Simba-Simppe-Sienna.

Sienna ja Kevin.

Paljastus.

Olipas muistettavan mukava ja antoisa Tukholman risteily, 24.-26.1.2009...

Kompastuskiviä oli alkuun useampia. Allekirjoittanut pamautti peukalonsa mojovasti auton oven väliin, aikataulu meni tiukaksi useamman kyläreissailun vuoksi, jossa jokaisessa aikataulu venähti pikkuisen, lopputuloksena se, että ajoin kiireellä motaria kohti Helsinkiä pikkuisen kovempaa mikä oikeasti tuntui mukavalle, matkassa mukana ollut seura unohti lapasensa Helsingin päässä terminaaliin ja hytissämme oli lukko rikki niin, että korjaajamiehet tulivat hätiin viivyttäen syömäänlähtöämme rapialla tunnilla. Onneksi laivalla ei tarvitse pitää kiirettä, saatiin kupumme täyteen vähän myöhemminkin.

Ikkunallisessa A-hytissä vietetyn ihan rauhallisen ja hyvinnukutun yön jälkeen traditionaalinen meriaamiainen, täysillä vatsoilla malttoi kierrellä maissa. Kuljettiin vanhaa kaupunkia lähinnä, ihailtiin värikkäitä vanhoja taloja ja kapeita katuja ja kujia, käytiin kahvilla ja söin ehkä elämäni suurimman suklaamuffinssin, siinä hetkessä ei tehnyt toista mieli (aika kultaa muistot ja jo nyt maistuisi vastaavanlainen baakkelssi :) ).



Suklaapuodin herkut jäi harmittavasti hakematta, eikä Indiskan koristetyynyäkään saatu kainalossa kotiin kannettavaksi. Hirvimukista kuumaa hörppiessä voi sentään miettiä Tukholman mukulakiviä.

Vähäisistä löydöksistä huolimatta harvoin saa kotia vietyä näin ainutlaatuista ja odotettua tuliaista. Reissua oli suunniteltu pitkään ja hartaasti, odottavan aika oli pitkä, vaan koittipas sekin hetki vihdoin, kun päästiin reissulle - hakemaan Sarria (Fjällfarmens Sarri) Suomeen!

Robert, Alexandra, Sirene & Sarri.

Tavattiin uljaasti kuninkaan linnan tykönä Alexandra, Robert ja koirat (Sarri, Oinakka, Ängla & Vilda), josta paineltiin autolla satamaan, suojaan tihkusateelta allekirjoittamaan viimeisiä sopimuksia.

Sarri ja Robert - The Guys.
"Remember what I told you, nice and gently like a real gentleman." ;)

"Lähetkö Sarri meijjän matkaan?"

Jutun juonihan on se, että kävin jo viimevuoden syyskuussa yrittämässä astuttaa Ursaa Sarrilla Sarrin kotikulmilla Gislavedissa. Jouduin kuitenkin lähtemään koto-Suomeen tyhjin käsin, nöyrtyä sille tosiasialle, että pelataan koirien kanssa, jolloin mistään ei voi olla varma, nämä eivät toimi kuten masiinat, nappia painamalla - vaikka näkisi kuinka paljon vaivaa tahansa.

Ennen lähtöäni Alexandra kuitenkin tarjosi mahdollisuuden, että saisin Sarrin romanttiselle reissulle Suomeen. Ehkä tutummat ja stressittömämmät puitteet loisivat suuremman todennäköisyyden Ursalle tuntea itsensä valmiiksi astuttavaksi. Sarri ei kuitenkaan ole enää nuori koira ja se ei kenties enää kauaa astuisi, tottakai tartuin mahdollisuuteen ilomielin. Onneksi Alexandran kanssa käy ajatukset yksiin niin, että tällaisen harvinaislaatuiseen mahdollisuuteen uskaltauduin tarttumaan - olisihan Sarri vastuullani ainakin rapiat pari kuukautta (Alexandra innostui ajatuksesta, että veisin Sarrin paimensukuisten Katselmukseen maaliskuun lopussa...).

Suomeen tulossa on sekin hyvä puoli, että mikäli Ursa ei edelleenkään sula Sarrin herrasmiehen käsittelyssä, niin taloudessa on aina yhtä tyrkky anoppi - Luna, joka voipi paikata tyttärensä mahdollista haluttomuutta. Josko saataisiin Sarrin verta vielä lisää paimensukuisiin. Tavalla tai toisella.

Viikkarin Gabriellalla seilattiin ees taas.

Sarri osoitti jo heti kättelyssä olevansa reipas, hyvähermoinen sekä tottelevainen ja kuuliainen koira. Alexandran ja Robertin lähtöä se katsoi tyynesti, jonka jälkeen asettui hyvin uuteen porukkaan. Sen liki 12 ikävuoteen ei ollut mahtunut laivareissua, vaan silti se suhtautui kaikkeen ihan lunkisti. Sarrin kanssa on vaivatonta kulkea.

Käytiin syömässä ja pelattiin iltaan laivanupotusta. ;) Pidettiin seuraa tulokkaalle, olihan hytissä paluumatkalla hurmaavaa herraseuraa...



Tammikuinen Suomeen saapumispäivä oli tuulinen ja kolea. Hiekkalaatikolla kiinnosti enemmän toisten koirien hajut kuin pitkän illan ja yön aiheuttaman kuplan vapauttaminen - maissa, lumisessa Suomessa oli tyynempi helpottaa oloaan.


Kävin hakemassa Ursan ja Lunan Eevan tyköä hoidosta, eivätpä olleet tietää miten päin olisi pitänyt tervehtiä. Jälleen näkeminen oli riemuisa, eikä Sarrinkaan ihan ilottomalta vaikuttanut, kun neitoja oli kaksin kappalein. Tottakai äijälle piti heti näyttää kaapin paikka, ettei hameen alle siedä ihan suoriltaan mennä. Sarri on niin lunki jätkä, käänsi vain päänsä pois, se ei millään tavalla lähde akkojen nalkutuksiin mukaan.

Yhteiselo alkoi lupaavasti.

Lauma.



Thank you Alexanra SO much to let me have this unique opportunity!

Kiitokset myös Sirenelle reissuseurasta!

Nutukas Ukri.

Käytiin lauantaina 24.1. Nutukas-Eevan tykönä, tytöt jäivät sinne viikonloppuhoitoon. Pitkästä aikaa näin Ukria (Nutukas Ukri), joka on siis Ursan veli ja tietenkin Lunan poika. Viimeksi olen nähnyt Ukria kunnolla 2007 kesällä, viime kesänäkin kyllä vilaukselta tarhan verkon läpi.

Hauska poika se on, todella iloinen ja positiivinen rapsutuskyhnääjä, samantien kuin kyykistyi kuvaa ottaakseen, oli Ukri tulossa häntäänsä liehutellen kohti - Ukri 12 vk...

Tytöt olivat ottaneet Ukrin porukkaansa ja jotain leikkiviritelmääkin oli ilmeisesti viikonlopun aikana syntynyt. Kiva nähdä Lunan jälkikasvua!

Terran tavallinen maanantai.

19.1.2009

n.07.20 Herätys.

07.30 Ruoka.

07.45-08.00
Ulos. Puistolenkillä tapasi Iitan ja pari muuta kaveria. Remmissä tervehtivät toisiaan.

Nukkumista.

n. 09.30-12.30
Ulkona. Tehtiin lenkki lähimetsään Terra irti. Terra tapasi Gadi (Kievraduv'va Gadja) lapinkoiran ja juoksivat hieman yhdessä. Gadi lähti tutkimusmatkalle ja Terra jäi meidän kanssa vaeltamaan. Kierrettiin koko metsä. Terra söi joko linnun tai myyrän raadon. Kiva. Lähtiessä ehti vielä tavata 7 kk:n ikäisen springeriuroksen. Jatkettiin matkaa kahdestaan Seurasaareen. Sillalla tavattiin 4v Joe lapinkoira ja vaihdettiin kännynumeroita yhteistä metsäretkeä varten. Koirat tervehtivät toisiaan. Seurasaari ympäri remmissä. Seurattiin oravia ja toivottiin jos oltaisiin nähty myös tänään Seurasaaren kesy kettu. Ei onnistunut. (Seuraavana päivänä lohdutukseksi löydettiin metsästä ketun pesä.) Seurasaari lenkki on hyvä, kun samalla voi treenata remmikävelyä. Terra ohittaa hienosti kaikki linnut, citypuput ja oravat sekä tietenkin koirat ja ihmiset. Oravia tykkää istuen seurailla. Ovat niin kesyjä, että jos Terra on liikkumatta, ne tulevat puolen metrin päähän. En tiedä tulisivatko vieläkin lähemmäksi, mutta silloin Terra liikahtaa viimeistään ja orava säntää karkuun - tullen kylläkin kohta uudestaan. Seurasaaresta palattua tehtiin metsässä vielä lyhyempi lenkki irti ja palattiin pikku hiljaa kotiin. Lenkki päättyy aina omalle pihalle, jossa heittelen palloja Terralle. Kokeiltiin Katjalta saatua lahjaa (frisbe) ja siitä tuli heti yksi Terran suosikeista. Muutama tokoliike ja sit sisälle. Otin lenkin aikana muutaman kuvan.

13.00-16.30 Nukkumista.

16.30-17.30
Remmilenkki ulkona jolloin kierrettiin Keskuspuistoa ja Pikku-Huopalahtea. Välillä irti. Pihaleikkien kautta sisälle. Ohitettiin koirat remmissä haistelematta Ohi komennolla.

17.45 Ruoka.

Ilta sujui nukkuen tai puruluuta syöden.

22.00-22.15
Iltalenkki jolloin tavattiin ohi kävellen muutama koira.

Sisällä Terra kävi heti nukkumaan painuen mun sängyn alle.

Terra ei ole kauhean innostunut jäälle menemisestä, joka onkin kenties paras, sillä toisinaan näkee kovin surullisia tapauksia heikkoihin jäihin hukkuneista. Ei tarvitse pelätä, että Terra ryntäisi jäälle. Jo syksyllä, kun Terra pyrkinyt heikolle ja ritisevälle jäälle, sille on opetettu käsky "Varo.", jota käskyä Terra kuuliaisesti noudattaakin.

Muista naskalit aina jäällä.

Schapendoes Iita on ollut Terran luona yökylässä.

Terra 1v 8kk

Kiitokset ihmiselleen Terran päiväraportista! :)

Varjoleikkejä.

Aurinko ja pakkanen hellivät tänään samoilijoita. Päivän kuvasaldokin oli varsin onnistunut, kuljettiin energisellä mielellä ja ladattiin D-vitamiinivarastoja oikein kunnolla. Mammallakin oli vauhti päällä, eikä Luna-juna puksuttanut tasaisesti vaan otti kunnon pikakiihdytykisäkin väliin.

Eipä olisi uskonut, että löytyi näin hienoja talvimaisemia, kun määränpäänä oli kuitenkin vain teollisuusalueen hiekkakuoppa. Näkymää ja avaruutta oli sekä yllättäen myös ihan kohtuulliset lenkintekomahdollisuudet.

Tytöillä oli superkivaa, pakkaslumi pöllysi kun painelivat pitkin lääniä.
Tätä lisää!

Ruskea pikkuveli Kevin.

Sienna (Omituinen Sienna) on saanut marraskuun lopulla pikkuveljen, kun samaan talouteen muutti ruskea labbispoika Kevin.

Olipas hauska kuulla, mitä Siennalle kuuluu. Kevinin kaitsemisen lisällä se näyttää toteuttavan mallikkaasti Simba-lempinimensä syvintä olemusta ja puuhastelee kovin kissamaisissa askareissa. Iloinen olen, että laumanvahvistus on sujunut kivuttomissa merkeissä ja Siennasta on kypsynyt hyvä isosisko.

"Mulla on töitä tällä hetkellä niin vähän, että ajattelin että nyt on aikaa pennulle, ensi vuonna kun opiskelut taas jatkuu, niin ei aikaa varmasti olis ja toisaalta Siennallekin on kiva, että on sitten seuraa. Ja pari vuotta kun vierähtää alkaa taloon varmaankin tulla ihmislapsia, joten toisen koiran ottaminen oli joko nyt tai vasta piiiitkän ajan päästä...

Sienna on osottautunut aivan loistavaksi isosiskoksi, tosi kärsivällinen ja ihana. Välillä ne peuhaavat Kevinin kanssa oikein kunnolla ja toisaalta Sienna ilmottaa kun riittää. Kevin ei uskalla mennä lähelle, kun Siennalla on luu tai keppi ja luonnollisesti Siennan ruokakuppi on pyhä. Tasapainottavat toisiaan ihanasti, Sienna on alkanut ottaa enemmän kontaktia ja on selkeästi seurallisempi kun aiemmin, ei enää välttämättä vetäydy sängyn alle vaan on mukana touhuissa. Kevin on oppinut Siennalta hyvin koirien tavoille ja toisaalta Sienna on ottanut suojelijan roolin, se vahtii kun Kevin leikkii ja menee välillä väliin, jos leikit alkavat käydä liian rankoiksi.

Uusivuosi meillä sujui mutkitta, Sienna ei paukuista ole moksiskaan, eikä muistaakseni ollut viime vuonnakaan.

Sienna on muuten kunnostautunut metsästäjänä tässä tämän syksyn aikana oikein kunnolla, se on ottanut hiirien jahtaamisen ihan harrastuksekseen ja saakin niitä kiinni jo kiitettävästi. Mökillä vanhan kissan rooli on selkeästi siirtynyt Simballe ja se kiikutta pihapiiriin useinkin myyriä ja hiiriä. Eläinlääkäriltä kysyin, niin sanoi vaan, että voisi olla hyvä idea madottaa Siennaa pikkusen useammin, kun se kerran ihan oikeasti syökin hiiret, ei vaan tapa niitä. Välillä se tuntuu olevan ihan omassa hiirimaailmassaan ja kun havaitsee pikkujyrsijän, niin se on menoa. Se myös etsiskelee niitä ahkerasti ja selkeesti saa onnistumisen elämyksiä, kun saa jonkun kiinni. Melkoinen metsäeläin."

Nähdään taas tässä jossain välissä kevään aikana!

Vuoden 2009 MM-karsintanollat koossa!

Ursan kanssa kisattiin eilen 11.1. Tampereella, nyt on kasassa MM-karsintanollatkin vuodelle 2009. Loistavaa! Ensi kesänä sitten maajoukkuekarsintoihin Upalaisen kanssa. Jarmo Jämsän hyppyradalta siis tuomisena nätti nolla, agirata menikin sitten enempi säätämisen puolelle, tuloksena yliaika kymppi.

Kakarakohtaamisia.

Sisko kävi tuossa männäiltana viimeviikolla (8.1.) lapsineen kylässä.

Taisi kaikkia hieman hyytää, emäntää etunenässä, kun kahden aikuisen ja neljän lapsen kiljuva ja kikattava joukkio pölähti sisään. Jäät murtuivat kuitenkin pian ja päästiin ottamaan katsekontaktia lähietäisyydeltä. Pienintä jännitti alkuun, vaan jännitys vaihtui pian ihmetykseksi, tällaiset karvaiset eläimet ovat ihan uutta vuotiaan kohtuu suppeassa kokemusmaailmassa.

Ursan kokemusmaailmassa taas ei vastaavasti ole valtavasti lapsikohtaamisia, joten teki ihan hyvää piippanokallekin, joka arvioi pikkuihmiset pääosin varsin hyödyllisiksi, saihan niiltä taktikoitua helposti tipahtelevia sapuskaeväitä.

Kiikarissa possunenä.

Mamma ottaa lunkisti. Luna on oiva kohde tutkiville käsille, jotka kiskoo karvoista, tunkee silmiin ja suuhun, Luna suhtautuu niin ihailtavan pitkäpinnaisesti kaikkeen. Mamma on loistotyyppi.

Tuleva potentiaalinen canonisti-nisti, joka jo melkein erottaa linssinsuojuksen ja riisipiirakan karkeimmat erot - joskin vielä erehdyksen mahdollisuus on suuri, siihen tahtiin myös mustaan pyöreään ilmestyi kuolaa. Siru yks vee ja valokuvaamisen tärkeä oppitunti.

Kiva kuitenkin kun kävitte - vaikka hulluja olettekin, kuten taisin sanoa... ;)

Uusinta uutta!

Okra viettää riehakkaita talvipäiviä Oulun suunnilla ja lähettää Hauskat Uuden Vuoden terveiset. Vuosi oli vaihtunut esikoisomituisen osalta loistavasti, eikä Okrassa ollut näkynyt mitään säikkymisen merkkejä. Olivat käyneet myöhäsellä lenkilläkin, eikä Okra ollut ollut moksiskaan, vaikka lähellä rätisi ja paukkui. "Katteli vain rakettien suuntaan, että mihin sotatantereelle sitä ollaan nyt tultu! ;)"

Tyytyväinen kasvattaja iloitsee siitä, että ihmisensä katselee sillä silmällä seuduilla järjestettäviä joukkotarkkeja ja suunnittelee tsekkauttavansa Okran silmät, polvet ja lonkat. Aivan loistavaa! :D

Harrastusrintamallakin jatkuu jo tutuksi tullut aktiivisuus. Tokotreenailut jatkuvat edelleen ja paikkakunnilla järjestettävien agilitykoulutuksien suhteen ovat odottavalla kannalla, josko piakkoin Okrakin pääsisi näyttämään kyntensä ketteryyden parissa.

...ties vaikka nähtäisiin tänä vuonna vielä poropaimennustestissäkin tämä parivaljakko...

Mikäköhän se poro on?

"Ihmiset päättivät toisen kerran elämäni aikana tuoda kuusen sisälle. Lisäksi he sijoittivat sen nurkkaan, jossa yleensä nukun - oma pesäni ryövättiin. Sen lisäksi isäntä toi kotiin ja paistoi valtaisan määrän kinkkua. Ilmeisesti sitä oli varattu hiukan meille koirillekin. Yritin auttaa isäntää kinkun syömisessä ja kävin nuolemassa, ja vähän taisin nakertaakin, kinkkupalasen kulmaa, jonka isäntä unohti leivän päälle pöydälle. Jostain syystä apuani ei kaivattu.

Seuraavana aamuna ihmiset yrittivät laittaa kuusen alle kaikenlaisia paketteja. Me luultiin Toscan kanssa, että ne on meidän, koska yleensä lattialla olevat tavarat on meidän koirien. Tosca repäisi yhdestä paketista kulman auki, että me nähtäisiin, onko se meille, mutta emäntä alkoi kiljumaan. Minä mietin, että ilmeisesti paketteja kuuluu vahtia, joten en päästänyt enää Toscaa niiden lähelle, vaan komensin sen pois. Tämän jälkeen ihmiset vaikuttivat hiukan pettyneiltä ja nostivat paketit kirjahyllyyn. Minäkin hiukan masennuin, mutta aamupala sai taas silmät kirkastumaan - nappuloiden joukossa oli isännän paistamaa kalkkunaa, maksalaatikkoa JA jauhelihaa. Ihme juttu, yleensä kun nuo ihmiset nuukailevat herkkuruokien kanssa.

Illalla isäntä ja emäntä antoivat meille yhdet paketit avattavaksi. Niistä paljastuneita herkkuja syödessämme ihmiset availivat omia pakettejaan ja katsoivat, että me syödään herkut sovussa. Minä sain niin ison polven tai minkälie nilkan, etten sellaista ole nähnyt. Se on suuren suuri, enkä ole vieläkään syönyt sitä kokonaan. Se on niin suuri, että tehtävä tuntuu mahdottomalta, joten piiloitin sen petini alle. Vahtiminen oli sen verran rankkaa hommaa, että olin tyytyväinen, kun ihmiset ottivat sen talteen. Saimme myös uuden pedin. Minä menin siihen heti pötköttelemään, mutta Keksin pirulainen meni jo muutaman tunnin päästä siihen ja pissasi. Ihmiset kiljuivat Keksille ja vetivät pois pedistä ja laittoivat sen heti pesukoneeseen. Nyt peti on käytössä toistaiseksi vain kun ihmiset ovat kotona. Minuakin kiukutti Keksin toiminta niin paljon, että murisen sille, jos se yrittää petieni lähelle. Omaan huoneeseeni sain kuitenkin sen ihanan luksus-sängyn, jonka sain 1-v. syntymäpäivälahjaksi, joten siinä makailen mielelläni, eikä Keksi ikinä käy minun huoneessani, joten peti on siellä aika hyvässä turvassa.

Saimme me toki paljon pienempiäkin herkkuja: puruluita, siankorvapuusteja ja koirankeksejä. Lisäksi sain mustan loimen, joka lämmittää mukavasti, niin että minua alkaa väsyttää kovasti, kun se laitetaan päälleni. Emäntä on kamalan tärkeänä siitä loimesta, mutta minusta se on hiukan hassu - minähän olen turkkikoira, miten monta takkia se oikein meinaa ostaa minulle? Kohta minulla on varmaan jokin värikäs villapaita.

Kuusi on meillä vieläkin, nyt minä uskallan jo mennä sen allekin nukkumaan. Emäntä on ollut paljon kotona ja isäntäkin enemmän kuin yleensä, joten ihan hyviä lenkkejä me ollaan saatu. Lenkeillä ihmiset on heitelleet minulla joulupukin tuomaa frispiitä. Sen perässä on tosi kiva hyppiä ja juosta, mutta kaikkein parasta on retuuttaa sitä oikein kunnolla, leikkiä että se on orava ja antaa sille kunnolla kyytiä. Emäntä sai joululahjaksi pikkuruisen esineen, josta tulee hauska ääni. Emäntä sanoo, että se on keraaminen pilli ja se ottaa sen lenkille mukaan. Ääni on minusta niin mukava, että ampaisen emännän luokse aina, kun kuulen äänen. Emäntä on tästä jostain syystä tosi intona ja antaa nameja - se sanoo, että tämä otetaan mukaan poropaimennuskokeeseen, jos oma ääni ei riitä. Mikäköhän se poro on?"


Joulun aikaan metsäneläimetkin eleskelevät tyytyväisenä sovussa ja osaavat puha, Umbrakin oppi kirjoittamaan.... Kiitos Umbra ja omat ihmisesi!! :)

Joulun kuvatervehdykset.

Lunan velipoika Leevi (Nutukas Intomieli).

Lunan ja Leevin iskä Ravja (Pukranvaara Ravja).

Alla oleva sopinee - toivotaan - tulevaan vuoteen,
syy ja seuraukset selvinnevät ajan tullen...

Kiitokset asianosaisille
(ja kaikille muillekin jouluterveisiä lähettäneille toki)!