Maaväreillä ikää 3-vuotta.

Lunan Vappupamauksesta on kulunut tasan kolme vuotta. Onnea Maaväreille Okra, Terra, Sienna ja Umbra!!!


Näin siskokset täyttävät vuosia ihmistensä pitämissä blogeissa,
Umbra, Umbra 3 v.
Okra, Kolmen vuoden kakku

Vuoden Agilitykoira 2009 II

Ursa SM-kisoissa Torniossa 13.6.2009.
kuva Sari Eskelinen
Ursa sijoittui Lappalaiskoirat ry.:n Vuoden 2009 Agilitykoira-kilvassa toiselle sijalle, josta ilosta tänään tupsahti postilaatikosta kunniakirja. Pistettiin siis paremmaksi kuin viime vuonna...
Vuoden 2008 Agilitykoira III

Vuoden saavutuksiin ja kiistattomiin kohokohtiin kuuluivat ensimmäinen AVA-kiinnitys toukokuussa sekä SM-kisat Torniossa kesäkuussa. Lisäksi sijoituimme vuonna 2009 Keski-Suomen Piirinmestaruuskisoissa neljänneksi ja nousimme muutaman kerran palkintopallille mieleenpainuneen nollavoiton ohella.


Reilu viikko sitten pokkasimme Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry.:n agilitykiertopalkinnon, ollen viime vuonna parhaiten virallisissa agilitykisoissa menestynyt paimensukuinen lapinkoirakoirakko - Ursa ei siis ole ollenkaan kummempi agilitylappalainen...

Okra saapui Vankkuriin.

Okran (Omituinen Okra) Suuri Valloitusretki on alkanut. Sain sunnuntaina ihmiseltään Katjalta ensimmäisen matkaraportin Vancouverista, "Terkut Kanadasta", jonne porukka Katja, Mikko ja Okra muuttivat pariksi vuodeksi Katjan lohitutkimusten perässä. Porukka on vihdoin ja viimein, monen mutkan kautta, päässyt perille.

Perillepääsy on vaatinut ennen toteutumistaan monta värikästä kommellusta - kuinkas muutenkaan, kuuluu reissaamisen luonteeseen, että harvoin asiat menee ihan suunnitellulla tavalla. Hukka-ajomatka pohjoisesta Vantaan lentoasemalle, alkuperäisen lennon siirtyminen reilulla viikolla suunnitellusta Islannissa purkautuneen tulivuoren aiheuttaman tuhkapilven takia, matkakassavarkaus hotellissa, junan veturin hukkuminen ja junan myöhästymisesta aiheutunut jännitys - kerkeäisikö porukka viikon viivytyksen jälkeen ajoissa lennolle?

"Lento meni ihan kivasti. Okra oli ilmeisesti nukkunu suurimman osan matkasta ja siellä se pötkötteli kopissaan oottamassa meikää Vancouverin lentokentällä. Ainoa inhottava puoli oli, että KLM (hollantilainen lentoyhtiö, Koninklijke Luchtvaart Maatschappij) ei ollu antanu Okralle ruokaa eikä juomaa Amsterdamissa, vaikka oli kirjoitettu niille semmoiset ohjeet!! Onneks oli laitettu vesikuppi melkein täyteen Hesassa, mut jano tuntui silti nappulalla olevan! Mut muuten Okra voi ihan hyvin, eikä tuntunut olevan stressaantunut mistään."

Vancouverin asunto on suhteellisen pieni, mutta varsin viihtyisä sekä vuokraemäntä Hanneloren puutarha ilmeisen upea, josta Katjakin on saanut pienen mielihyvän tilkun viljeltäväkseen. Kohta siellä popsitaan Suomesta tuoduista siemenistä kasvatettuja tulisia herkkuja, chilejä - ainakin.



Okra lienee tyytyväinen hulppeisiin lenkkimaastoihin ja -polkuihin, sekä sitä myöten monen tunnin päivittäisiin lenkkeihin.

"Tää meidän asuinpaikan sijainti on aivan mahtava Okran kannalta. Tuossa vieressä 200 metrin päässä on tosiaan tosi iso metsikkö, joka on täynnä koiran ulkoiluttamiseen tarkoitettuja polkuja. Suurimmassa osassa poluista koirat saa olla irti. Täällä on tosi hyvin koulutettuja koiria, kun melkein kaikki vain juoksee niin meidän kuin myös Okran ohi edes pysähtymättä. Pääsi Okra kuitenkin eilen jo leikkimään yhen Portugalin vesikoiran kanssa!"


Yksityiskohtaisemmin taustoista, reissusta ja sen etenemisestä voi lukea pääosin Mikon pitämästä blogista: Kahden Vuoden Kakku.

Tässähän iskee itseen suorastaan matkakuume... Nauttikaa, viihtykää, kokekaa, me ainakin odotamme innoissamme ja malttamattomana seuraavaa matkaraporttia Suuresta Maailmasta!

Aiemmin tapahtunutta.

Huomionherättäjäteksti.

Alemmas päivitetty teksti Katselmuksen yhteydessä järjestyneestä Karhupentujen ja laumoihinsa kuuluvien sukulaiskoirien riekkurehveistä. Kommentoikaa kyseiseen tekstiin, mikäli tuntuu siltä, tämän kirjoituksen poistan, jahka aika on.

Vaaruvuoren valloittajat.

Käytiin eilen katsastamassa millainen paikka on Korpilahden Vaaruvuori, joka kohoaa 122m Päijänteen yläpuolelle. Neljän kilometrin pituinen Vaaruvuoren luontopolku tuntui kovin lyhyeltä ja maisemiakin olisi voinut katsoa useammin, kuin vain yhdeltä näköalapaikalta. Kevättä saimme kuitenkin aistia ihan kiitettävästi, muun muassa aivan alkumatkasta yhytimme sitruunaperhosen nautiskelemasta aurinkoisesta melkein kymmenen asteen lämpöisestä kevätpäivästä.


Polku kulki osan matkaa parin pienen järven reunaa, jään raja oli vetäytynyt rannasta.




Varsinaista himoa ei jäänyt päälle tulla uudelleen kiertämään Vaaruvuoria, joskin Korospohjaan voisi jossain välissä vielä tallustella. Se kulkee jyrkemmissä maisemissa ja sieltä voisi nähdä pidempään maisemia. Tällä kertaa osio jäi kävelemättä osin sen vuoksi, etten tullut ajatelleeksi ja osin sen vuoksi, että nuotiopaikka oli muiden kulkijoiden toimesta varattu. Uusi retki voisi kulkea Korospohjaan ja takaisin, miksei myös kiertää varsinaista luontopolkureittiä, mutta retki sisältäisi ehdottomasti hyvät eväät ja hetken nuotiolla pikkujärven rannassa.

Shoppailemassa.

Hippa lienee suurinpiirtein aikuisen mitoissa, Katselmuksessa haalitun menestyksen jälkeen lienee pikkuneiti vähintäänkin ansainnut ihan ikiomat valjaat. Tähän asti on menty pannoilla ja laina-/perintövaljailla, mutta maanantaina käytiin tyttöjen kesken shoppailemassa ja Hippa sai aivan uuden kostyymin.

Nämä niiiin sopii Hipan väreihin...



Maailma on pieni ja Hipan tarinaa saa aina uusia ihmisiä kohdatessa jakaa, kohtalaisen harva jättää kysymättä, miksi Hippa on niin erilainen. Valjaidenostoreissulla eläinkauppias otti puheeksi, että hänen kaverillaan on bokseri, jolla on samanlainen nenä kuin Hipalla. Kysyi lähinnä, että minkälaisella nimellä tuo nenä kulkee - kirsuhalkioksi sen eräs Hipan tutukinut eläinlääkäri on nimennyt, toinen puhui termillä "double nose", tuplanenä - ja siitä juttu lähti.

Lekuri, joka keisarinleikkasi Lunan (eli teiden tukko Rohton ja Pihka-Pihkuraisen ulos maailmaan) ja tutki vastasyntyneen Hipan, sanoi, että hän tietää bokserin, jolla on samanlainen kirsu kuin Hipalla, eikä siitä ainakaan ole mitään haittaa ollut, koira on aikuinen ja hyvin pirteä kaveri.

Uskallanpa väittää, että kaksi tapausta, kaksi tarinaa, kauppiaan ja lekurin, kertoo samasta bokserista ja nyt tiedän sen nimenkin, kiitos eläinkauppiaan. Meitä on siis muitakin ja tämä kyseinen bokseriherra on varsin menestynyt, komea näyttelytähti ja taitava jälkikoira.

Noidan juoksut.

Maanantaina sain viestiä sijoitusnarttuni Noidan (Omituinen Källeröinen) ihmiseltä Annalta. Noita aloitti päivän yli 10kk iässä, 18.4., ensimmäiset juoksunsa.

Ukri Ukko-Kolilla.

Katselmus Loma-Kolilla toi Lunan pojan ja Ursan veljen Ukrin, Nutukas Ukri, samoihin maisemiin. Olivat isommalla porukalla mökkeilleet ja käyneet mm. ihailemassa maisemia Ukko-Kolilla, jolta reissulta pari upeaa kuvaa, jotka olen saanut luvan julkaista.

kuva Risto Linnoskivi
kuva Marja Koskio

Miitinki- ja makkaranpaistotunnelmia.

Hippa, Ravja, Pihka, Luna, Rohto, Noita ja Ursa.
kuva Riina Vasko
Lauantaina Katselmuspäivän päätteeksi käytiin yhteislenkillä, niin, että saatiin koko Karhupentue vihdoin koolle, Noita (Omit. Källeröinen), Hippa (Omit. Metsähippa), Rohto (Omit. Ohtonen) ja Pihka (Omit. Pihkakinttu), koko kööri kera laumoihinsa kuuluvien sukulaiskoirien. Riehkausta ja makkaranpaistoa sekä sen myötä armottoman ahnasta kerjäystä.

Jo aamu lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Oltiin vuokrattu porukalla, Noitaa ja muuttokiireistä viikonloppua viettäviä ihmisiään lukuunottamatta, mökki upeista maisemista. Paimenkoiria täynnä olevan mökkimme nimi oli sattuvasti Paimenpirtti ja mikä osuvinta, mökki sijaitsi Ursanvaaran kupeessa. En edes tiennyt, että Ursallakin on oma vaaransa...

Aamulenkki pellolla poiki "luotiliiviin" - kunnioitusta herättäviin valjaisiin - sonnustautuneen Pihkan ja Rohto-veikan välille villit painit sekä takaa-ajoleikit, joihin geimeihin osallistui myös muu sukulaisjoukko.


Ravja, Hippa,Rohto, Pihka ja Ursa.

Katselmuspäivä oli Omituisen menestynyt, lauantaina palkintopalleille nousivat junnuluokissa sijoittuneen Rohto, Hippa ja Noita sekä onnistuneesti agiliitäneet Ursa ja Umbra (Omituinen Umbra). Tämä oli melkein liikaa kasvattajalle, joten teki enemmän kuin hyvää päästä tuulettamaan päätä Kolin maisemiin, laskemaan päähän kerääntyvän kellertävän nesteen pintaa. (Erityisesti kuin sama menestyksen meininki jatkui myös seuraavana katselmuspäivänä.)

Kevätsää ja maisemat olivat upeita sekä seura ja tunnelma virkistävää.

Luna, Nutukas Illusia.
Tästä tuli niin elävästi mieleen parin vuoden takainen sukukokous Oulussa, kun riekkumieleen osallistuivat sama aikuisporukka Ravja, Luna ja Ursa, mutta nuorisoa edustivat silloin Karhupentujen siskopuolet Umbra ja Okra. Tällä kertaa villikoiralauma näytti vähän erilaiselta.

Tyypit orrella, Anna, Riina, Sirene, Olga ja tulimestarina Marika. Ursa pitää huolen jo hyvissä ajoin, ettei vain luvatut makkaraosingot mene sivu suun.
Hipan osa leikkien sivustaseuraajana on pentuiän jälkeen jatkunut, mikä korostuu erityisesti sisaruslaumassa, Hippa keskittyy olennaiseen, ihmisiin ja muihin tärkeisiin tehtäviin. Hippalaisen tavaramerkki (mikäs se onkaan kun taidehistoriassa tiettyihin hahmoihin liitetään jokin asia tai esine, attribuutti) on keppi - mitä isompi sen kivempi yleensä, mutta tärkeintä on, että sitä voi kantaa tärkeän näköisenä (- ja viskellä ympäriinsä vähemmän tärkeän näköisenä :) ).


Tiukka ote possunenäkuonosta. Noita ja Rohto.
Ravja, BH Pukranvaara Ravja, ja Ursa, BH TK1 Nutukas Ursula.
Retkellä oleminen on kivaa, nekin koirat, jotka eivät saa kotona kerjätä ruokapöydästä saavat yleensä retkillä vapauksia, joita käyttävät sitten härskisti hyväksi viimeiseen asti. Vaikea arvata tarinan kulkua, se joka sai makkaransa käristettyä ja suuhunsa laitettavaksi, oli silloisella hetkellä jokaisen karvaisen kerjäläisen paras kaveri, jolle vannottiin ikuista uskollista ystävyyttä.

Anna ja ystävät, Ravja (ylh.), Pihka, Ursa ja Hippa sekä Sirene.
Sirene, Riina, Olga, Marika ja Susanna
sekä toiveikkaat kerjäläiset Ravja, Hippa, Pihka, Ursa ja Luna.
kuva Anna Lehto
SUO SIELLÄ, VETELÄ TÄÄLLÄ.

Luna, Ursa, Ravja, Rohto ja Noita.
kuva Riina Vasko
Näihin maisemiin voisi saapua uudelleenkin, entä jos lähdetään kesällä Omituisella isommalla porukalla mökkeilemään, valloitettaisiin kansallispuisto tai joitain hienoja huippuja...?


Oli kiva nähdä hyvin hoidettuja, käyttäytyviä ja koulutettuja Karhupentuja, joilla tuntuu olevan pää kasassa sekä roppakaupalla positiivista ja avointa mieltä. Olen iloinen Karhupentujen ihan parhaista omista ihmisistä. Kiitos!

Omituisen joukkueen katselmusmenestystä.

Katselmusviikonlopusta Kolilla 17.-18.4. pikkuhiljaa toipumaan päin. Kiitokset järjestäjille!

Täällä ollaan Omituiseen menestykseen erittäin erittäin tyytyväisiä - kuin myös siihen, että Omituisia sekä Lunan jälkeläisiä sukulaisineen oli kattavasti paikalla, siitä aktiivisuudesta kiitos ihmisilleen. Kolmessa polvessa löytyi menestystä: isä Pukranvaara Ravja VET-u 3., tytär Nutukas Illusia AVO2-n 2. sekä tyttären jälkeläiset kolmesta eri pentueesta Omituinen Ohtonen JUN-u 2., Omituinen Metsähippa JUN-n 3., Omituinen Källeröinen JUN-n 4., Nutukas Ukri AVO2-u 2. sekä agilitypuolella Omituinen Umbra kilpailemattomien 3. ja Nutukas Ursula kilpailevien 2. Ursa oli myös Agilitykoira 2009 ja sai siitä hyvästä kiertopalkinnon seuraavaksi vuodeksi. On tää uskomatonta!!!! :D

Lisäksi ulkomuotoluokissa esillä myös Nutukas Ursula (AVO2-n), Omituinen Umbra(AVO1-n) ja Omituinen Pihkakinttu (JUN-n), jotka hakivat kivat arvostelut tuomareilta, mutta eivät päässeet loppukehiin asti.

OMITUINEN UMBRA ohj. Katja Torn
AGILITY kilpailemattomat
0/-..., sijoitus 3.

kuva Susanna Kangasvuo
kuva Susanna Kangasvuo
BH TK1 NUTUKAS URSULA ohj. Susanna Kangasvuo
AGILITY kilpailevat
5/-5,75, sijoitus 2.

kuva Risto Linnoskivi
Viikonlopun EHDOTON yllättäjä oli ikioma pikkarainen, hassu ja sympaattinen Hippa, asennekasvattaja. En olisi ikunakuunakullanvalkeana uskonut, että Hippa sijoittuisi, olin alunperin aivantäysinkokonaan oleentunut siihen, että haetaan Hipan näköinen arvostelu ja sillä siisti, en laskenut Hipan olevan missään määrin kilpailukykyinen muihin junnunarttuihin nähden. En vieläkään ihan kokonaan ymmärrä tätä....

OMITUINEN METSÄHIPPA
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Minna Rinne
Hippa ravissa.
Hippa ja Susanna kehässä.
17.4.2010, Janika Wikstén
Erittäin sievä kokonaisuus. Kuono kapea, yläpurenta, toinen silmä puuttuu. Hyvä runko, saisi olla edestä paremmin kulmautunut, hyvä turkki, liikkuu hyvin sivusta, hieman ahtaasti takaa. Kaiken kaikkiaan symppis pakkaus!
JUN-n 3.

OMITUINEN KÄLLERÖINEN
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Minna Rinne
Noita ravissa.
Noita tuomarin käsittelyssä.
17.4.2010, Janika Wikstén
Siro narttumainen kokonaisuus. Hyvä pään muoto. Kapeahko kuono. Hyvä runko. Hyvin kulmautunut. Turkki tulossa. Liikkuu sivusta hyvin, takaa hieman ahtaasti. Ihastuttava luonne. Esiintyy hyvin.
JUN-n 4.

OMITUINEN PIHKAKINTTU
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Anna Lehto
Pihkan pää.
17.4.2010, Janika Wikstén
Sievä kokonaisuus. Siro kauttaaltaan. Sievä pää, jossa kuono saisi olla leveämpi. Hyvä ruonko. Saisi olla paremmin edestä (kulmautunut). Hyvä turkki. Liikkuu hyvin sivusta, hieman ahtaasti takaa. Narttumainen käytös, antaa käsitellä.
JUN-n -.

OMITUINEN OHTONEN
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Minna Rinne
Rohto ravissa.
17.4.2010, Janika Wikstén
Miellyttävä kokonaisuus, hyvä sukupuolileima, hyvä pää, kuono saisi olla täyteläisempi, erittäin hyvä runko, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, liikkeet hyvin maata voittavat, mutta ahtaat takaa. Mukava luonne, esitetään erittäin hyvin. Kivekset ok.
JUN-u 2.

Sunnuntaina vuorossa olivat aikuisten koirien luokat. Umbra esiintyi upeasti Jyrin kanssa ja rankkautui hienosti kahdeksan parhaan AVO1-nartun joukkoon. Tuomari oli valinnut jo neljä varmaa jatkoon pääsijää ja hänellä oli ilmeisiä vaikeuksia valita viimeisistä neljästä se yksi, joka pääsisi vielä viidentenä loppukehiin, puntarointi oli silminnähtävää. Valinta ei kuitenkaan osunut Umbraan, vaikka ilmiselvästi Umbrassa oli paljon sellaista mikä tuomaria miellytti. Hyvä Uuve! :D

OMITUINEN UMBRA
Delete x Nutukas Illusia

kuva Minna Rinne
18.4.2010, Janika Wikstén
Hyvä kokonaisuus, kaunis ilme. Ihanat taittokorvat. Etuosa saisi leventyä. Hyvä runko. Aavistuksen luisu lantio. Liikkuu hyvin, mutta erit. ahtaasti takaa. Ihastuttava luonne.
AVO1-n -

kuva Minna Rinne
AVO2-narttujen kovatasoisessa kehässä esiintyivät omat koirani Luna ja Ursa, joista ensiksi mainittu on hyvin karvattomassa kuosissa, mutta joka kuitenkin näytti, ettei karvoja tarvita, jos on lennokas ravi.

NUTUKAS ILLUSIA
BH Pukranvaara Ravja x Nutukas Wanilla

kuva Minna Rinne
18.4.2010, Riitta Lumiluoto
Erinomaiset mittasuhteet. Hyvin kulmautunut, liikkuu voimakkaalla, hyvällä askeleella. Melko voimakas pää, erinomainen selkälinja, miellyttävä luonne, hyvä häntä.
AVO2-n 2.

BH TK1 NUTUKAS URSULA
Nutukas Ungelo x Nutukas Illusia

kuva Risto Linnoskivi
18.4.2010, Riitta Lumiluoto
Pitkänomainen pää, matala otsapenger. Erinomaiset rungon mittasuhteet. Hyvä häntä, voimakas luusto, riittävästi kulmautunut. Miellyttävä luonne.
AVO2-n 2.

Sunnuntain yllättäjä oli Katselmuksissa ensikertalainen Nutukas Ukri, Lunan ensimmäisestä pentueesta, Ursan veli, joka pääsi hienosti loppukehään sekä kirjaimellisesti merkkasi kakkospallin itselleen. ;) Loppukehään päässeet AVO1-urokset kutsuttiin koolle, jotta selviäisi lopullinen paremmuusjärjestys, Ukri nosti koipeaan saapusalla tönöttävään kakkostolppaan...

Muutenkin olin positiivisesti yllättynyt siihen miten Ukri suhtautui Katselmus meininkiin, se on erittäin avoin ja ystävällinen, syliinpyrkivä koira, aktiivinen uros, joka kuitenkin käyttäytyi hyvinkin rauhallisesti ja hyvähermoisesti (ei purkanut turhaumia haukkumalla tai käyttäytymällä levottomasti) siitä huolimatta, että on maalaispoika, joka ei ole juuri tottunut vastaavanlaisiin tilanteisiin, suuriin koiratapahtumiin. Pientä ärhentelyä oli kehässä muiden urosten suuntaan, mutta ei niin, etteikö se olisi pysynyt hallinnassa, haastaja se ei kuitenkaan näyttänyt olevan. Esiintymis- ja kopelointikokemattomuus näkyi, pallien katsominen sujui epäsovinnaisesti selällään maaten, esiintymisestä jäi mieleen hyvän tuulen merkiksi liehuva häntä, Ukri vaikutti kaikin puolin hyvin positiivisesti elämään suhtautuvalta koiralta. :)

NUTUKAS UKRI
Nutukas Ungelo x Nutukas Illusia

kuva Susanna Kangasvuo
Ukri tuomarin käsittelyssä.
18.4.2010, Anneli Hämäläinen
Hyvä tyyppi ja rungon mittasuhteet. Hyvä raajaluusto. Hyvä uroksen pää. Hieman kapea edestä. Hyvät kulmaukset takana, riittävät edessä. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. Avoin luonne.
AVO2-u 2.

BH PUKRANVAARA RAVJA
FIN MVA Rahkis Lapin-Loituma x Peera

kuva Susanna Kangasvuo
18.4.2010, Anneli Hämäläinen
Hyvän tyyppinen, oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Hyvät liikkeet, hyvä turkki, miellyttävä luonne. Kastroitu.
VET-u 3.

Omituiset esitettiin erittäin hyvin ja ne käyttäytyivät Katselmuspaikalla moitteettomasti. Arvatkaapa vain kuinka voi kasvattaja olla tyytyväinen! KII-TOS! :D

(Oma varsinainen kuvasaalis jäi laihanlaiseksi, kun päätin olla stressaamatta, luottaa siihen, että koirat osuu kameroiden eteen - kuten kävikin. Kiitos Minna, Risto, Marja, Anna ja Riina! :) Lisäilen ja/tai vaihdan kuvia tekstiin sitä mukaa, kun palat osuu vastaan.)

TUPLANOLLA!!

Käytiin Ursan kanssa kisaamassa tänään Pieksämäellä. Ei olisi paremmin voinut mennä (tai no, olisi, mutta ei pureuduta siihen tässä.... ;)), kotiintuomisina upeasti tuplanolla! Tyyppi on täällä ihan pähkinöinä. :D SM-nollatili näyttää nyt kuutta seitsemästä, tuplanolla on takataskussa, joten enää puuttuu vain yksi aginolla, jotta sijaintimme on kesäkuun päivinä 18.-20. Vantaa ja Agilityn suomenmestaruuskilpailut. Mahtavaa!

Radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.

Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.

Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.

A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38

Saa onnitella!! :D

Laiskuuden merkki.

Tähän väliin tulee päivityksiä joku päivä, älkää olko huolissanne. :)