Okran (Omituinen Okra) Suuri Valloitusretki on alkanut. Sain sunnuntaina ihmiseltään Katjalta ensimmäisen matkaraportin Vancouverista, "Terkut Kanadasta", jonne porukka Katja, Mikko ja Okra muuttivat pariksi vuodeksi Katjan lohitutkimusten perässä. Porukka on vihdoin ja viimein, monen mutkan kautta, päässyt perille.
Perillepääsy on vaatinut ennen toteutumistaan monta värikästä kommellusta - kuinkas muutenkaan, kuuluu reissaamisen luonteeseen, että harvoin asiat menee ihan suunnitellulla tavalla. Hukka-ajomatka pohjoisesta Vantaan lentoasemalle, alkuperäisen lennon siirtyminen reilulla viikolla suunnitellusta Islannissa purkautuneen tulivuoren aiheuttaman tuhkapilven takia, matkakassavarkaus hotellissa, junan veturin hukkuminen ja junan myöhästymisesta aiheutunut jännitys - kerkeäisikö porukka viikon viivytyksen jälkeen ajoissa lennolle?
"Lento meni ihan kivasti. Okra oli ilmeisesti nukkunu suurimman osan matkasta ja siellä se pötkötteli kopissaan oottamassa meikää Vancouverin lentokentällä. Ainoa inhottava puoli oli, että KLM (hollantilainen lentoyhtiö, Koninklijke Luchtvaart Maatschappij) ei ollu antanu Okralle ruokaa eikä juomaa Amsterdamissa, vaikka oli kirjoitettu niille semmoiset ohjeet!! Onneks oli laitettu vesikuppi melkein täyteen Hesassa, mut jano tuntui silti nappulalla olevan! Mut muuten Okra voi ihan hyvin, eikä tuntunut olevan stressaantunut mistään."
Vancouverin asunto on suhteellisen pieni, mutta varsin viihtyisä sekä vuokraemäntä Hanneloren puutarha ilmeisen upea, josta Katjakin on saanut pienen mielihyvän tilkun viljeltäväkseen. Kohta siellä popsitaan Suomesta tuoduista siemenistä kasvatettuja tulisia herkkuja, chilejä - ainakin.
Okra lienee tyytyväinen hulppeisiin lenkkimaastoihin ja -polkuihin, sekä sitä myöten monen tunnin päivittäisiin lenkkeihin.
"Tää meidän asuinpaikan sijainti on aivan mahtava Okran kannalta. Tuossa vieressä 200 metrin päässä on tosiaan tosi iso metsikkö, joka on täynnä koiran ulkoiluttamiseen tarkoitettuja polkuja. Suurimmassa osassa poluista koirat saa olla irti. Täällä on tosi hyvin koulutettuja koiria, kun melkein kaikki vain juoksee niin meidän kuin myös Okran ohi edes pysähtymättä. Pääsi Okra kuitenkin eilen jo leikkimään yhen Portugalin vesikoiran kanssa!"
Yksityiskohtaisemmin taustoista, reissusta ja sen etenemisestä voi lukea pääosin Mikon pitämästä blogista: Kahden Vuoden Kakku.
Tässähän iskee itseen suorastaan matkakuume... Nauttikaa, viihtykää, kokekaa, me ainakin odotamme innoissamme ja malttamattomana seuraavaa matkaraporttia Suuresta Maailmasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti