Hullut Hyvinkäällä.

Hullu päivä eilinen, 31.1, käytiin kisaamassa Ursan kanssa Hyvinkäällä. Aikataulumuutosten ja niiden myöhään tajuntaan uppoamisen takia en lopulta kerenyt millekään muulle kuin kisaamiselle. Tarkoituksena kun oli käydä mm. siskon tykönä Nummelassa. Eipä mahda, hulluksi itsensä koki, kun ajeli ensin Hyvinkäälle, kisasi pari starttia iltamyöhällä (klo 20.50 & 22.15) ja ajeli takaisin. Kaikki se pöllyävä lumi, letkassa ajelu, rekkojen hyytävä ohittelu moottoritiellä ja takaisintulomatkan vastaan pyryttävä lumi, joka vääristää aina vauhdin tunnun ja tekee olon kuvottavaksi - kuten jokainen lumisateessa ajellut tietää. Kotona puoli kolme. Eipä auta jossitella, mutta olisipa tuokin reissu voinut jäädä käymättä...

Kisaaminen oli kyllä kivaa, jälleen - sehän tietysti potkii eteenpäin jopa pitkiin kisamatkoihinkin, kun lähietäisyydellä niitä ei näin talvisaikaan juuri ole. Hyvinkään Koiraurheilukseskuksessa oli hulppeat kisamahdollisuudet, lyhythihainen paita päällä sai juoksennella - joskin pakkastreeneihin tottuneena oli kyllä suorastaan tukalatkin oltavat. Jalosen Kari oli laittanut tiukahkot ajat, muuten varsin kivoille radoille. Kun nopeimmat koirakot, supernopeat bortsut, pääsevät noin neljän viiden sekunnin ihanneajan alitukseen, tietää, että saadaan itse pinkoa tosissaan, monessa tapauksessa ei ihanneaikaan ole mitään mahdollisuuksia. Nämä aina vain tiukentuvat ihannejat lannistavat, käypä mielessä, että mitä mielekästä on kisata, kun aina on tiedossa yliaikaa. Viimeisen, viimekesäisen, sääntömuutoksen jälkeen ihanneajat ovat selkeästi tiukentuneet, ärsyttävää.

Ekaradalta HYL, joskin se oli ehdottomasti hyvä hylly, jonka jälkeen oli hieno fiilis. Hylkäys tuli täysin minun mokastani, kun toiseksi viimeisellä esteellä vain vihjasin Ursalle, että tuo menään takaa ja porhalsin kohti viimeistä estettä. En jäänyt ohjaamaan loppuun asti vaan oletin Ursan suorittavan oikein ja Ursahan hyppäsi aidan suoraan, loogisesti itsensä kannalta. Tuloslaput saatuani huomasin, että jossain kohti matkaa ennen hylkäykseen johtanutta virhettä meillä oli tippunut myös yksi rima, eipä ole harmainta hajua siitä missä kohti se oli. Puhtaalla radalla olisi voinut tulla ihanneajan mukainen rata, ainakin siitä mitä kellotustaulua vilkaisin "maaliin" (viimeinen este jäi suorittamatta) tullessa.

B-kisasta selvittiin rimavitosella. Tuntuma ei ollut ihan samanlaista mitä ekaradalla, joskin ihan kivaa menoa kuitenkin. Kontaktien suoritusta pitää vielä hioa, sekä omasta puolestani, että Ursan, jotta suorituksen osaset loksahtaisivat oikeanlaiseksi jatkumoksi ja molemmat pystyttäisiin 100% suoritukseen.

A-kisa, tulos HYL
B-kisa, tulos 5/-1,24, sij.6./31