Hurrijan Omituisia.

Takana on Omituinen viikonloppu siskosten kesken. Tänä viikonloppunahan meillä piti alunperin olla Karhupentujen pentuetapaaminen, mutta pari viikkoa sitten alkaneet Hipan juoksut sotkivat suunnitelmat siirtäen sakin yhteistapaamisen eteenpäin, siihen kun siskosten juoksut on ohi, eikä Rohto-veikan pää mene oletettavasti enää neidoista sekaisin. Koska vapaata viikonloppua oli tarjolla, kutsuttiin Pihka ja ihmisensä Sirene visiitille, johon tarttuivat, saatiin siis kylään ja lääpittäväksi sinisisko stadista.



Lauantaina käytiin yhteisriekkulenkillä, mukana nuorisosiskot Hippa (O. Metsähippa), Pihka (O. Pihkakinttu) ja Noita (O. Källeröinen). Suurin osa ajasta meni leikkiessä, painiessa, juostessa, riehuessa, köysilelusta taistellessa - ja erityisesti housukarvoihin helmikoristeita kerätessä. Tyypit näkivät myös aika monta moottorikelkkaa, jotka huristelivat jäällä jopa aivan lähietäisyydeltä ohi.



Erityisesti Noita piti yllä vauhtia. Sen huippunopeita syöksyjä ja juoksukohtauksia hepulimerkeissä oli hauska seurata. Eipä sille riemuisalle tyypille voi kun nauraa...







Sinisiskot jatkoivat siitä, mihin pentuaikana pääsivät, juttu luisti ihan entiseen malliin ja riekkuralli oli aivan yhtä hurjaa, kuin alle luovutusiässä.





MOOTTORITURPA.

Hipsinen sekä vihelteli tuomarin pilliin, että piti hallussaan selostajan mikrofonia. Selostus oli moninaista, seikkaperäistä, laajaa ja nopeaa, Hippa on meitin moottoriturpa. (Noo, vähän äänekäs juu, mutta kaikkeen tottuu. ;) )





Joo, mä tiedän,
LEIKITÄÄN POIKIA!

KJIÄH! Tsekkaa, mulla on nää hillittömät kulkuset.


Fiksut tyypit...

Pihka ja Noita


Heei, täällä on NAMEJA tarjolla!

Jokainen haluaa olla Annan paras kaveri.
(Annan huulilla taitaa olla sana, "Alas!". ;) )

Jos me ollaan OIKEIN OIKEIN nätisti tässä, jooko.


PIHALEIKKI-HIPAN BRAVUURI.

Sirenen taskusta kaivetulla köysilelulla saatiin aikaan vetoleikki siskosten kesken. Hippa pääsi elementtiinsä, näyttämään pikkuisen pippuriutensa, intopiukkuutensa.

Hippa, Pihka ja Noita.


"Mun. Mun. Mun." Siskot vainoaa.
Hippa voitti!

HURRIJEN OMAT IHMISET
Noita (O. Källeröinen) ja Anna
Pihka (O. Pihkakinttu) ja Sirene
Hippa (O. Metsähippa) ja Susanna
Oli kivaa! :D Kiitokset tasapuolisesti jokaiselle riekkulenkistä, pistetään uudet karhunpainit pystyyn sitten, kun velipoikakin pääsee täydentämään rehvien päälukua.


PIHKA, Omituinen Pihkakinttu, 8,5kk

Pihkasta on kasvanut varsin nätti ja tasapainoisesti rakentunut, rauhallinen koiraneito.



Pihkan ja Sirenen kyläily jäi lyhyeksi, kun Ursan agikoulu Pieksämäellä kutsui niin, että jouduttiin ajamaan jengi pois jo puolen päivän jälkeen sunnuntaina. Kerettiin kuitenkin käymään porukalla metsässä kulkemassa ja kuvaamassa.

Kaikkinensa viikonlopun yhteiselo sujui porukalla enemmän kuin sopuisissa merkeissä. Ulkoiltiin, laitettiin ruokaa, syötiin hyvin, saunottiin jne. Kymppiplussan saa tavallisesti ahkeraan virkanappiaan koputteleva poliisi Ursa, joka oli virastaan vapaalla viikonlopun. Pihka ja Ursa makailivat yhdessä rapsutettavana sohvalla, änkivät yhdessä aamulla sänkyyn herättelemään porukoita sekä nuuskuttelivat metsässä samoja hajuja, kokonaisuudessaan porukka toimi hyvin laumana yksiin. Pihka käyttäytyi hienosti ja diplomaattisesti, olemalla toisaalta kunnioittava, mutta toisaalta nöyristelemätön ja arvokkuutensa säilyttävä nuorikko.

Hippa, Pihka, Ursa ja Luna.


Oli kiva kun kävitte, tulkaa taas uudelleen!

Kaksi vuotta.

Oma eriskummallinen pienimuotoinen toiminta alkoi virallisesti tasan kaksi vuotta sitten, kun Suomen Kennelliitossa kirjoittivat alle FCI:n minulle myöntämän kennelnimen Omituinen. Uusia polkuja taivaltamaan on lähtenyt kaksi Omituista pentueellista, yhteensä kahdeksan reipasta, tasapainoista ja yhteistyökykyistä maailman parasta koiraa omille ihmisilleen.

Kolmannen toimintavuoden aikana olisi tarkoitus saada kolmannet Omituiset pennut maailmaan. Ihan jokaikinen saa pitää peukkuja siitä, että vanhan piian ikärajoja kolkutteleva pihtari-Ursa suostuu suopeaksi emoutumisen ajatukselle ja lankeaa lemmenleikkeihin.

Iso Kiitos Omituisten aktiivisille ja yhteistyökykyisille ihmisille sekä Omituista tarinaa mukanaeläville!

Kivahduksia, urahduksia, korviariipivää älämölöä.

Osui kerrankin sopivasti kohilleen vapaapäivä, komea kuvauskeli ja kuukausia täyttävä Hippa. Tänään kahdeksankuinen tirpana siis valokeilassa.


HIPPA (Omituinen Metsähippa), 8kk


Hippa ei juuri ole kuukauden takaisesta (blogiteksti Lumipöllyä pellonpehkulle. ) kasvanut, kiloja pikkuleidillä 11,2 ja senttejä sain tällä kertaa jopa vähemmän kuin viimekertaisessa mittauksessa, joten pysytellään viime kuun lukemissa, 44cm. Saapa nähdä aikooko aivan tosissaan jäädä tuollaiseksi hippiäiseksi...



Ursa on tiputtanut kaikki karvansa, tänäaamuna kampasin siitä viimeiset hahtuvat kainaloista ja kankun päältä, kaulassa on vielä vähän irtoavaa, mutta aikalailla rupeaa näyttää sen verran nakulta, että on hyvä pohja uuden karvan kasvaa tilalle. Hohhoi, ihmeen fiksua karvanpudotusta keskellä sydäntalvea - lenkille lähtiessä mittarissa oli asteita -21.


Luna-mamma.

PEUHU-PEUHUA.

Oli hauska seurata - ja ikuistaa - kolmen koiran leikkipeuhua (yleensä leikki tuntuu olevan enemmän kahden kauppaa ja kolmas jää väkisin paitsioon). Ääntä tuollaisesta troikan yhteispainimatsista lähti enemmän kuin moni voi äkkiseltään uskoa, kolmannen pyörän tasaista tuomarihaukkua vuorotellen, toverin turkkiin vaimennettuja kurisevia leikkiurahduksia sekä kimeitä kivahduksia siitä, kun ei voi keskittyä kuin yhteen kuritettavaan kerrallaan ja toinen puree salakavalasti pimeässä kulmassa kintusta, älämölö oli korviariipivää, mutta pääasiahan tietysti on, että jengillä oli hauskaa...




"Härrengyyd, se jyrää meitin!"





Parin tunnin jäällä tarpomisen päälle laitettiin vielä notski savuamaan ja paistettiin tyyppien kanssa makkaraa. Hippa oli pätevä pikkuapulainen, paitsi makkaransyönnissä myös halkojen kannossa. Hain sylillisen puita ja tottahan Hippakin sai kannettavakseen yhden, jota sitten tärkeänä kantoi, pää korkealla. Ei se sitä yhteiseksi lämmönlähteeksi luovuttanut, vaikka halko suussaan tulikin perässäni nuotiopaikalle, minnelie kuusen juurelle päätyi sen klapin kulku kanniskelun ja narskuttelun jälkeen.