Polku kulki osan matkaa parin pienen järven reunaa, jään raja oli vetäytynyt rannasta.
Varsinaista himoa ei jäänyt päälle tulla uudelleen kiertämään Vaaruvuoria, joskin Korospohjaan voisi jossain välissä vielä tallustella. Se kulkee jyrkemmissä maisemissa ja sieltä voisi nähdä pidempään maisemia. Tällä kertaa osio jäi kävelemättä osin sen vuoksi, etten tullut ajatelleeksi ja osin sen vuoksi, että nuotiopaikka oli muiden kulkijoiden toimesta varattu. Uusi retki voisi kulkea Korospohjaan ja takaisin, miksei myös kiertää varsinaista luontopolkureittiä, mutta retki sisältäisi ehdottomasti hyvät eväät ja hetken nuotiolla pikkujärven rannassa.
3 kommenttia:
Ompas taas kivoja maisemia! Hauska tuo eka kuva, missä paparatsi on metsän siimeksestä yhyttänyt keppileikkeilevän äiteen ja tyttären :) Ps. Kiitetään ny sitte vaikka tässä yhteyessä huomaavaista naissukua, kun pijättelitte juosujanne Katselmuksen yli!
Vai ei Vaaruvuori täyttänyt odotuksia! Harmi. Meinasin kuitenkin tuossa vähän keväämällä kun "loma" alkaa, lähteä pienelle patikkaretkelle sinne päin, kun olen siitä niin kauan haaveillut :D Ohi ajettessa paikka on vaikuttanut ihan tutkimisen arvoiselta.
Jeps, neiti koira hienosti pidätteli juoksujansa katsemusten yli! ;) Fiksu likka.
Noo, olihan tuo Vaaruvuori "ihan kiva" :), vaan ehkä juurikin kun oli ennakko-odotuksia, niin ne ei ihan täyttyneet tuolla reissulla. Ajomatka oli kyllä hieno ja jo autossa Korpilahdelta kohti Luhankaa ja Joutsaa ajellessa (ja takaisin tullessa) näkyi hienoja maisemia. Korkeallehan tuo menee, mutta jotenkin sitä jäi kaipaamaan avoimempaa näköalaa polulla, jotta oikeasti olisi nähnyt pitkälle.
Meinataan me silti sinne Korospohjaan kävellä joku kerta. :)
Lähetä kommentti