Emäntä sanoo, että se on keraaminen pilli ja se ottaa sen lenkille mukaan. Ääni on minusta niin mukava, että ampaisen emännän luokse aina, kun kuulen äänen. Emäntä on tästä jostain syystä tosi intona ja antaa nameja - se sanoo, että tämä otetaan mukaan poropaimennuskokeeseen, jos oma ääni ei riitä. Mikäköhän se poro on?"
Joulun aikaan metsäneläimetkin eleskelevät tyytyväisenä sovussa ja osaavat puha, Umbrakin oppi kirjoittamaan.... Kiitos Umbra ja omat ihmisesi!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti