Miitinki- ja makkaranpaistotunnelmia.

Hippa, Ravja, Pihka, Luna, Rohto, Noita ja Ursa.
kuva Riina Vasko
Lauantaina Katselmuspäivän päätteeksi käytiin yhteislenkillä, niin, että saatiin koko Karhupentue vihdoin koolle, Noita (Omit. Källeröinen), Hippa (Omit. Metsähippa), Rohto (Omit. Ohtonen) ja Pihka (Omit. Pihkakinttu), koko kööri kera laumoihinsa kuuluvien sukulaiskoirien. Riehkausta ja makkaranpaistoa sekä sen myötä armottoman ahnasta kerjäystä.

Jo aamu lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Oltiin vuokrattu porukalla, Noitaa ja muuttokiireistä viikonloppua viettäviä ihmisiään lukuunottamatta, mökki upeista maisemista. Paimenkoiria täynnä olevan mökkimme nimi oli sattuvasti Paimenpirtti ja mikä osuvinta, mökki sijaitsi Ursanvaaran kupeessa. En edes tiennyt, että Ursallakin on oma vaaransa...

Aamulenkki pellolla poiki "luotiliiviin" - kunnioitusta herättäviin valjaisiin - sonnustautuneen Pihkan ja Rohto-veikan välille villit painit sekä takaa-ajoleikit, joihin geimeihin osallistui myös muu sukulaisjoukko.


Ravja, Hippa,Rohto, Pihka ja Ursa.

Katselmuspäivä oli Omituisen menestynyt, lauantaina palkintopalleille nousivat junnuluokissa sijoittuneen Rohto, Hippa ja Noita sekä onnistuneesti agiliitäneet Ursa ja Umbra (Omituinen Umbra). Tämä oli melkein liikaa kasvattajalle, joten teki enemmän kuin hyvää päästä tuulettamaan päätä Kolin maisemiin, laskemaan päähän kerääntyvän kellertävän nesteen pintaa. (Erityisesti kuin sama menestyksen meininki jatkui myös seuraavana katselmuspäivänä.)

Kevätsää ja maisemat olivat upeita sekä seura ja tunnelma virkistävää.

Luna, Nutukas Illusia.
Tästä tuli niin elävästi mieleen parin vuoden takainen sukukokous Oulussa, kun riekkumieleen osallistuivat sama aikuisporukka Ravja, Luna ja Ursa, mutta nuorisoa edustivat silloin Karhupentujen siskopuolet Umbra ja Okra. Tällä kertaa villikoiralauma näytti vähän erilaiselta.

Tyypit orrella, Anna, Riina, Sirene, Olga ja tulimestarina Marika. Ursa pitää huolen jo hyvissä ajoin, ettei vain luvatut makkaraosingot mene sivu suun.
Hipan osa leikkien sivustaseuraajana on pentuiän jälkeen jatkunut, mikä korostuu erityisesti sisaruslaumassa, Hippa keskittyy olennaiseen, ihmisiin ja muihin tärkeisiin tehtäviin. Hippalaisen tavaramerkki (mikäs se onkaan kun taidehistoriassa tiettyihin hahmoihin liitetään jokin asia tai esine, attribuutti) on keppi - mitä isompi sen kivempi yleensä, mutta tärkeintä on, että sitä voi kantaa tärkeän näköisenä (- ja viskellä ympäriinsä vähemmän tärkeän näköisenä :) ).


Tiukka ote possunenäkuonosta. Noita ja Rohto.
Ravja, BH Pukranvaara Ravja, ja Ursa, BH TK1 Nutukas Ursula.
Retkellä oleminen on kivaa, nekin koirat, jotka eivät saa kotona kerjätä ruokapöydästä saavat yleensä retkillä vapauksia, joita käyttävät sitten härskisti hyväksi viimeiseen asti. Vaikea arvata tarinan kulkua, se joka sai makkaransa käristettyä ja suuhunsa laitettavaksi, oli silloisella hetkellä jokaisen karvaisen kerjäläisen paras kaveri, jolle vannottiin ikuista uskollista ystävyyttä.

Anna ja ystävät, Ravja (ylh.), Pihka, Ursa ja Hippa sekä Sirene.
Sirene, Riina, Olga, Marika ja Susanna
sekä toiveikkaat kerjäläiset Ravja, Hippa, Pihka, Ursa ja Luna.
kuva Anna Lehto
SUO SIELLÄ, VETELÄ TÄÄLLÄ.

Luna, Ursa, Ravja, Rohto ja Noita.
kuva Riina Vasko
Näihin maisemiin voisi saapua uudelleenkin, entä jos lähdetään kesällä Omituisella isommalla porukalla mökkeilemään, valloitettaisiin kansallispuisto tai joitain hienoja huippuja...?


Oli kiva nähdä hyvin hoidettuja, käyttäytyviä ja koulutettuja Karhupentuja, joilla tuntuu olevan pää kasassa sekä roppakaupalla positiivista ja avointa mieltä. Olen iloinen Karhupentujen ihan parhaista omista ihmisistä. Kiitos!