keskiviikkona, helmikuuta 17, 2010

Kivahduksia, urahduksia, korviariipivää älämölöä.


Osui kerrankin sopivasti kohilleen vapaapäivä, komea kuvauskeli ja kuukausia täyttävä Hippa. Tänään kahdeksankuinen tirpana siis valokeilassa.


HIPPA (Omituinen Metsähippa), 8kk


Hippa ei juuri ole kuukauden takaisesta (blogiteksti Lumipöllyä pellonpehkulle. ) kasvanut, kiloja pikkuleidillä 11,2 ja senttejä sain tällä kertaa jopa vähemmän kuin viimekertaisessa mittauksessa, joten pysytellään viime kuun lukemissa, 44cm. Saapa nähdä aikooko aivan tosissaan jäädä tuollaiseksi hippiäiseksi...



Ursa on tiputtanut kaikki karvansa, tänäaamuna kampasin siitä viimeiset hahtuvat kainaloista ja kankun päältä, kaulassa on vielä vähän irtoavaa, mutta aikalailla rupeaa näyttää sen verran nakulta, että on hyvä pohja uuden karvan kasvaa tilalle. Hohhoi, ihmeen fiksua karvanpudotusta keskellä sydäntalvea - lenkille lähtiessä mittarissa oli asteita -21.


Luna-mamma.


PEUHU-PEUHUA.

Oli hauska seurata - ja ikuistaa - kolmen koiran leikkipeuhua (yleensä leikki tuntuu olevan enemmän kahden kauppaa ja kolmas jää väkisin paitsioon). Ääntä tuollaisesta troikan yhteispainimatsista lähti enemmän kuin moni voi äkkiseltään uskoa, kolmannen pyörän tasaista tuomarihaukkua vuorotellen, toverin turkkiin vaimennettuja kurisevia leikkiurahduksia sekä kimeitä kivahduksia siitä, kun ei voi keskittyä kuin yhteen kuritettavaan kerrallaan ja toinen puree salakavalasti pimeässä kulmassa kintusta, älämölö oli korviariipivää, mutta pääasiahan tietysti on, että jengillä oli hauskaa...




"Härrengyyd, se jyrää meitin!"






Parin tunnin jäällä tarpomisen päälle laitettiin vielä notski savuamaan ja paistettiin tyyppien kanssa makkaraa. Hippa oli pätevä pikkuapulainen, paitsi makkaransyönnissä myös halkojen kannossa. Hain sylillisen puita ja tottahan Hippakin sai kannettavakseen yhden, jota sitten tärkeänä kantoi, pää korkealla. Ei se sitä yhteiseksi lämmönlähteeksi luovuttanut, vaikka halko suussaan tulikin perässäni nuotiopaikalle, minnelie kuusen juurelle päätyi sen klapin kulku kanniskelun ja narskuttelun jälkeen.


3 kommenttia:

Rohto ja Ravja kirjoitti...

Olipas riemukasta kuvasatoa - mahtavia kuvia! Lunahan on siellä äitynyt suorastaan hurrrjaksi matroonaksi :D Kyllä se vaan Hippakin on nätti neiti, ihana pörröturkki, tasapainottaa sopivasti teidän lauman turkkitilannetta, vaan tämä ei taijja kovin paljoa Ursaa lämmittää ;)

Elina kirjoitti...

Lapinkoiramammojen rrrakkaus lapsosiaan kohtaan on näköjään rrrrajua. :D

Yllättävän samoissa ovat kooltaan Hipsukka ja Niuniu - Niulla tosin painoa kilo tai kaksi enempi, mutta korkeus lienee suht sama. :)

sosuka kirjoitti...

Lapinkoiramammojen rakkaus lapsiaan kohtaan on myös aivan liian velvollisuudentuntoista...

Nyt kun Hipalla alkoi juoksut, niin Luna pitää huolen puhtaanapidosta, Hippa makaa tyytyväisenä selällään ja mamma putsaa - voe voe. Lisäksi Lunaa saa _edelleen_ kieltää kiinnostumasta liikaa Hipan kakoista, varmaan, jos mahdollisuus aukeaisi, Luna siistisi vieläkin Hipan kakat lojuskelemasta. Yöks!